Pienen vauvan kakku!!!

Aina joskus minulla on ilo ja kunnia saada tehdä kakkuja ihmisten tärkeisiin hetkiin!

Silloin on aina pientä jännitystä ilmassa, sillä niinä hetkinä toivoisi onnistuvansa täydellisesti ja täyttävänsä tilaajan odotukset ja kakku olisi juuri sellainen kuin on toivottu, ellei enemmänkin. Onhan kyse tilaajan elämän ikimuistoisista juhlista!

Tällä kertaa sain pynnön leipoa ihastuttavan vaaleanpunaisen kakun pienen tyttövauvan ensimmäisiin juhliin!

Vaalean pohjan täytteeksi valikoitui valkosuklaa- ja mansikkamusset ja koristeet olivat vauvan äidin toiveiden mukaiset. Sokerimassavauva on hankittu Confetista, mutta ruusunterälehtipesä, vauvan peitto, kukkaset, kirjaimet ja rusetti on minun käsialaa. 

Olipa ihana pitkästä aikaa näperrellä sokerimassan kanssa. 

Sokerimassavauva on aivan ylisöpö! En olisi ikimaailmassa osannut moista tehdä itse! 

Valkosuklaa- ja mansikkamousset

5 dl flora vispiä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 levy Pandan valkosuklaata

n. 3 dl mansikkasurvosta

sokeria

vaniljasokeria

3 liivatelehteä

tilkka sitruunamehua (tai vettä) 

Mousset riittävät 4 munan kakkupohjan kahteen väliin, yhtä moussea yhteen väliin. Kakku kannattaa kasata kelmulla vuoratussa kakkuvuoassa, jotta se jähmettyy hyvin muotoonsa, eikä täyte valu! Käytä samaa vuokaa, jossa olet pohjan paistanut! Kakku kasataan ns. nurinpäin, eli se kumotaan tarjoiluvadille, kunhan täytteet on jähmettyneet. Kostukkeena käytin vanijasokerilla maustettua maitoa. Halkaise kakkupohja kolmeen osaan ja nosta ensimmäinen osa vuoan pohjalle halkaisupinta ylöspäin.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita massa tasaiseksi ja jaa se kahteen yhtä suureen osaan. 

Sekoita toiseen osaan sulatettu valkosuklaa sekä 1 tl vaniljasokeria. Kaada täyte vuokaan ja nosta keskimmäinen osa massan päälle ja painele varovasti niin, että täyte on tasaisesti pohjalevyjen välissä. Kostuta myös välikerros.

Sekoita toiseen osaan mansikkasurvos sekä sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan. Purista pehmeistä liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kuumaan nestetilkkaan. Kaada liemi ohuena nauhana mansikkamouseen kokoajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja nosta päälle viimeinen pohjalevy. Painele jälleen tasaiseksi, kostuta päällimmäinenkin kerros ja nosta kelmun reunat pohjan päälle niin, ettei kakku pääse kuivahtamaan. Anna kakun olla yön yli jääkaapissa. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja koristele mielen mukaan. 

Olipas hankalasti selitetty ☺️

Oman työn oheen tilauskakkujen leipominen on joskus haasteellista sovittaa aikataulullisesti, mutta siitäkin huolimatta se on palkitsevaa ja mieluista puuhaa. Harrastuksena kakkujen leipominen on mukavaa ja vaihtelevaa tekemistä! Ja aina sitä oppii jotain uutta! 

Ja tyytyväinen asiakas on aina pääasia!

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!!!

Ihana, kun olet siellä!

♡

Hanna

Synttärihumua!

Meillä on tässä viime päivinä ollut juhlahumua kerrakseen, kun kuopuksen kuusivuotisjuhlia on juhlitttu nyt kahteen kertaan!

Viime sunnuntaina vietettiin ensin lähipiirin kanssa synttäreitä ja tänään oli vuorossa kaverisynttärit!

Niin kivoja kun juhlat aina onkin, niin olisihan se ihana, kun voisi/ehtisi juhlia juhlat aina yhtenä päivänä. Toisaalta sekä sankari itse että muu talonväki saattaisi siinä tapauksessa olla kohtalaisen uupuneita moisen jälkeen. Näin juhlien pääasiallisena järjestelijänä voisi kuitenkin olla ihanaa, että juhlat olisi ohitse yhtenä päivänä. Näin synttäreiden touhuamista olisi selkeästi vähemmän, vaikka siitä niin kovin nautinkin!

