Adidassukat!

Puikoilla on viime päivinä ollut 7 veljestä lanka eri väreissä. Viimeksi puikoilta valmistui Adidas-sukat. Vaikka kirjoneuletta onkin mukava neuloa, on kuviosta jääneiden langanpätkien päättely kohtuullisen työlästä. Siitä huolimatta näitä oli todella kiva neuloa. Tällä hetkellä puikoilla onkin jo joululahjasukat, joista toinen valmistui muutama hetki sitten ja toinen luultavasti pikapuoliin.

Mustalla  langalla neulominen hämärässä iltavalaistuksessa on silmille kova rasitus, etenkin kun saatan olla pian ikänäön kanssa ongelmissa... Onneksi aika optikolle on jo varattu ja tähän ongelmaan on apua saatavilla, kunhan vaan henkinen puoli pysyy tässä vauhdissa mukana.

Adidaskuviolla varustetut villasukat on kudottu siis 7 veljestä langasta ja puikoilla no 3,5. Ohjeen sukkiin löysin täältä. 

Lomailen ensi viikon ja lomapäiville on suunnitteilla mukavaa puuhaa kotosalla sekä ehkä jo vähän jouluostoksia Tuurin "ostosparatiisissa". Lauantaina juhlitaan pienesti myös siipan pyöreitä, joten niiden järjestämisessä saan mukavasti aikani kulumaan. Suunnitelmat on jo hyvässä vauhdissa, mutta pientä viilausta vielä tarvitaan.

Joulusiivoustakin aloittelin tänään keittiön kaapeista, mutta inspiraatio tyrehtyi hyvin nopeasti ja osa kaapeista on edelleen pesemättä. Jospa asiaan tulisi muutos kuluvan viikon aikana.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

♡

Hanna

Ps. Jouluun on 36 yötä!!!

Kvalavåg-neuletakki

Hiihtolomaa täällä vietellään kohta jo koko perheen voimin, kun siippa käy vielä

huomenna tekemässä työpäivän.  Minä ja lapset ollaan oltu täydessä lomatunnelmassa jo 

perjantaista saakka ja ihanan rentoa oleilua ollaankin vietelty. 

Eilen oli todella kaunis päivä ulkoiluun ja jäällekin ehdittiin, vaikka toiminkin taksikuskina

ja kuskailin väkeä joka suuntaan. Aurinko lämmitti jo kirjaimellisesti. Ihana valo, joka antaa virtaa

niin paljon! 

Pieniä hiihtolomasuunnitelmia  meillä on, mutta saapa nähdä mitkä niistä toteutuu, sillä

täällä on nyt muutama nuhanenä, joiden voinnin mukaan menoja ja ohjelmaa suunnitellaan. Kylpylää, leffaa, luistelua ja yövieraita on ainakin listalla, jos vain voinnit antaa myöden. Isommilla lapsilla on menoa ja meininkiä leiristä lapinreissuun ja serkkujen kanssa oleiluun. Mieleni tekisi myös vierailla Harjun Paperissa sekä Pieni Kamarissa. Näihin saan luultavasti välittömästi seuraa kuopuksesta, joten yksin niihin ei tarvitse lähteä.

Nuha tai ei, niin huomenna on ainakin tarkoitus juhlistaa meidän nuorta miestä, 

joka täytti juuri 15 vuotta. Perheen parissa olisi tarkoistus pienesti juhlia 

ja kakut on jo jääkaapissa tekeytymässä. 

Käsityörintamalla oli pientä taukoa ja inspiraatio oli hukassa parin viikon ajan. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain valmiiksi niin kauan tekeillä olleen Kvalavåg-neuletakin kuopukselle.

Pienestä sen valmistuminen olikin kiinni, sillä vain toisen nappilistan viimeistely sekä napit puuttuivat. Takin sain valmiiksi tällä viikolla ja se on jo nyt valikoitunut suosikiksi haalarin alle lämmikkeeksi. 

Kvalavåg-haalarin olen tehnyt aiemmin, siitä voit lukea TÄÄLTÄ!

 Ohje on Klompelompen Neuleita koko perheelle-kirjasta. Takki oli tekeillä turhankin kauan, vaikka itse neulominen ei niin kauaa kestänytkään. Kuviota piti muutamaan kertaan purkaa, että sain se kohdilleen, enkä siltikään ole siihen aivan tyytyväinen. En lainkaan pidä lauseista: "lisää 35 silmukkaa tasavälein kerroksella 12"! Silmukoiden laskeminen ei ole mieleistä puuhaa, mutta tuli takista kuitenkin omankin silmän kestävä, vaikkei ihan täydellinen olekaan. Ehkä ne pikku virheet huomaakin vain itse, kun niihin osaa kiinnittää huomiota. 

