Maanantain kuulumiset!

Blogi on viime aikoina ollut vähän heitteillä, sillä aika

tuntuu menevän kaikkeen muuhun ja  postaustahti

on aika säälittävä. Hiukan tiuhempaan kuvia päivittelen 

instagramiin, joten siellä kuulumiset päivittyy paremmin.

#tulppaaniuni ja @tulppaaniuni ja linkki löytyy sivupalkista -->

Täällä ollaan hyvissä voimissa, vaikkakin 2/4 lapsista onkin

juuri sairastanut tämän talven ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen flunssan.

Nyt alkaa kutakuinkin porukka olla kohtalaisessa kunnossa vuotavia

neniä lukuunottamatta ja huomenna olisi sitten suuntana koulu ja päiväkoti.

Meillä on siipan kanssa mennyt onneksi työt sen verran ristiin, ettei kummankaan

ole tarvinnut jäädä sairasta lasta kotiin hoitamaan.

Tänään päästiin ulos ihanaan aurinkoon!

Terassin reunalta on lumet kivasti sulaneet ja siihen saatiin juuri ja juuri

tuolit mahtumaan, jotta voitiin nauttia tämän kevään ensimmäiset

terassikahvit auringosta nauttien! Kyllä se kahvi maistuukin erihyvältä ulkona juotuna!

Postauksen kuvat on napattu tässä yhtenä aurinkoisena

talvipäivänä, kun keittiö oli puhtoinen!

Ei kuitenkaan katsota ikkunoita liian tarkkaan, niissä näkyy

koko talven likakerros ja näkyypä välissä olevan myös 

hiljalleen lämmössä heräilevä kärpäsfarmikin 😜!

Pannarintuoksuisista maanantaita 

sinulle!

♡

Hanna

Kevättä ilmassa

Vapaapäivän leppoisat aamut on aivan ihania!

Hitaasti herään uuteen aamuun ja muutaman kahvikupillisen

nautin ajan kanssa. 

Muiden lähtiessä kouluun ja töihin, jäimme kuopuksen kanssa 

kaksin nautiskelemaan tästä vapaapäivästä!

Tyttären leikkiessä omia leikkejään Dubloilla, sain pienen hetken 

ihan omaa aikaa ja keskityin lukemaan eilen postilaatikkoon pudonnutta

 suosikkilehteäni!

Ulkona oli kevään tuntua, kun aurinko pilkisteli ja räystäästä 

tippui vesi, vielä ei kuitenkaan täällä meidän mäellä titityytä kuulunut, vaikka kuinka yritin kuunnella. Koiran kanssa käytiin lähimetsässä lenkillä. Taisi olla silläkin 

kevättä rinnassa, kun säntäili pitkin polkuja eikä flexissä meinannut riittää

pituus, kun olisi niin tahtonut juoksennella metsää ristiin rastiin. 

Koti näyttää siivottuna ja auringon kirkastamana kauniilta

ja ihanan valoisalta pitkän pimeän kauden jälkeen.

Yhden kimpun tulppaaneja olen ostanut joulun jälkeen, mutta pettymys oli

suuri, kun ne ei kestänyt maljakossa muutamaa päivää pidempää.

Niinpä otin tällä kertaa varman päälle ja valitsin kimpun neilikoita.

Ne ei ihan heti luupahda, vaan kestää muutamankin viikon kauniina, kunhan muistaa 

lisäillä vettä ja leikellä nuukahtaneita  kukkia pois.

Nämä neilikat on jo viikon vanhoja ja vieläkin niissä on ihanasti 

 nuppuja puhkeamatta. 

Kevään väri on tänäkin vuonna vaaleanpunainen!

Välipalaksi tein koulusta saapuvalle pojalle ja hänen 

kaverilleen smoothieta.

Hiukan jo ylikypsyneitä banaaneja, tätini meille 

keräämiä metsävadelmia, maustamatonta jogurttia ja luraus hunajaa,

siinä täydellinen smoothieresepti. 

