.

.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. syyskuuta 2018

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...
Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.


Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 


Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.


Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!


Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.


Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 
Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!
Kaatotuomio on peruttu!!!


Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 
Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

Hanna

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Paviljongin uusi elämä

Niin vaan kesäkuu vilahti ohitse ja heinäkuu saapui iloksemme! Töihin paluu loman jälkeen on sujunut mallikkaasti, aivan kun ei poissa olisi ollutkaan, vaikka olo on huomattavasti levänneempi ja leppoisampi töissäkin kuin ennen lomaa. Kyllä se loma vaan tekee ihmeitä, vaikka lomalla ei ihmeitä tekisikään! Hiukan tosin harmittaa, että yhteistä lomaa siipan kanssa oli vain kaksi viikkoa ja loppu perhe vielä lomailee. Toisin sanoen toiset perheestä valvovat myöhään ja nukkuvat pitkään, kun itsellä taas kello soittaa välillä jo ennen kukon laulua.


Oma pihamaa alkaa näin viidentenä kesänä jo näyttää siltä, että siellä niin mieli kuin silmäkin lepää. Se alkaa pikkuhiljaa olemaan meidän näköinen, ei niinkään entisten asukkaiden mielen mukainen!
Isoimmat akuuteimmat urakat on tehty jo aiempina kesinä ja nyt vain hyvin pientä ehostusta. 
Jo muutaman vuoden pihassa nököttänyt paviljonki sai alleen "lavan" tai lattian, ihan kuinka sen nyt haluaa sanoa. Maa paviljongin alla, tontin reunalla on kovin viettävä, joten siellä istuminen on ollut hiukan haasteellista, kun tuoli on ollut hankala asettaa suoraan.


Keväällä ehdotin siipalle lattian rakentamista paviljongin alle.  Koska viimetippa on aina kovin eteenpäin työntävä voima, sai siippa lattian valmiiksi juuri ennen fifteenjuhlia. Itseäni jännitti kovin, että ennättääkö valmista tulemaan ajoissa, mutta turhaan huolehdin.


Uudet tuolit hankittiin jo aiemmin keväällä meille yhteiseksi 20-vuotishääpäivälahjaksi!
Mikäs niissä on istuskella ja nauttia kesäisistä hetkistä! Juoda kahvia, syödä jäätelöä, lukea lehtiä tai kirjaa tai vain nauttia! Pihakin kaunistui huomattavasti ja on nyt viimeistellymmän näköinen!


Tuoksuherneet nauttivat myös olostaan paviljongin reunalla, köynnöset kiipeävät kohti korkeuksia ja ensimmäiset kukkaset ovat pian avautumassa ja nuppuja näyttäisi olevan melko runsaasti! Tuskin malta odottaa niiden avautumista. Toivottavasti jänikset antavat kukkien olla rauhassa.


Tuoksuherneet ole kasvattanut itse siemenestä saakka, joten näiden kasvua on siksikin niin  mielenkiintoista seurata. 


Paviljongin kattoon on edellisvuosien tapaan ripustettu valot. Tosin vielä illat ovat niin valoisia, ettei nämä hämäräkytkimen vuoksi ole syttyneet vielä yhtenäkään iltana. Syksymmällä luulen niiden tuovan paviljonkiin tunnelmaa entistä enemmän. 


Toinen suurista hortensiaistutuksista päätyi myös katoksen alle toisen jäädessä terassille. Kova tuuli on ollut harmiksi ja pelkään näiden kaunokaisten katkaisevan kukkavartensa, joten kokeillaan nyt, josko tämä paikka olisi riittävän suojaisa. Siippa kyllä sanoi ponnekkaasti, ettei aio näitä enää siirrelle, sillä eivät taida olla ihan kevyimmästä päästä.
Saapa nähdä...

Kivaa keskiviikkoiltaa sinulle!

Hanna

lauantai 12. toukokuuta 2018

Toukokuun kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut kuin hujauksessa, enkä ole ennättänyt uhrata blogille montaakaan
ajatusta viikkoihin. Paljon iltavuoroja, sovittuja menoja ja ihan vaan elettyä elämää on mennyt blogin edelle.
Kevät on aina kiireistä aikaa, mutta tämä kevät on ollut erikoisen kiireinen.
Lähes jokaiselle vapaapäivällä on ollut suunniteltua menoa tai muuta ohjelmaa.


