Vaikka suvivirsi ei ole vielä virallisesti kajahtanutkaan, on kuopuksemme päättänyt
päiväkotiuransa tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Aivan pienenä, puolitoista vuotiaana aloitettu matka Karitsoiden ryhmästä on kulkenut kautta Villavien ryhmän aina viskarien Rubiini-ryhmään saakka.
Paljon on sillä matkalla tyttö oppinut ja niin monessa on päiväkodin tädit olleet mukana. Ilon kiljahduksissa sekä surun tullessa puseroon. Syliä antaneet ja lohduttaneet, mukana mukavissa leikeissä ja touhuissa, kaikkea kivaa keksineet ja ihan tavallista päiväkotiarkea eläneet.
Aika on tullut kuitenkin jatkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja ja eskarilaisen maailmaa. Vaikka vanhassa päiväkodissakin olisi ollut mahdollisuus esikouluun, päätettiin ilmoittaa kuopus kotia lähinnä olevaan päiväkodin esikouluun. Näin hyvinkin hektinen arki meillä ehkä hieman rauhoittuu, sillä aikaa säästyy kuljetuksista ja ainakin syksyllä ja keväällä voidaan tuo lyhyt matka kulkea pyöräillen, kun taas vanhaan päiväkotiin matkaa kertyi se kymmenisen kilometriä ja se on aina taitettava autolla.
Pieneksi muistamiseksi puuhasin opeille marenkijätskitötteröt.
Kuvan tämän tyylisistä näin jossakin nettisivulla ja siitä se idea sitten lähti.
Valmiit jätskitötteröt täytin pikkuisilla vaahtokarkeilla ja tötterön kruunuiksi paistoin
erimakuisia marenkeja. Siniset ovat mustikkaisia, vaaleanpunaiset vadelmaisia ja
keltaiset sitruunaisia. Koko komeuden sujautin sellofaanipakettiin ja sidoin lahjanauhalla rusetille.
Mukaan kirjoitin vielä kortit kiitoksilla kyllästettyinä.
Syötävät lahjat on melko kivoja, sillä näin ei opelle kerry monen kirjavia kippoja ja kuppeja hyllyjen reunoille ja lahjasta pääsee "kivasti" eroon, kun sen pistelee parempiin suihin. Tästä herkusta voi tehdä itselleen vaikka herkullisen hellepäivän jäätelöannoksen lisäämällä vain töttöröön marenkien ja vaahtokarkkien tilalle jätskipallon tai kaksi ja koristeeksi sitten vaikka niitä marenkeja!
Monesti kuulee, että saahan se ope tai päiväkodin täti palkan työstään, mutta silti tykkään muistaa pienesti kuluneesta kaudesta ja tällä kertaa jopa monesta vuodesta,vaikka tädit ja ryhmät ovatkin vaihtuneet useaan kertaan.
Haikein mieli päiväkodin vaihtumisesta ja eskarin aloituksesta taitaa olla ehkä eniten äidillä ja isillä,
sillä neiti itse ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt, että tänään oli se viimeinen päivä.
Onneksi vielä ensi viikolla päästään päiväkodin väen kanssa kevätjuhlatunnelmissa hurvittelemaan huvipuistoon.
Itse suljin työpaikan oven tänään neljäksi viikoksi ja pääsin ansaitulle kesälomalle. Reilusti neljä seuraavaa viikkoa aion lomailla, levätä, nauttia auringosta ja lämmöstä ja vähän reissatakin!
♡
Hanna