Ja joku vielä väittää, etteivät lapset syö juhlissa kakkua... 

Sunnuntain juhlissa teemana olivat yksisarviset ja tämän päivän juhliin ei sankaritar varsinaista teema halunnut, sillä kakuksi tänään valikoitui sankarittaren toiveesta mutakakku! Mutakakku olikin varsin onnistunut valinta, sillä kaikki 10 lasta söivät sitä mielellään ja kävipä niinkin, että kakku syötiin kaikki heti kerralla. Näin ei ole meillä vielä ikinä ennen käynyt, vaan kakkuja on aina jäänyt myöhemmin syötäväksi. Tänään siis me aikuiset jäimme ilman kakkua, mikä siis ei ole suurikaan vahinko, sillä onhan tässä viime aikoina herkuteltu ehkä hivenen liikaakin...

Yksisarviskakkua oli ihana päästä kokeilemaan, sillä kuvia niistä olen ihaillut jo useampaan kertaan.

Sarven tekoa hiukan jännäsin, mutta sekin onnistui varsin mukavasti! Täytteenä kakussa oli mansikka-valkosuklaarahka, pinnalla oli kerma-tuorejuustokreemi, jossa oli makutomusokeri antamassa vadelman makua, joka toikin kakkuun aika kivan säväyksen.

Sarveen ja korvien sisäosiin oli sudittu ruusukulta-koristejauhetta ja siitähän tuli oikein kaunis sävy!

Jauhetta siveltiin sellaisenaan ja se antoi riittävän peittävän pigmentin valkoiseen sokerimassaan.

Juhlapöytään leivoin myös porkkana cupcakeja, joiden kuorutteeseen näperreltiin sankarittaren kanssa sokerimassasta pienet korvat sekä sarvet koristeeksi. Kuusivuotias oli oikein näppärä tekemään koristeita äidin kaverina.

Tänään synttäreillä oli ohjelmassa pullonpyöritystä, jonka sankaritar halusi ehdottomasti liittää lahjojen avaamiseen. Se keneen pullo pysähtyi, hänen lahjansa avattiin. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin herkuttelua, pinjata, bingoa sekä avaimenpiilotusta, joka oli myös lasten itse ehdottama leikki. Lopuksi lapset innostuivat vielä piirtämään ja värittämään yhdessä. Vieraat olivat pääasiassa tyttöjä ja juhlat olivat selkeästi rauhallisemmat kuin samanikäisten poikien juhlat aikanaan. Bingo tuntui olevan kaikille mieluinen ja pienet yllätyspussit olivat palkintona leikissä, jossa jokainen sai palkinnon aina, kun bingorivi tuli täyteen. Bingokupongit tulostin täältä!

Seuraaviin tämän perheen synttäreihin onkin sitten vajaat kaksi kuukautta ja silloin juhlitaan siipan pyöreitä! Saapa nähdä mitä sankari silloin toivoo, vai saanko vapaat kädet!!!

Mukavaa ja tuulista loppuviikkoa sinulle!

Ihana, että vielä siellä olet, vaikka blogi onkin päivittynyt äärimmäisen harvoin 

muun elämän haukatessa niin paljon käytettävissä olevaa aikaa.

♡

Hanna

Tervetuloa syyskuu

Elokuu on jälleen jäänyt taakse ja uusi kuukausi on kalenterissa käännetty auki.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti aika todellakin nykyisin juoksee. Viikot vain hujahtavat ohitse. Onneksi valtavalta kiireeltä on säästytty, vaikka alkusyksy usein onkin kovin kiireen täyttämää aikaa. 

Blogi tuntuu päivittyvän näinä aikoina vain tahtiin postaus/viikko, vaikkei mitään kiirettä olekaan. Olen nauttinut ihan valtavasti siitä pienestä omasta ajasta, jonka saan viettää arkisin sillä aikaa, kun kuopus on eskarissa ja itsellä  on vapaapäivä tai iltavuoroon meno. Alkuun pelkäsin, kuinka saan aikani kulumaan tuon neljän tunnin aikana, mutta pelko oli aivan turha. Syksy on tarjonnut aivan huikeat ilmat lenkkeilyyn ja olenkin kierrellyt lähimetsän polkuja ja nauttinut raikkaasta ilmasta.

Syksy tuo tullessaan omenat. Meillä ei toistaiseksi ole omenapuuta, eikä sellaista tulekaan, ainakaan tähän pihaan. Olen kuitenkin saanut omenoita äidiltäni ja niistä halusin saada aikaan jonkinlaisen omenapiirakan. Pitkään pohdin, millaisen piirakan haluaisin ja päädyin tähän suosikkiin, jonka ohjeen sain aikaiseksi vuosi sitten.