 Eilen oli täydellinen kuvaussää aurinkoineen kaikkineen. Vain sormet oli jäätyä 12 asteen pakkasessa, kun en millään malttanut lähteä sisälle! 

  Takkia nelottiin ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena, eikä näin hihoja tarvinnut tehdä ja liittää erikseen. Sekään ei ole lempipuuhiani. Klompelompen ohjeista tykkään juuri siksi, että neuleista tulee siistit, kun ne tehdään yhtenä kappaleena. En saa liitoskohdista mielestäni tarpeeksi siistejä. 

   

Tällä hetkellä puikoilla on lentäjän lakki, myöskin Klompelompen 

kirjasta Ihania neuleita lapsille. 

Suunnitelmissa on seuraavaksi tehdä serkulleni villasukat. Malli ja väri on vielä

 vähän hukassa, mutta eiköhän  ne tästä ala selkiintyä!

Toivottelen sinulle oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa, 

olet sitten lomalla tai et!

♡

Hanna

Metsäretki ja lisää pitsiä

Tämä kätevä emäntä havahtui alkuviikosta kaupassa siihen, että radiosta kuului

mainos: "Kun lähetät joulukortit viimeistään tänään, saat postimerkit edullisemmin..."

Ennen tuota hetkeä en ollut uhrannut tänä jouluna pienintäkään ajatusta koko joulukorteille.

Ajattelin, että onhan tässä vielä hyvin aikaa...

No enpä ole uhrannut korteille ajatusta sen mainoksen jälkeenkään, ennekuin tänään, kun

saimme itse ensimmäiset kortit. 

Joulukorttipeli on osaltani tänä vuonna menetetty, mutta haluan toivottaa

 jokaiselle teille aivan ihanaa, kiireetöntä ja levollista

 joulunaikaa ja yllätyksellistä uutta vuotta!!!

Ja kiitos korteista ja joulumuistamisista!!!

Joulun lähestyessä minulla alkaa pikkuhiljaa tilanne ja puuhastelut rauhoittumaan. 

Toki vielä on joitakin valmisteluja edessä, mutta haluaisin lasketella jouluun 

rauhallisissa tunnelmissa. Toki työt on tehtävä ja arkea pyöritettävä jouluviikollakin,  mutta

kunhan suurimmat puuhat olisi tehtynä ennen joulua! Voisi sitten töiden jälkeen kotonakin ottaa mahdollisimman rennosti ja aloittaa nautiskelemisen hyvissä ajoin lämmintä glögiä hörppien ja 

suklaata varovasti maistellen!

Lahjaostoksia on vielä vähän edessä, mutta ajatus on, että vähemmän on enemmän ja siinä

yritetään pysyä! 

En viihdy kaupoissa väentungoksessa, joten yritän välttää niitä viimeiseen asti.

Viimehetken ruokaostoksetkin voisi hoitaa aatonaattoaamuna yövuoron jälkeen klo 07.15, jolloin vapaudun velvollisuuksista ja jään ansaituille jouluvapaille. Kunhan mukana on kunnon kauppalappu, selviän ostoksista varmasti kommelluksitta valvotun yön jälkeenkin! Ja luultavasti vältän näin ihmispaljouden!

Kuvien sukat on jo kääritty lahjakääröihin! Siniset metsäretki-sukkiin ihastuin heti kuvan niistä nähtyäni ja heti päätin, että sellaiset on pakko tehdä pukinkonttiin. Sukat tein mukaellen ohjetta Novitan sukkalehdestä, joka on luultavasti vuosimallia 2015. 

Pitsisukkia tällä mallilla olen tehnyt ennenkin, mutta malli on edelleen yksi suosikeistani ja kun mallikertaa on tehnyt muutaman kerran, sujuu se jo kuin itsestään, eikä kuvioon tarvitse niin tarkasti keskittyä. Sukat valmistuvat siis kuin itsestään! Novitan sukkalehdestä on tämäkin malli, lehden ilmestymisvuotta en kyllä löydä, vaikka suurennuslasilla etsin.

Joulun odotuksen täyttämää loppuviikkoa sinulle!