Hyvin näytti smoothie maistuvan pojille kera voileipien. Ehkä syynä oli koulussa lounaalla

tarjolla ollut ohrasuurimopuuro 😊!

Ensi viikolla käännetäänkin kalenterista jo helmikuu esille!

Luvassa on siis ainakin ystävänpäivää, synttäreitä, laskiaista ja talvilomakin

häämöttää siellä loppukuussa!!!

Voisiko asiat enää paremmin olla?

Aurinkoisia päiviä toivotellen

♡

Hanna

Kodin sydän!

Minä sitten tykkään tästä meidän keittiöstä!

Vaikka keittiön kasvojen kohotuksesta on aikaa jo puolitoista vuotta, 

miellyttää se edelleen silmää kaikin puolin!

Valitsisin edelleen samat välitilan laatat, hanan, altaan ja tasot!

Kaapistoihin emme silloin remontin aikaan koskeneet. Ne ovat elämää nähneet, mutta silti 

menevät vielä oikein hyvin! Eipähän tarvitse lasten kanssa varoa

jokikistä iskua ja naarmua!

Yksi muinaisjäänne meille on kyllä jäänyt ja se on tuo meidän

välirauhan ajalta oleva liesi. Ehkä sekin vielä joku kaunis päivä

saadaan uusittua... tähän asti on aina jotakin paljon tärkeämpää hankittavaa mennyt uuden

lieden edelle.

Kyllä siinä vielä pullat paistaa ja ruuat keittää, joten

ihan toimiva kapistus se vielä on, vaikkakin hidas ja vanhanaikainen.

Kuvia vanhasta keittiöstä näet täältä, klik! Yhtään ei ole tuota vanhaa

ikävä, voitko uskoa?!

                          

    

Keittiön ruutuikkunat on myös mieleiset! Valoisuus ja avaruus ovat

asia, jota kaipaisin, jos sitä ei olisi. Näin syksyn tullen pitäisi

kaivaa kaapista salusiinit keittiön ikkunalle.

Nyt kaivaudun hetkeksi sohvalle palautumaan kohtalaisen

pitkästä ja uuvuttavasta työvuorosta ja kerään voimia aamuun, jolloin edessä

on jo seuraava vuoro. 

Siipan loihtima iltapala teen kera ja muutama silmukka

tekeillä olevaan käsityöhön, siinäpä 

tämän illan palauttavat ja päälle

sikeää unta kellon soittoon saakka ;)!

Niillä jaksaa taas!!!

Hanna

Mitä tänään syötäisiin???

Tämä kysymys kaikuu kuuluville joka ikisen viikon alussa, kun viikonlopun

jälkeen suunnittelee kauppareissua.

Jääkaapissa on valon lisäksi tilkka maitoa, jota on viimeistään lauantai-iltana haettu kiireesti

lisää lähikaupasta tahi ABC:ltä sekä ehkä jotain rippeitä, joista töihin suuntaava äiti yrittää

epätoivoisesti kyhätä matkaan ravitsevat eväät.

Kuvat ei tällä kertaa millään tavalla liity tekstiin ;)!

Meillä suositaan ihan tavallista kotiruokaa ja eineksiin sorrutaan vain äärimmäisessä hädässä

ja silloin kun äidin tekee mieli maksalaatikkoa.

 Ehkä eniten siksi välttelen eineksiä, koska itse olen sen verran nirso

niiden suhteen, enkä laita suuhuni ihan mitä vaan, joten en tarjoa niitä myöskään

jälkikasvulle.

Kun on jonkin sortin keittäjän koulutus välirauhan ajalta, 

luulisi saavan aikaiseksi vaikka minkälaisia

aterioita. Olen kuitenkin melkoisen huono kokeilemaan uusia juttuja, varsinkaan

arkena. Kokeellisen ruuanvalmistuksen kokee meidän perheessä omakseen enemmänkin

toinen talon aikuisista.

Kauppaan mennessä tykkään käyttää kauppalistaa, johon olen suunnitellut

useamman päivän ateriat valmiiksi. Mutta mitä ne ateriat ovat?