Nämä ihanan kesäisen lämpöiset päivät olen onneksi saanut olla vapaalla ja nauttia auringosta, levosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Tekemättömille töille olen kyllä antanut ajatuksen jos toisenkin, mutta työntänyt ne tuonnemmaksi odottamaan hiukan kurjempia kelejä. Kun nyt kerrankin minun vapaille osuu lähes helteiset ilmat, nautin niistä kyllä ihan luvan kanssa aurinkotuolissa kirjaa lukien, jäätelöä syöden ja rentoutuen. Pääsin jo ihan loman tunnelmaan, eikä varsinaisen lomaankaan enää ole kuin pieni hetki.


Aamuisin olen kuljeskellut sandaaleissa pitkin pihamaata ja kuunnellut linnun laulua, käen kukuntaa ja mehiläisten surinaa. Kurkistellut kukkapenkkeihin ja iloinnut pienistä aluista, joita pilkistää mullasta. Erityisen paljon ilahduttaa viime kesänä istutetut pionit, syysleimut ja jaloritarinkannukset.


Keväällä multaan laittamani mustasilmäsusannan taimet alkoivat olla jo niin pitkiä, että menivät jo keskenään solmuun latvomisesta huolimatta, joten oli jo korkea aika istuttaa ne lopulliseen ruukkuunsa. Köynnöskehikot tulivat todelliseen tarpeeseen ja kivasti niitä pitkin susannat tarrautuukin ja kurottaa kohti korkeuksia. 


Vaikka postausten välissä onkin hurjan pitkä aika, olen oikein iloinen, jos
teitä lukijoita siellä vielä on! 

Iloista lauantaita ja erityisesti hyvää äitienpäivää huomiselle toivottelen 
kaikille niille, jotka ovat äitejä ja erityisesti  niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta
eivät syystä tai toisesta ole. Teille iso ja lämmin rutistus!

Hanna

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Sormet mullassa!

Kevät ja aurinko saa ihmisen kaipaamaan puhtautta ja raikkautta ympärilleen. Kaappeja on jo vähän käyty lävitse laittaen kiertoon ja hävitykseen turhaa tavaraa ja vaatetta, mutta vielä olisi lisääkin läpikäytävää ennen kuin kaikki kaapit on katsottu perin pohjin. Myös varaston siivoaminen houkuttelee kummasti, mutta sitä ennen pitäisi lumien alta paljastua peräkärry, jolla ylimääräiset voisi kiikuttaa kaatopaikalle.

Ikkunoista sain puhtaaksi eilen lähestulkoon puolet. Siitepölykausi on vasta tulossa ja järkevintähän olisi ollut pestä ikkunat vasta sen jälkeen, mutta meidän lasit näytti jo siltä, että ne olikin aika jo tulla pestyiksi. Vaikka kuopus olikin sitä mieltä, että näkeehän niistä vielä...


 Kevätistutuksista kerroinkin jo jokin aika sitten. Niille kuuluu muuten hyvää paitsi, että tomaatintaimet joutuivat biojätteisiin, sillä en ehtinyt niitä ajallaan koulimaan ja ne luupahtivat tilan puutteeseen. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat oikein voimissaan ja kasvavat ihan hurjaa päivävauhtia. Eilen latvoin ne. Latvomista jännitin ihan todella, tai siis sitä loukkaantuuko taimet siitä kovin. Yhdellä taimella ensin kokeilin ja kyllä sieltä alkoi kuin alkoikin uutta versoa kasvamaan. Niinpä uskalsin latvoa loputkin.
 Reilu viikko sitten laitoin multaan myös Tuoksuherneen siemenet. Eilen ensimmäiset taimet nostivat päätään ja nyt niitä pilkistää mullasta jo yhdeksän. Sitä en tiedä mihin ihmeeseen saan kaikki nämä taimet mahtumaan, kun tulee aika koulia myös Tuoksuherneet. 


Olen niin ihastunut köynnöskasveihin. Luulen, että meidän pihalta löytyy ensi kesänä yksi jos toinenkin köynnös. Pari köynnöskehikkoa hankin jo valmiiksi odottamaan. 


Pelargoniat ovat myös viihtyneet ikkunalla ja uusia varsia ja lehtiä puskee aina vain enemmän ja enemmän.
Niiden kaveriksi suureen ruukkuun olisi haaveissa jokin roikkuva, valkoinen kesäkukka. Vielä on tosin mietinnässä, mikä se voisi olla. Vinkkejä otetaan vastaan!!!