Ja hei...

J O U L U U N  O N  1 0  Y Ö T Ä !!!

♡

Hanna

Hempeät villasukat

Perinteisesti joulun alla riittää tekemistä ja touhua. Nautin niin kovin, kun saan leipoa ja laittaa joulua valmiiksi ja  pakastin täyttyy niistä herkuista, joita meillä aina jouluna nautitaan.

Mitään kovin pakollista ei enää olekaan tehtävänä, sillä oikeastaan kaikki, mitä voi etukäteen valmistaa ja pakastaa, on jo tehty.  Toisaalta ihan hyväkin, että kaikki mahdollinen on tehty, sillä minulla on vain kolme vapaapäivää ennen joulun pyhiä.

Myös puikot ovat pitäneet kiireisenä, sillä yhtä ja toista on tullut valmiiksi! Jotain vasta valmistunutta

päätyy pakettiin ja jotakin paketoi joku muu kuin minä. Tykkään niin rauhoittua illalla sohvalla istuen ja kutoa ainakin muutaman rivin. Vähän hitaasti käsityöt välillä etenee, mutta pääasia on kuitenkin, että tekeminen on mielekästä ja inspiraatiota riittää!

                             

   

Kuvan sukat ovat menossa jonkun muun pakettiin. Sain ne valmiiksi jo jokin aika sitten. Samalla mallilla olen tehnyt sukat aiemminkin ja nämähän on niin romanttisen hempeät. Kun seuraavan kerran olen sopivaa mallia vailla, taidan tehdä itsellenikin samanlaiset!

Lankana sukissa on vaalean harmaa (047) Novitan 7 veljestä ja puikot bambua no 3,5. Ohje on joku vuosi sitten ilmestyneestä Novitan sukkalehdestä.

Nyt on pakottava tarve tehdä muutama rivi tekeillä olevaan kuopuksen neuletakkiin ja 

toivoa, että saan senkin vielä joskus valmiiksi, jouluksi se ei kuitenkaan ennätä mitenkään. Usein vaan ilmaantuu jotain muuta akuutinpaa ja

välitöntä tehtävää ja silloin tuo neule on jäänyt odottamaan vuoroaan. 

Joulundotuksen täyttämää viikonloppua sinulle!

Niin ja muuten

J O U L U U N  O N 

16 Y Ö T Ä ! ! !

♡

Hanna

Vauvan haalari Klompelompen tapaan

Haastoin jälleen itseni käsitöiden saralla ja tein Klomeplompen uusimmasta kirjasta vauvan 

Kvalavåg-haalarin. Kuva haalarista oli niin houkutteleva, että en voinut olla sitä kokeilematta.

Luotin siihen, että jos en osaa, soitan jälleen äidille ja pyydän apua tai jopa tukiopetusta kädestä pitäen tai pahimmassa tapauksessa puran koko työn. Eihän siinä mitään menetä, etenkin kun langat olin saanut jo aikoja sitten siskoltani, joka oli ostanut ne alesta naurettavan halvalla.

Lankana haalarissa on Novitan Ipana-lanka, jota ei enää ole saatavilla. Samasta langasta kudoin pienet sukat ja lapaset, klik! 6-9 kk ikäisen haalariin meni pääväriä nelisen kerää ja valkoista riitti hyvin jämäkerä.

En ole luonteeltani mitenkään pitkäjänteinen, mutta ihmeesti nämä käsityöt ovat jalostaneet luonnettani sillä saralla, sillä tein kuviota ainakin neljä kertaa ennen kuin sain sen kulkemaan ja osumaan kohdalleen. Luin jostain, että jos työhön jättää virheitä, ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että purkaisi ja tekisi niin monta kertaa uudestaan, että onnistuu. Ja näin se todellakin taitaa olla! Valmista haalaria katsellessa ei harmita yhtään ne puretut kerrat!

Vaikka kuvio ei lähtenytkään heti sujumaan, niin kaikkein haasteellisin, pelottavin ja jännittävin hetki oli leikkuuvaran leikkaaminen ja napituslistan tekeminen. Onneksi kirjassa oli hyvät ohjeet tähän ja nyt voi vain todeta, että osaan sen tehdä! 

Epäilin, etten saa risareunaa siistiksi nurjalta puolelta, mutta siitä tuli oikeastaan siistimpi kuin oikea puoli. 

                         

   

Napit olen niin ikään saanut siskoltani ja ne sopivat kyllä haalariin kuin nenä päähän!