Usein kysyn lapsilta mielipiteitä ja lempiruokia, vähän jokaiselle jotain 

periaatteella. Mutta mitäs kun mielipiteitä on niin monta?

Yhdelle kelpaa kaikki.

Yksi kiinnittää huomiota ruokien terveellisyyteen ja kulinaristisiin nautintoihin.

Yksi syö mitä vaan ja kuinka paljon vaan, onhan hän teini-ikäinen ja hurjaa

vauhtia kasvava poikalapsi ja lisäksi keliaakikko.

Yksi ei tykkää sipulista, porkkanasta tai paprikasta, eikä uudet jutut ainakaan kolmella

ensimmäisellä kerralla saa naamaa näkkärille. 

Ja se viimeinen on edellisen kanssa kerrankin samaa mieltä jostain ja lisäksi

hänelle kelpaisi viikosta toiseen makaroonilaatikko!!!

Ja äidille on aivan sama, kunhan muut ovat suunnilleen kylläisiä

.

Siltikin, vaikka jokaisella onkin omat mieltymykset, meillä tehdään vain

ja ainoastaan yhtä ruokaa kerrallaan ja tarvittaessa siitä gluteeniton variaatio.

Jokaisen täytyy ainakin maistaa.

Eihän kaikesta välttämättä tykkää, mutta sitä ei voi maistamatta tietää!

Mikä nautinto onkaan päästä valmiiseen ruokapöytään!

Äidin ja anopin keittotaidot on kohdillaan ja aina mummolareissuilla

ollaan oikein hyvin ravittuja ja kumma kyllä mummo ja mummi

laittaa aina koko perheen lemppariruokia ;)!!!

Meillä syödään huomenna kanakeittoa!

Entäs teillä?

Hanna

Pallovalot

Koululaisten tämän syksyn ensimmäinen viikonloppu alkaa

olemaan tässä. Tämä tupa on jo melko hiljainen, kun kukin on jo rauhoittunut taholleen 

kuka jo nukkumaan, kuka lukemaan ja unta odottelemaan.

Eilinen sää täällä oli aivan surkea, mutta onneksi tänään

saatiin nauttia vielä hyvinkin lämpimistä auringonsäteistä. Oma man flu alkaa

myös olla jo voiton puolella ja voin kertoa, että olipahan tauti.

Siippa huomasi tässä päivänä eräänä, että meillehän on jo ilmestynyt

sisustusvaloja! Ei siis mitään syysvaloja tai jouluvaloja vaan sisustusvaloja!

Yöt on jo niin pimeitä, että on kiva, että joku tuikku loistaa myös 

yöllä, jos tarvitsee hipsiä lastenhuonessa yösydännä.

                       

    

Ja kyllähän nuo kivoillta näyttää päivänvalossakin!

Vanha teerasia vaihtoi virkaa ja tönöttää nyt

keittiössä hyllyllä pikkuiset valopallot 

lokerikossaan. 

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Hanna

Lasipalatsi...

Vaikka haaveideni lasipalatsi onkin  niin kaukainen haave, 

saan nautti silti lasipalatsista... minikoossa!!!

Esikoinen uhrautui hiihtolomareissullaan käymään ikeassa ja toi minulle pyynnöstä

tämän, jota "hökkeliksi" kutsuu! 

Keittiön ikkunalle hain eilen Plantagenista helmililjoja, jotka ovat vielä kovasti nupullaan!

Ihan oikeasti oli hakemassa sieltä Pelargonioiden siemeniä, sillä sain kaikesta

huolimatta hengiltä talvettumassa olleet yksilöt. Päädyin siis laittamaan

uusia siemeniä multaan. Ensin ajattelin laittaa vain muutaman, mutta lopulta

kaikki 12 siementä peitin hennon multakerroksen alle ja toivon parasta, taas kerran.

Samalla päätin, että ensi syksynä tuon nuo aarteet sisälle talveksi, sillä sydäntä riipii

heittää pois ne kuivuneet karahkat, jotka niistä edellisistä oli jäljellä.

                               

 

Pienet kastelukannut ja ämpärit löysin lasipalatsiin! 