Ihmeiden aikaa siis tämä kevät on ja niin nautittavaa!!!

Hanna

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesän kivoimmat kekkerit

Olen selkeästi kekkeri-ihminen!
Nautin järjestää erilaisia juhlia ja kissanristiäisiä!
Syy juhlaan ei tarvitse olla kummoinen!
Kunhan saadaan viettää aikaa yhdessä ja nauttia!
Suunnittelu ja valmistelu on mukavaa
ja vieraiden saavuttua tunnelma nousee kattoon!
Eikä yhtään haittaa vaikka itsellä aika menee usein hössöttäessä, 
sillä se on juuri minun ominta juttua!


Tänään meillä oli tämän kesän kivoimmat ja ainoat tähän mennessä 
kekkerit! Ollaan saatu oma nuotiopaikka
mukavan viihtyisäksi ja toimivaksi ja siinä oli niin mukava
paistella makkaraa ja nauttia lounasta
isolla joukolla!
Jokainen sai paistaa oman makkaransa, kyytipojaksi oli
uusia perunoita, salaatteja ja vesimelonia!
Simppeliä, mutta niin hyvää!



Isompi ja pienempi kaapelikela on tänä kesän saatu
nuotiopaikalle ja niiden tultua koko paikka muuttui huomattavasti
mukavemmaksi, kun on lasku- ja tarjoilutasoa
enemmän kuin ennen.


Jälkkäriksi paistoin ISON kasan
muurikkalättyjä, joita nautiskeltiin samalla, kun osa
porukasta innostui grillaamaan vaahtokarkkeja
hiilloksella.


Herkkuja oli sen verran reilusti, että haettiin seuraksi
vielä lisää väkeä naapurista! Kauniissa auringonpaisteessa olikin
kiva istuskella ja rupatella vatsa pullollaan!


Jälkiruuan jälkiruuaksi maisteltiin vielä 
nimpparikakkuani, joka on jo perinteisesti tehty tuoreista
mansikoista!
Minulla sattuu kaikkien nimien nimpparit ihan muutaman
päivän sisälle ja sehän on hyvä syy leipoa
suussasulava kakku!


Tähän kakkuun laitoin koristeeksi myös muutamat juuri
kypsyneen mustikan, jotka löytyi aivan tontin reunalta!


Voiko mukavammin kesäpäivää enää viettää???


Kivoja kesähetkiä sinulle!

Hanna

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Puutarhaunelmia, joka keväinen ilmiö!

Ensimmäinen keväinen päivä ja lämmittävät auringon säteet.
Hetken uppoutuminen lehden kesäisiin kuviin ja toinen toistaan
kauniimpiin puutarhoihin...


Ei siihen näköjään muuta tarvita, että minä alan
haaveilla olevani todellinen viherpeukalo ja puutarhuri!
Vaikka siemeniä onkin tullut jo laitettua multaan aikaa sitten eikä 
keittiön ikkunalle  juuri muuta mahdu, niin 
se todellinen puutarhuri minussa on hukassa.

       

Edelleen mielessä on nämä ikuiselta tuntuvat kysymykset:
Mitä pihaan ja puutarhaan haluaisin?
Mikä missäkin kohtaa menestyisi?
Saisinko alppiruusun kukkimaan?
Onko päässä vielä samat ajatukset kuin viime vuonna?
Ja mitäs ne viimevuotiset ajatukset olikaan?
Millaisia mahdollisuuksia tontilla on?
Entäpä kukkarolla?
Ja mikä olisi kaunista, mutta silti helppohoitoista ja
kauaskantoista?


Omenapuita haluaisin johonkin kohtaa laittaa!
Kasvaisipa viime kesänä istutetut alppikärhöt pikapikaa
köynnöskaaren ympärille!
Kasvaisipa toissa kesänä istutetut sireenit vieläkin nopeampaa!
Paviljongin ympärille olisi kiva saada jotain runsasta, kiipeävää ja
koko kesän kukkivaa!


Entäpä kasvimaa?!
Miten ihmeessä pidän jänikset ja räkätit loitolla?
Pitääköhän sen ympärille rakentaa jonkin sortin aita, jotta
ylimääräiset otukset pysyvät poissa?
Porkkanaa, sipulia, ruohosipulia, hernettä ja salaatteja pitää
ainakin laittaa!
Niin ja raparperi puuttuu vielä kokonaan!