Haalarin valmistumien oli hivenen pitkäpiimäistä homma, sillä tein välissä muutaman muunkin työn ja leikkuuvaran leikkaamista pitkitin tarkoituksella rohkeuden puutteessa. 

Olen todellakin tyytyväinen siihen. että uskalsin lähteä haalaria kokeilemaan. 

Itsensä haastaminen on ajoittain ihan tervettäkin ja saa oppimaan uutta!

Kannattaa kokeilla!

♡

Hanna

Sukat ja lapaset pienelle pojalle

Syksy on selvästi kutojan elämässä parasta aikaa. 

Puikot ja langat kutsuvat luokseen ja ideoita olisi enemmän mielessä kuin mitä yhden ihmisen on mahdollista saada aikaan muun elämän siitä kärsimättä. Onneksi jotain on kuitenkin jo tullut valmiiksikin ja joulupakettiinkin on jotain jo päätynyt.

Syksyn märät ja pimeät illat tuntuu paljon mukavammilta, kun voi kömpiä sohvan nurkkaan ja tarttua tekeillä olevaan käsityöhön!

Pienelle puolivuotiaalle veljeni pojalle kudoin tässä hetki sitten sukat ja lapaset. Samalla kuviolla ja mallilla olen tehnyt sukat ja hameen kuopukselle aiemminkin ja mallin siihen olen löytänyt Marin ihanasta blogista, täältä!

Lankana näissä sukissa oli Novitan Ipana-lankaa, jota ei ikävä kyllä taida enää saada mistään.

Minulla onneksi oli tätä lankaa monta kerää jemmassa, joten siitä on syntymässä jotain muutakin, jotain, joka on vielä pahimmoilleen kesken ja vaatii valmistuakseen kourallisen rohkeutta.

Vaikken pidäkään siitä, että minulla on monta työtä kesken yhtäaikaa, on kuitenkin kiva, ettei iltaisin

tarvitse miettiä mitä kutoisi, vaan voi napata sen lähimmän työn käteen ja jatkaa siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tällä hetkellä pidän käden ulottuvilla pitsisukkia, jotka työkaverini tilasi joulupakettiin ja josta pieni pilkahdus on vilahtanut jo instassa.  

Ompelukonekin tekisi mieli kaivaa pitkästä aikaa kaapin perukoilta, mutta nähtäväksi jää ennätänkö toteuttamaan niitä juttuja, joita mielessä on pyörinyt.

Kunpa vain olisi enemmän aikaa toteuttaa kaikkia ideoita, joita päässään pyörittelee...

Idearikasta viikkoa sinulle!

♡

Hanna

ps. Muista arvonta, joka on pari postausta alempana!

Ehdinpäs ennen kuin...

Rauhallista pitkäperjantain iltaa sinulle!

Minä saan tällä erää viettää seuraavat neljä päivää

vapaalla ja nauttia näistä juhlapyhistä oikein kunnolla!

Tiedossa on synttäreitä sekä myös ihan vaan puuhastelua

  kotosalla.

Viime yön yövuoron jäljiltä otin muutaman tunnin unet ja sen jälkeen onkin

ihmeellisesti virtaa riittänyt huomisia juhlia 

järkkäillessä. Sen verran puuhakasta oli meno iltapäivällä, että

sain keittiön sulakkeen kärähtämään, kun kaikki mahdolliset koneet oli

päällä yhtä aikaa. 

Eli ihan perinteistä ja harrasta pitkäperjantain rauhaa ei meillä ole

tänään näkynyt. Onneksi pääsiäisen todellinen sanoma löytyy sydämestä!

Käynnissä on ollut myös pienimuotoinen kilpajuoksu aikaa vastaan.

Tekeillä on ollut nimittäin toiset pikkuruiset villahousut ja -takki pienelle pian 

syntyvälle tulokkaalle. Ensimmäisestä valmistuneesta asusta kirjoittelin jokin aika sitten 

täällä!

Sain kuin sainkin molemmat asut valmiiksi ennen kuin kumpikaan

vauvoista on syntynyt!!!

Näitä on ollut aivan ihana kutoa ja pienistä vaatteista kun on

kyse, niin valmistakin tulee kohtuu nopeasti, kunhan vaan ehtii

käsityön parissa istua.

Malli molemmissa asuissa on sama, vain väri erottaa nämä

ihanuudet toisistaan. Pojan housuihin oli ihan pakko ommella pari nappia 

sepaluksen kohdalle!