En voi vastustaa kauraomenapaistosta ja tässä piirakassa yhdistyy siis perinteinen omppupiirakka ja tuo minun suosikki! Jäätelö, vaniljakastike- tai vaahto kruunaa tämän täydellisen herkun.

 Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

75g sulaa voita tai margariinia

2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

1 dl maitoa

1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:

75g sulaa voita tai margariinia

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

vaniljasokeria

 kanelia

 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.

Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.

Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 

reilusti kanelia.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 

omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.

Piirakka onnistuu täydellisesti myös vehnäjauhoilla leivottuna.

Eilen tämän omenapiirakan leivoin kahvipöytään ja olihan sitä ihana nauttia tänäänkin paviljonkissa alkusyksyn lempeässä lämmössä. Vain ampiainen rikkoi tunnelmaa pörrätessään piirakan ympärillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiva, että olet siellä!!!

♡
Hanna

Täydet 18!

18-vuotta sitten jännitettiin kovasti meidän esikoisen syntymää. Päivä oli sektion vuoksi suunniteltu jo etukäteen ja edellisenä iltana ajeltiin juurikin tähän kaupunkiin sairaalaan.

Vaikka päivä oli etukäteen suunniteltu ja leikkauspäivä sovittu, käynnistyi synnytys aamuyöstä. Tyttövauva olisi luultavasti syntynyt tuona päivänä ilman sektiotakin.

Tuo mustatukkainen, pienenpieni ihme, joka valloitti meidät molemmat välittömästi, tuntui heti ihan omalta! Samalla kun hän on kasvattanut meitä vanhempina, hän on kasvanut upeaksi nuoreksi naiseksi, joka omaa hersyvän huumorintajun, lämpimän sydämen, avoimen luonteen, tarpeeksi omaa tahtoa, uskallusta
 sanoa omat mielipiteensä ja on mitä parhain isosisko nuoremmille sisaruksilleen. 

Ei voisi vanhemmat esikoiseltaan enempää toivoa!!!

Kuva tyttären itsensä ottama!


Tätä kaunotarta juhlittiin eilen sunnuntaina hiukan etukäteen perheen ja läheisten kanssa. Myöhemmin illalla saapui vielä muutamat ystävät juhlimaan sankaritarta.
Oli kiva saada taas pitkästä aikaa talo täyteen ihmisiä juhlistamaan syntymäpäivää!
Tosin kuopuksen mielestä vieraita oli liian vähän, sillä jo tänään hän oli sitä mieltä, että voitaisiin pitää uudet juhlat ja kutsua enemmän väkeä.

Tarjoilut oli sankaritar jälleen miettinyt ja toivonut itse ja minä vain toteutin toiveet.

Tarjolla oli Tacopiirakkaa salaatin kera, vadelmajuustokakkua paahdetun valkosuklaan kera, mini cup cakeja, keksikakkua sekä susupaloja.

Suuret foliopallot käväisin hakemassa Jyväskylän Confetista, Palokasta! Ruusukullan sävyisenä ne sopivat kakkuun kuin nakutettu! 

Tuntuu niin omituiselta, että oma lapsemme täyttää jo 18, vaikka itselläkään ei ikää ole 25 vuotta enempää... Mihin tuo aika on oikein hujahtanut?

Niin kiitollinen olen esikoisestamme! Hän on täydellinen!!!

♡
Hanna

Kesän helpoin herkku!

Heipat täältä! Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta koneelle ei tahdo ennättää millään, kun on näin kauniit ilmat! Ennen töitä tai töiden jälkeen on ihan pakko päästä ulos nauttimaan näistä upeista ilmoista! Yhtä jos toista kivaa ollaan puuhailtu ja pikkureissuja tehty vapaapäivinä.

Talviturkin heitin Pohjanlahteen jo muutama viikko sitten minireissulla Raumalla. Merivesi oli kyllä melko jäätävän kylmää, mutta olosuhteiden pakosta ja yleisestä painostuksesta pulahdin mereen, ainakin kolme kertaa. Sen jälkeen järvivedet ovat tuntuneet kyllä erityisen lämpimiltä ja uitua on tullut lähes päivittäin. 

Meiltä rantaan on vajaa kilometrin matka ja ranta on ollut täynnä ihmisiä, vauvasta vaariin. Aina on silti löytynyt viltille paikka. Kuopuskin oppi uimisen jalon taidon tässä muutama päivä sitten ja sitä onkin kovasti harjoitellut. Nämä hetket on kesän parhautta!!!