Aika söpöt, vai mitä?!

Vielä on lomaa jäljellä. Ihanasti aika matelee!!!

Laiskan lupsakoita päiviä on vielä mukavasti jäljellä ja päästäänpä vielä

viikonloppuna synttärijuhliinkin!

Hanna

Harmaita sävyjä

Jostain syystä kaipaan juuri nyt harmaita sävyjä kotiin valkoisen lisäksi, vaikka

mieli ei ole laisinkaan harmaa.

Lumen tultua maisema on kaunis ja päivätkin on pidentyneet ihan 

huomaamatta!  Aurinko on näyttäytynyt kiitettävästi ja tammikuukin on jo puolessa ja

 kevättä kohti mennään hirmu vauhdilla!

Keittiön seinähyllylle etsiytyi harmaita sävyjä!

Näkymä on ihanan seesteinen ja harmoninen!

Myös joululahjaksi saamani GG:n mukit nököttävät hyllyllä!

Keittiön pöydälle pitää varmaan käydä hakemassa tämän talven ensimmäinen 

valkoinen tulppaanikimppu! Ja maljakon alle voisi virkata harmaan liinan!

Kumpa muistaisi olla kiitollinen pienistä asioista joka päivä!

Pienestä kasvaa suurta!

Kahden vapaan jälkeen edessä on työntäyteinen 

viikonloppu. Sitä ennen kuitenkin aion viettää rentouttavan illan

ystävien luona kyläillen!

Iloa viikonloppuusi!

Hanna

Pieni on kaunista!

Viime sunnuntaina meillä vietettiin piparkakkusulkeisia.

Lasten kanssa häärättiin koko porukka keittiössä piparin tuoksussa joululaulujen tahdittamana.

Monen vuoden tauon jälkeen tein piparitaikinan itse, enkä ostanut sitä kaupasta. 

Hyvän ohjeen löysin Dansukkerin sivuilta:

PERINTEISET PIPARKAKUT

2 dl Dansukker Tummaa siirappia

2 dl Dansukker Taloussokeria

4 tl kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

250 g margariinia

2 munaa

9–10 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää kuumaan seokseen margariini ja anna sen sulaa välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä. Lisää munat ja vehnäjauhot, joihin sooda on huolellisesti sekoitettu. Anna taikinan maustua ja kovettua viileässä seuraavaan päivään. Kauli taikina 3-4 mm:n paksuiseksi levyksi jauhotetulla työpöydällä tai leivinpaperin päällä. Ota taikinasta kuvioita erilaisilla piparkakkumuoteilla. Paista piparkakut 200°:ssa 7–12 minuuttia niiden paksuudesta riippuen. Anna jäähtyä tasaisella alustalla.

Valmiin taikinan määrä on 1,4 kg.

Olen ihastunut pikkuruisiin piparitaloihin ja niitä oli tehtävä itsellekin! Keittiön 

hyllylle koristeltiin muutamat pikkumökit esikoisen kanssa. Melkoista näpertämistä niiden tekeminen kyllä on ja vaikka näihin mökkeihin kyllä pääsee nurkista tuulemaan sisään, ei me annettu sen 

haitata!

Hyllyn päälle lasipurkkiin karkkikeppien seuraksi laitoin muutaman piparikuusen!

Kuuset pysyvät hyvin pystyssä, kun purkin pohjalle laittaa sentin kaksi hienoa sokeria.

                                         

Lasikupuja löytyi omasta takaa muutamat. Niiden alle sujautin pienen torpan sekä gluteenittomasta taikinasta tehdyn piparire'en.

Gluteenitonta piparkakkutaikinaa en muista aiemmin itse tehneeni, koska olen pelännyt, että se on hirmu vaikea käsitellä. Tänä vuonna tein sen olosuhteiden pakosta, sillä unohdin sen kaupasta ostaa, enkä jaksanut enää uudelleen sinne väenpaljouteen lähteä.

12-vuotias poika onnistui nämä itse saamaan valmiiksi kaulimisineen kaikkineen!