Haluaisin pihan, jossa olisi tilaa lasten temmeltää ja pelailla, mutta silti
sellaisen, jossa olisi mukavia oleskelualueita, omenapuun katve,
perennapenkki tai pari ja kaikki nivoutuisi sujuvasti toisiinsa!
Pihasuunnittelija ja -suunnitelma olisi kiva, mutta siihen ei ole varaa ja
se poistaisi liian monta päässä pyöriteltävää kysymystä yhdellä kertaa.


Sen kuitenkin tiedän, että kaikkea ei aina saa, ainakaan kerralla
eikä sellaista eliksiiriä olekaan, jolla saisi kaiken kasvamaan 
täyteen mittaansa silmän räpäyksessä tai edes yhdessä kesässä.
Tiedän myös, että haaveilemani kesähuone ei nouse tänäkään kesänä, 
kuten ei myöskään lasikuisti.


Mutta sen tiedän, että puutarhuri-innostus on lopahtanut
viimeistään elokuun loppuun mennessä  ja syksyllä 
lumi sataa haravoimattoman pihan ylle ja perennat lannoittavat
maata ensi talvenakin!

Hanna

Kaikki postauksen kuvat on meidän puutarhasta kahdelta edelliseltä kesältä!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Hei lokakuu!

Ihan mahtava määrä on jo osallistunut edellisen postauksen arvontaan!
Vielä mahtuu mukaan ja aikaakin on vielä tiistai-iltaan saakka, joten kaikki halukkaat
vaan osallistumaan!


Kesän jäljiltä meidän piha kaipasi hoitoa ja huolenpitoa!
Mikä siinä onkin, että keväällä heti, kun suinkin maata näkyy, sitä pitää päästä kuopsuttelemaan. Kesän taituttua syksyyn päin into laantuu ja lopulta katoaa jäljettömiin. Viimeiset
kesäkukat nääntyvät veden puutteessa, kun vielä kesällä ovat tukehtua innokkaan kastelija käsissä.
Tuntuu, että nyt tuonne tuuleen
ja sateeseen ole oikein tehnyt mieli lähteä pihaa
siistimään ja siltä se on näyttänytkin!
Kun sitten syysmyrskyt tässä viikolla viskoi viimeisetkin kesäkukat ruukkuineen ja 
multineen pitkin pihaa ja särki ruukkuja, oli ihan pakko ryhtyä toimeen.


Sammalta, kanervia, käpyjä ja vaahteranlehtiä, niistä syntyi kiva
asetelma pieneen kasvihuoneeseen lyhdyn antaessa tunnelmaa.

        

Tänään kaivelin muutaman lyhdyn varastosta terassille ja illan hämyssä
sytyttelin niihin ensimmäiset kynttilät tälle syksyä.
Samalla kannettiin aurinkotuolit- ja varjot talvisäilöön samoin kuin 
puutarhakalusteet! Pojat innostuivat haravoimaan pienen palkan toivossa
koko pihan, joten tässähän ollaan pian olla voiton puolella pihahommissa.
Muutamia kukkasipuleita tekisi mieli hankkia ja upottaa vielä multaan ja onhan nuo
kukkapenkitkin vielä siistittävä, mutta ne saavat nyt odottaa toiseen kertaan.


Saunan raikkaana päivän puuhastelujen jälkeen terassilla istuskellessa oli kiva tunnelmoida kynttilöiden loisteessa ja suunnitella, mihin tällä kertaa jouluvalot 
sijoittaisi!
Kyllähän tässä syksyssäkin jotain mukavaa on!!!


Etenkin, kun on jotain mitä odottaa!!!
Minä odotan pian koittavaa lomaa ja auringon paistetta!!!
Jaksaa sitten taas koko pitkän talven, kun käy vähän lämmittelemässä 
ja tankkaamassa aurinkoa!


Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle!

Hanna

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Paviljongin suojassa!

Kauan haaveiltiin ja harkittiin sen hankkimista.
Mietittiin pitkään ja hartaasti kohtaa, johon se voitaisiin pihalla
pystyttää. Oltiin jo siirtämässä sen hankkimista hamaan tulevaisuuteen tai ainakin ensi
kesään, mutta sitten näin sen niin hyvässä alessa, ettei sitä oikein millään
enää voinut jättää hankkimatta.