Viime viikolla muutamana päivänä ja myös tänään olen viettänyt nimipäiviäni ja sen kunniaksi tein ehkä maailman helpoimman kakun! Näillä helteillä kun ei mielellään uunia tekisi mieli lämmittää, mutta silti teki mieli kakku juhlan kunniaksi leipoa. Löysin Valion sivuilta kivan kakun, joka syntyy tuossa tuokiossa paistinpannulla, usko tai älä!

MÖKKIKAKKU

Pohja:

3 dl kaurahiutaleita

100 g voita

3/4 dl sokeria

Täyte:

150 g Creme fraichea

140 g valkosuklaata

400 g vaniljarahkaa

Pinnalle:

tuoreita marjoja

Vuoraa irtopohjavuoan pohja (Ø 24 cm) leivinpaperilla. Voit tehdä kakun myös tavalliseen piirakkavuokaan.

Paahda pannulla kaurahiutaleet, puolet voista sekä sokeri. Kun hiutaleet on saanut hiukan väriä, lisää loppu voi ja anna sen sulaa. Painele valmis seos vuoan pohjalle. Pyyhkäise pannu puhtaaksi talouspaperilla. 

Laita pannulle Creme fraiche ja valkosuklaa. Lämmitä seosta niin, että suklaa sulaa. Nosta pannu liedeltä ja lisää joukkoon rahka. Sekoita tasaiseksi ja kaada täyte vuokaan. Anna kakun jähmettyä vähintään 2 tuntia tai seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta, asettele tarjoilulautaselle ja koristele marjoilla!

Mökistä meillä on vain haave, mutta hyvälle 

tämä mökkikakku maistui myös paviljongissa!

Lämmintä ja aurinkoista alkavaa viikkoa! Nautitaan näistä ihanista päivistä, sillä pian on taas syksyn tuulet ja viimat täällä!

♡

Hanna

Kahvipöydän kruunaamaton kuningatar

Nuorempi poikamme oli lähes viikon mummolassa. Alkuun muutamaksi päiväksi suunniteltu lomailu venyikin evakkoretkeksi meidän sairastuttua. Niinpä poika sai kuin saikin pidennetyn loman niin rakkaassa mummolassa, jonne voisi omien sanojensa mukaan vaikka muuttaa asumaan ja käydä kotona vain näytillä aina silloin tällöin. 

Eilen saimme pojan kotiin tätinsä kyyditsemänä ja sen kunniaksi leivoin jokaisen kahvipöydän kruunamattoman kuningattaren, Britatortun ihanan anoppini luottoreseptillä, jolla torttu onnistuu joka kerta takkuvarmasti niin gluteenittomana kuin tavallisenakin.

Tällä kertaa tein tortun vehnäjauhoja käyttämällä.

Tällä kertaa täytteeksi vatkasin 2,5 dl Flora vispiä ja sekaan kippasin 250 g maitorahkaa. Makeudeksi tomu- ja vaniljasokeria. Tortun väliin rahkan kaveriksi laitoin RUNSAASTI tuoreita marjoja ja marjoja riitti myös koristeeksi. Pinnalle vielä ripaus tomusokeria ja niin oli tämä herkku valmis!

                       

       

Kauniinpaa ja herkullisempaa kakkua saa kyllä hakea! Britatorttu kuuluu kyllä erottamattomasti kesään! Ja ihanaa tässä tortussa on se, että täytteitä voi vaihtaa kauden ja fiiliksen mukaan!

Tänään on luvassa odotettu treffi-ilta siipan kanssa. Edellisistä treffeistä on kulunut jo sen verran aikaan, etten edes muista milloin ja missä ollaan kaksin oltu. Minä kannatan ehdottomasti pariskuntien treffi-iltoja! Ihana päästä viettämään aikaa aivan kaksin, ilman häiriötekijöitä, jotka tässä tapauksessa ovat omat lapsemme 😊.

Ihanaa lauantaiehtoota teille ja kivoja treffejä meille!!!

♡

Hanna

Talvipäivän suolaisen makea herkku!!!

Ihan ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia niin kauniista sanoistanne edellisen

postauksen kommenteissa! 

Olette ihania ♡!!!