Takissa lankana käytin Dropsin Merino Extra fine-lankaa ja housuissa

Baby Merino-lankaa, joka on hivenen ohuempaa kuin takin lanka.

Puunapit olen tilannut Paapon nettikaupasta täältä!.

Ohjeet on jälleen kerran Klompelompe  Ihania neuleita lapsille-kirjasta.

Kirjassa kerrotaan, että nämä neuleet on alun perin ajateltu vauvan ensimmäiseksi

asuksi ja sopii vaikka kotiintulovaatteeksi, etenkin näin viileänä keväänä.

Teinkin molemmat kokoa 0-3 kk, jotta ne olisi heti käytettävissä ennen toivottavasti

lämmintä kesää. 

Aika pienethän niistä tuli, mutta luultavasti molemmat pienokaiset 

hukkuvat niihin ainakin vastasyntyneinä. 

Takin ja housujen mallia yhdistelemällä voisi toteuttaa

neulehaalarin, jossa mallineule toistuisi koko matkalla!

Saapa nähdä pitääkö kokeilla sitä seuraavaksi, vai mitähän sitä keksisi?!

Pääsiäisrauhaa toivotellen 

♡

Hanna

Pienelle ihmeelle

Pienet, tulossa olevat ihmislapset inspiroivat tekemään heille

kaikkea pientä ja kaunista!

Lähiperheeseen on tulossa näitä pieniä ihmeitä tänä keväänä  oikein

kaksin kappalein ja sehän on vallan ihanaa!

Tämä täti on hiukan höyrähtänyt näihin pikkuruisiin 

jo ennen heidän saapumistaan ja innostuin  neulomaan heille jotain

pientä!

Klompelompen kirjassa on toinen toistaan ihananempia

juttuja juuri pienille, joten sieltä nappasin idean ja ohjeet

villahousuihin ja neuletakkiin!

                  

        

Housut oli helpot toteuttaa, mutta jännitin hiukan

neuletakin raglanhihoja, joita en ennen ollut tehnyt.

Ohjeet oli onneksi melko selkeät ja onnistuin hihoissa yli

odotusten!

Puiset napit viimeistelevät nämä neuleet täydellisesti!

Luvattoman kauan vaan meni aikaa, ennen kuin sain takin

viimeisteltyä  niin, että langat tuli pääteltyä ja napit kiinnitettyä.

Nyt ensimmäinen setti on valmiina ja toinen on hyvää vauhtia valmistumassa.

Housut on jo valmiina ja takkikin jo hyvässä vauhdissa. 

Niistä kuvia myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi!

Täällä vietellään viidestä vapaapäivästä keskimmäistä!

Pyhistä kertyvät vapaat on kyllä luksusta arjen keskellä.

Vielä kun aurinko näyttäytyisi!!!

♡

Hanna

Täällä taas!

Niin vaan vierähti talvilomat hujauksessa ja siirryttiin samalla

maaliskuulle! Kevään ensimmäinen kuukausi!

Aurinko nousee aiemmin, paistaa korkeammalta ja lämpöisemmin ja

laskee myöhemmin!

Tätä on odotettu!

Sanotaan myös, että maaliskuu maata näyttää! 

Se on joka kevät yhtä ihmeellistä! Räystäältä tippuu

vesi ja puroissa on kiva uittaa saappaita. 

Katupöly pölisee ja likaiset ikkunat kaipaavat pesijäänsä!

Ihana kevät!

Ensimmäisiä terassikahveja odotellessa...

Talvilomalla saatiin levätä ja tehdä ei mitään, kuten

Nalle Puh sanoisi! Tehtiin myös jotain mukavaa, ei siis

ihan koko lomaa lorvittu!

Kuopuksen ensimmäinen junamatka on tehty ja se oli ikimuistoinen!

Eväät ehdittiin juuri ja juuri syödä, ennen kuin oltiin perillä!

Myös pienet treffit siipan kanssa saatiin sovituksi ja 

ohjelmassa oli uuden lieden metsästystä (haaveilua)

sekä kahvit Prisman Caffitellassa 😂😂!!!

Romanttista, eikö!!!

Käsitöitä tein lomalla niin, että niskat on ollut aivan jumissa.

Sain valmiiksi 4-vuotiaalle ihanan keväisen boleron, joka

on yllättäen ollut ihan mieleinen ja usein jo käytössäkin täällä kotona.