Siellä se nyt nököttää tontin reunalla pensaiden suojassa.
Vaikka pensasaidan toisella puolella on tie, se ei ainakaan näin kesällä näy juurikaan pihalle
tai pavoljonkiin.
Tähän kohtaan pihamaata paistaa kauniisti ilta-aurinko! 

     

Näkymä terassilta on melko levollinen paviljongille päin, ainakin
nyt kun lelut on keräilty nurmikolta pois.
Pelakuut on niitä pikkuruisista siemenistä itse
kasvattamia, jotka vasta nyt ovat puhkeamassa kukkaan.

Instagramissa täällä voit kurkata jo kevättalvella Plantagenista ostamaani, hieman
 vaalempaa pelargoniaa, jonka tänään
siirsin sisälle silmän iloksi. Se oli jo kerran lähes kuollut, mutta sain kuin sainkin
pelastettua sen ihmeen kaupalla. 
Sen väristä tykkään oikein erityisesti!


Alkuun suunniteltiin polyrottinkisen sohvaryhmän hankkimista paviljonkiin, mutta
tällä erää istuimien virkaa päätyi toimittamaan melkein jo kaatiskuormaan joutuneet
iankaikkisen vanhat puutarhatuolit, joista maalikin lohkeilee somasti ;)!


Miljoonakello majailee pylvään juuressa nauttien ilta-auringosta!
Kahvit mihin aikaan vuorokaudesta tahansa maistuu oikein hyvälle
paviljongin suojassa!


Ja nyt, kun illat ovat alkaneet hämärtyä jo hiukan aiemmin, loistaa
aurinkokennolla toimivat puutarhavalot hyvin
houkuttelevasti seinustalla!
Valot syttyvät vasta, kun on tarpeeksi hämärää! Nää on
niin ihanat!!!

 Man flun kourista toivottelen 
teille muille terveyden päiviä!

Hanna

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Paikka auringossa!

Pitkän sateisen viikon jälkeen auringon säteet on vihdoinkin löytäneet meidät!
Heti, kun se pilkahti eilen puolen päivän jälkeen, tehtiin pieni retki
tähän lähelle upeisiin maisemiin, josta kerron myöhemmin kuvien kera!
Kylläpä ulkoilma tuoksuikin hyvälle monen päivän  sisälläolon jälkeen.

Iltaa kohti taivas selkeytyi aina vaan ja sitä piti juhlia kattamalla iltapala
ulos!


Pikaisesti leivoin tuoretta leipää ja kävin kutsumassa ihanat ystävät naapurista 
extempore-tyyliin iltateelle!


Siippa hiukan nikotteli, kun halusin tuoda pöydän terassilta ilta-aurinkoon
keskelle pihaa.
Vanha verho päätyi pöytäliinaksi ja lyhtyyn kynttilä tunnelmaa tuomaan.
Vilttejä vielä tuolin selkänojalle varmuuden vuoksi, ettei vilu pääse yllättämään!


Aikuiset ja isommat lapset meidän 10 hengen seurueesta nauttivat teet ja leivät 
sievästi pöydän ääressä. Kolmen koplalle, johon siis kuuluu meidän kuopus ja naapurin kaksi vanhinta,
tehtiin sen sijaan koriin leivät, keksit ja mehut eväskoriin, jonka sisällön söivät reippaasti tyhjäksi 
röllimetsässä. Vaikkei ruoka aina niin maistuisikaan ruokapöydän ääressä, niin kummasti se
vaan katoaa parempiin suihin eväsretkellä! Ihania kesämuistoja pienten ihmisten muistojen reppuun!!!


Vielä on sen verran valoisat illat, ettei vastahankitut ulkovalot juuri valoisuudellaan erottunut.
Odotellaan rauhassa kuitenkin muuttamat viikot ja johon alkaa valot erottua pimenevissä illoissa!

Ajansaatossa olemme sen verran muuttaneet ja vaihtaneet paikkakuntaa, että ajoittain
on yksinäisyys päässyt vaivaamaan. Uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen ei ole aina ihan helppoa. Siksi nyt olenkin niin kiitollinen, kun lähipiiristä
löytyy ystäviä, joita voi ihan ykskaks yllättäen pyytää pihamaalle iltaa istumaan ilman sen suurempia
suunnitelmia, hetken mielijohteesta!

Ystävistä kiitollinen!

Hanna