Aivan ihanasta auringonpaisteesta ja kirpsakasta pakkasesta ollaan saatu nauttia

 tänä viikonloppuna! Lunta on täällä meillä ennätyspaljon, eikä enää oikein tiedä mihin sitä kulkuväyliltä kolaisi, sillä kinokset on niin korkeat joka paikassa. Kaunista ulkona on joka tapauksessa hankien kimallellessa auringon säteissä! 

Ulkoilua, lötköttelyä, kirppistelyä, leivontaa, kotiruokaa ja

hitaita aamuja on mahtunut tähän vapaaseen viikonloppuun. Valon määrän huomaan

lisääntyneen myös aamuisin, sillä aamuisin olen herännyt valon tunteeseen, siihen, kun

päivä kirkastuu jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Kun vielä kuukausi sitten olisi voinut nukkua vaikka kellon ympäri, niin nyt herää päivän sarastukseen! Ja se jos ikä on ihana tunne!

Aina vaan uudestaan tulen siihen tulokseen, että toimin aurinkovoimalla!!!

Tämän vapaan viikonlopun kunniaksi halusin kokeilla uutta kakkureseptiä, 

jonka löysin T Ä Ä L T Ä ! ! !

Muutin kakun gluteenittomaksi ja voi miten se olikin hyvää! Tässä olisi erittäin hyvä vaihtoehto myös yhdeksi juhlapöydän herkuista tulevan kesän juhliin! Tämä kakku on parhaimmillaan kylmänä, joten sen voisi oikein hyvin tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin valmiiksi, mikä taas helpottaa juhlapäivän valmisteluhässäkkää!

Salted Caramel Cheese Cake

Gluteeniton

Pohja:

170 g gluteenittomia digestivekeksejä

50 g sulatettua rasvaa

Juustotäyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 munaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

1 dl fariinisokeria

1 2/3 kuohukermaa

Pinnalle:

sormisuolaa

Voitele 24 cm Ø irtopohjavuoka. Itse oikaisin tässä ja vuorasin vuoan leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu rasva. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 160 °C n. 12 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää siihen sokerit, sitruunamehu sekä suola. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista n. 30-35 minuuttia 160°C uunissa, kunnes pinta ei enää kiillä ja täyte on "pysähtynyt". Anna jäähtyä.

Kaada kattilaan fariinisokeri ja kuohukerma. Keitä kinuskia hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kokeile laittaa ensin pisara kinuskia jäähtyneen kakun päälle, jos pisara pitää muotonsa on kinuski valmista. Anna kinuskin jäähtyä muutama minuutti ja kaada kinuski kakun päälle hyvin varovasti, jotta se ei valu kakun reunoilta.

Laita kakku jääkaappiin yöksi. Nosta kakku tarjoiluvadille ja ripottele pinnalle sormisuolaa juuri ennen tarjoilua!

Herkullisen makunsa ja helpon reseptin ansioista tämä kakku jää varmasti minun

suosikkikakkujen joukkoon ja tätä teen varmasti toistekin! 

Kiitos vaan herkullisesta reseptistä Kanelitytölle!!!

♡

Hanna

PS. Muistathan osallistua arvontaan edellisessä postauksessa!!!

Aikaa osallistumiseen on vielä viikko!!!

Varaslähtö laskiaiseen

Seuraava eteen tuleva merkkipäivä kalenterin mukaan taitaa olla Runebergin päivä ja senpä

takia pitäisi odotetusti leipoa sankarin torttuja, mutta minäpä en juurikaan niistä

tortuista perusta, joten hyppäsin niiden ohi heti seuraavaan merkkipäivään, 

johon on tietysti vielä useampi viikkoa aikaa..

Eilen oli pakottava tarve saada työntää sormet taikinaan ja leipoa 

pyöreitä pikkupullia, jotka täytin laskiaispulliksi!

Taikinoita tein oikein kaksin kappalein, sillä tietysti pullia piti tehdä koko

perheelle!

Gluteenittomat pullat tein ohjeella, jonka löydät täältä, klik! 

Minulla on muutama käsin kirjoitettu reseptivihko, joihin olen vuosien mittaan koonnut

ne luottoreseptit, joiden pariin palaan aina ja uudelleen. Vihkot ovat nähneet monen monta elämän

vaihetta ja kulkeneet mukana pitkin matkaa ja ovat sen näköisiäkin...

Pullan ohje on yksi sellaisista, johon palaan uudelleen ja uudelleen. Tämä pulla kulkee 

nimellä kotipulla ja sen lisäksi omistan toisen, hiukan juhlavamman pullan ohjeen, josta teen aina kierrepullia. Tässä teille nyt kuitenkin kotipullan ohje!