Ohje on (tietenkin) Klompelompen kirjasta!

Hiukan oli alkuun vaikeuksia lukea mallipiirrosta, mutta kyllä 

valmiissa työssä ainakin viisi viimeistä mallikertaa on oikein tehty 😊!

Uusia lankoja odotellessa pitäisi saada viimeisteltyä 

uusin tuotos, joka on tulossa keväällä syntyvälle

tädin murulle! Näitä muruja onkin tulossa kaksin kappalein, joten

ne pitävät tädin kutimet kiireisinä!!!

Instagramissa näkee vilauksia keskeneräisistäkin

töistä ja muusta touhusta, jotka ei ihan aina tänne blogiin 

ennätä!

Ihan jokaiselle ihanalle naiselle haluan

huomiselle toivottaa 

iloista naistenpäivää!!!

♡

Hanna

Kutojan tarina

Tein ensimmäisen villasukkaparin yläkoulussa, kuten

varmasti kaikki muutkin suomalaiset tyttölapset.

Värinä oli viinipunainen ja tumman harmaa.

5 kerrosta punaista ja viisi kerrosta harmaata.

Kantapää harmaalla ja kärki punaisella!

Niistä tuli ainakin melkein saman kokoiset ja oli käytössä

niin pitkään, kunnes pohjaan tuli reikä.

Kutominen oli mielekästä jo tuolloin ja etenkin pidin siitä tunnelmasta,

kun me tytöt istuttiin omilla paikoillamme työpöydän ympärillä ja

juteltiin ja naurettiin siinä käsitöiden lomassa. Saatiinpa 

vanhankansan Eeva-Liisa-opettajakin harva se kerta hermostumaan kikattelullamme.

Toisinaan meitä oli jonoksi asti opettajan juttusille, kun silmukka taihi puikollinen

silmukoita oli omilla teillään.

Ensimmäiset vapaaehtoisesti aloitetut villasukat tein silloin, kun neito

on kauneimmillaan eli 17-vuotiaana. Nuokin värit on hyvin mielessä,

valkoinen ja beige. Sukat paksuilla raidoilla ja pitkillä varsilla.

Muistaakseni toisen sukan kudoin täysin itse kantapäätä myöden,

tosin ohjeita annettiin puikko puikolta koko ajan. Toiseen sukkaan äiti teki

ainakin kantapään ja saattoipa tehdä myös varren.

           

Pitkään meni sukkia kutoessa niin, että kantapään kohdalla otin 

puhelun äidille ja hän uskollisesti ja kärsivällisesti neuvoi tuon niin

hankalan kohdan kerta toisensa jälkeen.

Sittemmin olen kutonut yhtä ja toista ja yllättänyt itsenikin sillä, mihin

kaikkeen sitä pystyykään, vaikkei aluksi uskoisi.

Usein ohjeita ensi kertaa lukiessa tulee epätoivoinen olo, ettei

omat taidot riitä millään kyseiseen työhön, mutta

kutomisen vimma on niin kova, että on melkein pakko kokeilla!

           

Nyt ei tarvitse enää soittaa äidille kantapään kohdalla, mutta

haasteellisimmissa jutuissa muissa töissä yleisön vastausten jäädessä

epämääräisiksi ja fifty-fifty-oljenkorren puuttuessa kilautan kaverille

-> äidille!

Kuten tein tänään, kun raglanhihoja aloittelin uuteen työhön!

Usein jo se, että lukee ohjetta ääneen asiaan vihkiytyneelle auttaa

itseäänkin ymmärtämään lukemaansa paremmin.

Nämä kuvien villasukat valmistui eilen esikoiselle.

Kuten kaikki tietää, nykynuoret kulkevat nilkat paljaina,

kesät talvet. Niinpä sukkiakin toivottiin mahdollisimman lyhyillä

varsilla. Valkoinen tai musta oli väritoiveena, mutta

onneksi esikoinen kelpuutti nämä vaaleat beiget, sellainen lankakerä kun

sattui löytymään sillä hetkellä lankakorista.

Kutominen on niin rentouttavaa ja hermoja lepuuttavaa hommaa

ja miten ihana onkaan nähdä työnsä valmiina ja viimeisteltynä!

Muutama sukkapari viikossa pitääkin mielen

virkeänä ja niska-hartiaseudun kroonisesti

jumissa!

Mutta on se sen arvoista!!!

♡

Hanna