Valmiit piparit eivät olleet hauraita, vaan helposti pystyi myös koristelemaan ja kasaamaan haluamaansa muotoon.

Myös tämä ohje on Dansukkerin sivuilta ja erittäin hyväksi havaittu!

GLUTEENITTOMAT PIPARIT

100 g voita tai margariinia

1 dl Dansukker Ruokokidesokeria

1 dl Dansukker Tummaa Siirappia

2 rkl piparkakkumaustetta TAI 2 tl kanelia, 1/2 tl neilikkaa ja 1 tl inkivääriä

1 kananmuna

6 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl ruokasoodaa

Kaulinnan avuksi

perunajauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta

Paloittele rasva kattilaan. Lisää sokeri ja siirappi sekä leivontamausteet. Kiehauta, kunnes rasva sulaa. Anna jäähtyä hetki.

Vatkaa joukkoon muna. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon vatkaten.

Anna taikinan levätä jääkaapissa yön yli.

Kaulitse taikina perunajauhoilla tai gluteenittomalla jauhoseoksella ripotellulla pöydällä. Ota muotilla kuvioita ja laita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia.

Jäähdytä ja koristele halutessasi.

Herkullista torstai-iltaa sinulle!!!

Hanna

Keittiön facelift!

Haaveena on jo pidemmän aikaa ollut meidän keittiön

kasvojenkohotus!

Tällä viikolla se vihdoin tapahtui!

Keittiöhän oli talon alkuperäinen, 90-luvun lopulta ja kaipasikin jo

kovasti uutta ilmettä ja muutosta enemmän meidän keittiön näköiseksi!

Tässä keittiö ennen:

Siniset seinälaatat ja kivijäljitelmätaso saivat lähteä, samoin kuin tiskipöytä ja hana. 

Tiskipöytä oli kovasti naarmuinen ja hanasta jäi aika-ajoin kahva käteen, joten olikin

jo korkea aika tehdä jotain.

Keittiö on kivan mallinen ja ihanan valoisa! Pöytätilaa on runsaasti, kuten

myös kaappeja. Jos näihin kaappeihin ei saa kuppejansa ja kippojansa

mahtumaan, syy taitaa olla jossain muualla kuin kaapeissa...

Kaappien ovet ja rungot on vielä sen verran kunnossa, että niitä ei lähdetty vaihtamaan, vaikka

niissäkin kyllä elämänjälki näkyy.

Ja niihin saisi uppoamaan euron jos toisenkin... 

Uusi keittiö on kertakaikkiaan ihana!!! Pienellä sitä saa ihmeitä aikaan!!!

                           

  

Koska tarkoitus oli tehdä pienellä rahalla suuri muutos, hankittiin

tarvikkeita etukäteen pikkuhiljaa valmiiksi odottamaan.

Ainoastaan tasot haettiin remonttia edeltävänä päivänä, koska niitä

oli kokonsa vuoksi vaikea säilyttää meillä missään ilman pelkoa niiden vahingoittumisesta.

Tasot ja laatat on K-raudasta ja tiskiallas sekä hana Ikeasta.

Muutos entiseen on päätähuimaava!

Joka aamu keittiöön astellessa huulille karkaa väkisinkin kiitollinen

hymy! 

Keittiö on enemmän kuin uskalsin edes toivoa! 

Niin kaunis ja juuri meidän näköinen. Se sopii tähän taloon kuin nenä päähän.

Ammattitaitoiselta ja ahkeralta työmieheltä keittiön uudistamiseen 

meni vaatimattomasti vain yksi päivä sekä lisäksi silikonien laittoon kulunut aika!

 Remontin teki BUILDING TIME, Jyväskylästä!

Tätä työmiestä uskallan kyllä suositella tarkan työn tekijänä myös muille!!!

Building Timelta sujuvat niin sisätilojen remontit kuin pihalaatoituksetkin!

Seuraava säästökohde on jo haaveissa, nimittäin unelmoin uudesta liedestä ;)!

Sitä odotellessa...

Hanna

Postaus on tehty yhteistyössä Building Timen kanssa!