Kotipulla

5 dl maitoa

2 munaa

1,5 dl sokeria

1 tl suolaa

2 tl kardemummaa

2 pss kuivahiivaa

n. 15 dl vehnäjauhoja

150 g sulatettua margariinia

voiteluun:

 1 muna

raesokeria 

täytteeksi:

Flora vispiä

mansikkahilloa

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon munat, sokeri, suola ja kardemumma.

Sekoita kuivahiiva vehnäjauhoihin ja ala sekoittaa jauhoja taikinaan hyvin vaivaten joko yleiskoneella tai käsin. Loppuvaiheessa lisää sula margariini ja loput jauhot ja vaivaa taikinaa vielä niin, että se irtoaa hyvin astian reunoista. Kohota taikinaa lämpöisessä paikassa n. 30min

 liinan alla peitettynä. 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja teen taikinasta n. ranteen paksuiset pötköt, jaa tasakokoisiksi paloiksi ja pyöritä palat pulliksi. Laita pullat leivinpaperin päälle uunipellille jättäen kohoamisvara, peitä liinalla ja kohota n. 15 min.

Riko munan rakenne ja voitele kohonneet pullat munalla. Ripottele pinnalle raesokeria ja paista

pullia 225°C n. 10 minuuttia, niin, että pullat ovat kauniin ruskeita.

Ohjeesta tulee n. 30 pullaa!

Jäähdytä pullat hyvin. Leikkaa pullasta "hattu" pois. Pursota vaahdotettua Flora vispiä 

pullan alempaan osaan reunoille ja jätä keskelle kolo. Laita koloon n. teelusikallinen mansikkahilloa.

Aseta "hattu" varovasti täytteen päälle. Ripottele pinnalle tomusokeria ja nauti!

Täytä kerrallaan vain tarvittava määrä pullia, loput voi laittaa pakkaseen ja

täyttää myöhemmin, näin pullat säilyvät tuoreena!

Ensi viikolla käännetään kalenterista jo helmikuu esiin. Se tuo mukanaan muutakin mukavaa kuin vain laskiaisen ja ystävänpäivän! Meillä ja niin monen muunkin lukion kakkosluokkalaisen

perheessä saadaan ihastella vanhojen tansseja. 

Mekko ja kengät on hankittu, kampaaja ja meikki sovittu ja 

mekko istuvaksi pienennetty. Vielä muutama pieni hankinta on tehtävä ja sitten voi 

tanssiaiset alkaa! 

Äitinä on äärimmäisen jännittävää päästä seuraamaan esikoisen 

tansseja ja luulenpa, että pakkaan käsilaukkuun 

myös muutaman nenäliinan, sillä voi olla, että silmänurkat kostuvat. 

Pullavaa viikonloppua sinulle!

♡

Hanna

Pakkaspäivän herkullinen lounas!

Aamu valkeni kirkkaana ja kylmänä näillä leveyksillä!

Aurinkoakin on ihan kivasti nähty viime päivinä ja se antaa ihanan lupauksen

keväästä, vaikka vielä ollaankin ihan sydäntalvessa.

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen maanantaita sai aloitella ihanasti 

kaikessa rauhassa kotosalla. Näitä vuorotyön ihania puolia on se, että vaikka on maanantai,

voi päivän viettää leppoisissa merkeissä kotona ja lähteä vasta yöksi töihin.

Vapaata ovat viettäneet myös mies sekä kuopus, joten hitaan aamun jälkeen päästiin yhdessä

lähimetsään vaeltelemaan valmiita polkuja pitkin!

Pakkanen kipristeli varpaissa ja poskipäissä ja aurinko teki hangista

timanttisen kimmeltävät! Upea päivä!!!

Silmiini osui herkullinen sämpyläohje täällä. Tänään pakkaspäivän lounaaksi 

valmistin juustoisen kasvisosekeiton ja siihen kyytipojaksi nämä voisämpylät!

Voin sanoa, että ei näitä turhaan kutsuta "mielettömän hyviksi sämpylöiksi"!

Voisämpylät

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

25 g sulatettua voita

n. 9 dl vehnäjauhoja

voiteluun:

voisulaa

Sekoita kuivahiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja anna seoksen seistä huoneenlämmössä kunnes se kuohahtaa (n.10-15 min). Lisää suola. Sekoita joukkoon n. 8 dl vehnäjauhoja ja vaivaa muutama minuutti. Lisää voi ja jauhoja sen verran, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja käsistä.

Kohota taikinaa n. 30 minuuttia liinan alla.

Leivo taikinasta 12 pyöreää sämpylää. Voitele vuoka (n. 22 x 30 cm). Nosta sämpylät

vuokaan, peitä liinalla ja anna kohota.

Voitele kohonneet sämpylät voisulalla ja paista 225 °C n.  15 minuuttia.

Tarjoile lämpimänä!

Jos olet yhtä hätäinen kuin minä, voit kohottaa taikinaa nopsammin laittamalla

taikinakulho tiskialtaaseen lämpimään veteen, näin kohotusaika lähes puolittuu...

Tätä leipää meillä leivotaan aivan varmasti uudelleen, etenkin silloin, kun

kaupan leivät maistuvat kaikki samalta, eikä oikein mitään niistä tee mieli!

Tämän leivän aineksia löytyy kaapista aina, joten siksikin ohje on hyvä laittaa talteen!

Keitto valmistuu yksinkertaisesti ihan vaan perunasta, porkkanasta ja sipulista.

Summamutikassa niitä nakkelen kattilaan, keitän kypsäksi vedessä, jossa on loraus lihafondia.

Samettisen sileäksi keiton surautan sauvasekoittimella ja lopun kruunaa suola, pippurisekoitus sekä

Koskenlaskija sulatejuusto! 

Kuuman keiton päälle ripottelin raejuustoa ja leivälle sipaisin margariinia ja voi

miten tämä yhdistelmä voikaan olla niin herkullinen!

Pikkupikku päikkärit on nyt paikallaan, jotta jaksaa taas reippaana

yönsä valvoa! Evääksi pakkaan kuitenkin itsetehtyä leipää ja hedelmiä!!!

Eiköhän niillä jaksa!

Aurinkoisia talvipäiviä sinulle!!!

♡

Hanna

Taivaallinen taatelikakku!

Lunta on tullut koko maassa tänään ihan aamusta asti ja taivaan täydeltä!

Ihana, että saatiin vihdoin jälleen lunta, se toi samalla ihanat jouluiset maisemat kerta heitolla!

Nyt vaan toivotaan, että tämä lumipeite olisi se pysyvä ja joulun aika olisi tunnelmallisen valkoinen. Kahteen kertaan ollaan mekin tänään lumitöitä tehty ja se taitaakin olla

yhdelle päivällä ihan riittävästi. Tosin vielä sitä lunta mahtuu kolaamaan penkoille, joten sen puoleen ei ole vielä mitään hätää, vaikka sitä vielä vähän tulisikin!

Lumitöiden lisäksi täällä on ollut uuni kuumana lähes koko päivän. Joulumuistamiset opettajille ja hoitotädeille on nyt paistettu ja lisäksi tein ihan taivaallista taatelikakkua, jonka vien huomenna lahjaksi! Taatelikakku ei ole varsinaisesti kuulunut meillä mitenkään erityisesti joulun must be-juttuihin, mutta koska kakun saaja toivoi juuri tätä kakkua, tein sen tietenkin toiveen mukaan. Ohjeita selasin kymmeniä ja oman ohjeeni rustasin niiden pohjalta. Vaikka lapsetkaan eivät ole erityisemmin  hedelmäkakkujen ystäviä, upposi tämä taatelikakku heihinkin niin, että jouduin ihan toppuuttelemaan. Ehkä se näytti heidän mielestään päällepäin ihan suklaakakulta 😀! Voi siis olla, että taatelikakku kuuluu tästä eteenpäin meidän perheen joulusuosikkeihin!

 Yhtä kaikki, tässä sinulle helppo ja niin herkullinen taatelikakun ohje!

TAIVAALLINEN TAATELIKAKKU

1,5 dl vaaleaa glögiä

250 g taatelia

200 g margariinia tai voita

2 munaa

2,5 dl sokeria

0,5 dl kermaa tai maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Kiehauta taatelit glögissä niin, että taatelit pehmenevät. Vaahdota sähkövatkaimella seosta niin kauan, että se on jäähtynyt. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja vaahdota lisää. Lisää munat yksitellen niiden  välillä hyvin sekoittaen. Vatkaa joukkoon sokeri ja vieläkin jatka vatkaamistaa. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan varovasti vuorotellen kerman/maidon kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada taikina 2 litran vetoiseen kakkuvuokaan, joka on rasvalla kauttaaltaan voideltu ja leivitetty korppujauhoilla. 

Paista n. 175 °C uunissa 45-60 minuuttia. Tarkkaile uunin lämpötilaa, ettei kakku kärähdä pinnalta.

Kakku on kypsä, kun se hiukan irtoaa vuoan reunoilta.

Tämä, kuten melkein kaikki muutkin kuivakakut, paranee vain vanhetessaan ja kestää hyvin myös

pakastamisen!

Saapa nähdä kuinka jännittäväksi elo käy vielä ennen aattoa, kun nyt jo 10-vuotias ei

malta pysyä sängyssä, kun ajatuksissa on lahjat ja paketit 🎁🎁🎁, joista suurin osa on kyllä edelleen hankkimatta...

Vielähän tässä luulisi ehtivän, onhan

J O U L U U N  1 2  Y Ö T Ä !!!

♡

Hanna

Kaikilla aisteilla

Kulunut viikko on ollut kuin lomalla olisi ollut, sillä olen reilun viikon aikana tehnyt vain kaksi yövuoroa ja muuten vietellyt vapaita. Yövuorojahan "ei lasketa", kun kerran päivät saa olla kotona ja lepäilyn lomassa voi touhuilla kaikkea pientä kivaa oman jaksamisen ja inspiraation mukaan. Itse joudun itseäni monesti hillitä, sillä intoa ja touhua olisi vähän liiaksikin juuri yövuorojen aikaan, mutta pitäisi osata säästellä voimia myös yötyöhön.

Kun on ollut paljon vapaata, olen pikkuhiljaa touhuillut joulua. Koska olen tämän joulun vapaalla, ei ennen joulua ole enää kuin kuusi vapaata, joten on aihettakin saada asioita yliviivattua to do-listalta. Aika hyvään joulufiilikseen täällä ollaankin päästy ja joulutunnelmaa on saanut aistia jo kaikilla aisteilla.

Porkkanalaatikkoa varten tehdystä riisipuurosta jäi sopivasti yli, joten kokeilin itse tehtyjä karjalanpiirakoita! Niistä tuli hirmu hyviä, eivätkä ne ehtineet pakkaseen saakka.

Pikku pakkasta ja luminen maisema oli jo kertaalleen puolen viikon tienoilla ja silloin oli vietävä petivaatteita ulos tuulettumaan ja raikastumaan. Miten hyvältä pikku pakkanen tuntuikaan iholla ja voi miten raikkaalta tuntuivatkaan peitot ja tyynyt, kun illalla kömpi väsyneenä puhtaisiin lakanoihin.

Samalla, kun petivaatteet olivat tuulettumassa, sisällä lämpimässä uunissa paistui

porkkanalaatikot, jotka valmistin jo hyvissä ajoin pakkaseen sujautettavaksi aaton jouluateriaa varten. Tuoksu oli mitä huumaavin mausta puhumattakaan. Samalla korviin kantautui omat lempijoululaulut, joita on kuunneltu jo hyvä tovi ja jotka siivittävät leppoisaan ja jouluiseen tunnelmaan.

Piparitalon pystytystalkoissa pääsi maistelemaan joulun makua, kun pieniä pipareita vilahti suuhun yksi jos toinenkin. Tänä vuonna on meillä paistettu jo kaksi satsia piparkakkuja, toiset omasta taikinasta naposteltavaksi ja toiset valmiista taikinasta tarkoituksena tehdä piparkakkukerrostalo. Vielä pitäisi tehdä ainakin kaksi taikinaa, ne gluttenittomat sekä tavallisia niin, että esikoinenkin pääsee leipomiseen mukaan. 

Taloon piirsin kaavat 1,75 litran maitopurkkia apuna käyttäen ja siitä sainkin kivat mittasuhteet kerrostaloon. Aina siinä talossa on kova homma ja melkoinen sotku sen tekemisestä syntyy, mutta kyllä sitä valmista taloa onkin ihana ihastella. Tällä kertaa talo päätyi lasikaappiin, johon tein sille tilaa ylähyllylle. Siellä se pysyy suhteellisen hyvin pölyttömänä sekä pieniltä ja isommiltakin sormilta paremmassa suojassa. Lisäksi ripustin pienet tunnelmavalot lasikaapin yläosaan, josta ne valaisevat kauniisti taloa illan hämärässä.

Joulun tuntua, tuoksua, musiikkia, koristeluja ja makuja! Siinäpä jokaiselle viidestä aistista jotakin

ihastuttavaa ja jouluista! 

Ihanaa ja toivottavasti talvista alkavaa viikkoa sinulle!

Jouluun on 28 yötä...

♡

Hanna