.

.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. syyskuuta 2018

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...
Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.


Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 


Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.


Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!


Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.


Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 
Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!
Kaatotuomio on peruttu!!!


Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 
Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

Hanna

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Etelän tunnelmaa

Ihanan aurinkoisena valkeni tämä aamu eilisen
syksyn jälkeen.
Onneksi, sillä tänään minulla sattui olemaan vapaapäivä.
Ilman mitään ihmeellisiä etukäteissuunnitelmia tästä päivästä 
tuli erityisen kiva!


Aamukahvit auringossa omalla terassilla venyy aina vähintään
tuntiin. Kahvin juonnin lomassa kiertelen pihamaalla katselemassa
kasvien vehreyttä ja kastelen kesäkukkia, välillä ripustan
pyykkiä ulos kuivumaan ja taas palaan sen jo viilenneen kahvin
luokse. Istun ja ihmettelen, mietin ja suunnittelen.
Siipan kanssa pyöritellään ideoita pihan ja päivän puuhastelujen suhteen.
Leppoisa vapaapäivän aamu siis!


Täällä meillä Jyväskylässä on nyt tämän viikon lopulla 
Kansainväliset suurmarkkinat! Sinne suunnattiin 
iltapäivällä ihmettelemään markkinatunnelmaan. Näillä markkinoilla
emme olekaan ennen olleet ja niiden tunnelma oli kyllä
ihastuttava. Tuoksut, äänet, musiikki ja tunnelma oli aivan
kuin olisi etelässä ollut. Emme voineet ohittaa italialaista jäätelökojua,
vaan tötteröt kädessä istuimme Lutakon aukion portailla ja ihmettelimme ja
ihastelimme näkymää.  


Macaron-kojun luona ei voinut kun hengittää syvään. Niin kaunis
ja houkutteleva näkymä oli!
Voiko tällaista vastustaa?
Tarjolla oli myös paljon muuta houkuttelevaa ja
herkulista. Harmillisesti me lähdettiin liikkeelle suoraan ruokapöydästä.
Näille markkinoille kannattaa ehdottomasti suunnata nälkäisenä!!!
Onneksi markkinat kestävät sunnuntaihin saakka, joten jos
olet liikkeellä täälläpäin, mene ihmeessä käymään!
Varaa mukaan käteistä, sillä useimmissa kojuissa maksuvälineenä
ei kortti käy!
 Markkinat siis sijaitsevat Jyväskylässä Lutakon aukiolla, seuraat vain
Paviljongin viittoja ja olet perillä!


Kotimatkalla siippa kääntyi vahingossa väärälle rampille, joten kiersimme vähän eri
kautta kotiin kuin normaalisti. Onneksi, sillä 
Kuokkalan kartanon kohdalla alkoi kahvihammasta kolottaa.
Pikainen ja extempore käännös vasemmalle johdatti meidät 
päiväkahville upeaan miljööseen.
Ensi kertaa oltiin siis liikkeellä täälläkin, tuskin kuitenkaan viimeistä!
Kuopuskin viihtyi kartanolla erikoisen hyvin, olihan se hänen mielestään kuin
linna tanssisaleineen ja aikoo kuulemma isona muuttaa sinne asumaan.
Kahvien ja taiteeseen tutustumisen jälkeen piipahdettiin vielä
idyllistä niittypolkua pitkin Aijälänsalmen rantaan vilkuttamaan
ohi ajavalle laivalle!


Yhdestä ainokaisesta vapaapäivästä saa näemmä
helposti irti lomantuntua, kun ei suuria
suunnittele ja on liikkeellä avoimin mielin.
Omassa kotikaupungissa on niin paljon sellaista, mitä ei 
vielä näissä reilussa kolmessa vuodessa olla ehditty näkemään.
Luulenpa, että vieläkin meillä riittää tutkittavaa tässä
niin kauniissa kaupungissa.

Kaunista perjantai-iltaa sinulle!!!
Kunpa huomennakin paistaisi!

Hanna

maanantai 3. lokakuuta 2016

Maanantain kuulumisia

Kun on muutama tavallista lyhyempi työpäivä, tuntuu virtaa ja energiaa
riittävän kotiinkin asti aivan eri tavalla kuin normipäivinä.
Energiaa antaa kivasti myös nämä kirkkaat ja kuulaan syyspäivät!


Kiva on ollut myös hemmotella perhettä uunituoreella iltapalalla.
Melko harvinaista herkkua meillä on kokoontua koko perhe yhteisen
 iltapalapöydän äärelle. Kuunnella siinä päivän kuulumisia ja naurua, 
usein myös kinastelua ja turhautumista, kun kaikki kuusi puhuvat yhtä aikaa
eikä kukaan tunnu kuuntelevan ketään.
Äänekästä sakkia, sellaisia me taidetaan olla.
Kun on oikein äänekästä ja meluisaa, kaipaa rauhaa.
Sitten kun on hiljaista, kaipaa perhettä ja sen ääniä ympärillä.

     

Äänet vaimenevat hetkeksi, kun siirrytään pihamaalta metsään.
Olen ikihyvikseni ihastunut "meidän" satumetsään, jossa mieli rentoutuu
pakostakin!


Metsäkuvat ovat meidän eiliseltä kävelyretkeltä jyrkkien kallioisten
rinteiden kautta satumaiseen metsään, jossa voisi jopa menninkäiset
ja peikot viihtyä!


Luonnonsuojelualueella kiemurtelevan pikkuisen joen luona
on hyvä käydä kääntymässä ja nousta melkein samoja jälkiä takaisin vuoren 
huipulle! Kuopuksen pikkujalat väsyvät oitis, kun ne koskevat
tietä tai pururadan pintaa, mutta polulla askel ei paina eikä jalat väsy.

     

Kuvia voisi tästä metsästä laittaa vaikka kuinka paljon.
Lisää voi kurkata täältä, klik!


Iloa viikkoosi!

Hanna

Ps. Vielä ehdit osallistua kalenteriarvontaan




maanantai 5. syyskuuta 2016

Mennään metsään

Olen niin kiitollinen tästä meidän kodista kaikin puolin, enkä vähiten
tästä sijainnista! Oma tontti rajoittuu metsään ja alle sadan metrin päässä menee
pururata, josta voi valita itselle sopivia eri mittaisia reittejä.
Pururata on meidän kuopukselle aivan liian tylsää, hän on mieltynyt enemmän
polkuihin, joita metsässä risteilee kilometrikaupalla!


Aurinkoinen aamupäivä houkutteli meidät metsään pyöräilyharjoitusten sijaan.
Seuraa johtajaa-meinigillä mentiin, pääosin minä olin se seuraaja!

   

Metsä on hyvin kallioista ja mäkistä, joten kiipeilyä ja tasapainoilua tulee väkisinkin 
treenattua näitä polkuja tallatessa. Sade on lisäksi tehnyt kivistä ja puunjuurista
melko liukkaita, joten varovainen saa kyllä olla!
Melkein neljävuotiaan silmin kun katselee luontoa, näkee monta ihmeellistä
asiaa!

   

Matkan varrella maisteltiin mustikoita ja puolukoita ja yritettiin tunnistaa sieniä!
Minulla ja kuopuksella on yhtä hyvät sienientunnistustaidot.
On niitä myrkkysieniä ja sitten on niitä tavallisia sieniä!
Emme tosin erota kuin sen kärpässienen ;)!
On se onni, etten kokkaa perheelle sieniruokia itse keräämistäni sienistä!

      

Pitkäkään matka ei tunnu pitkältä, kun kulkee kiemurtelevia polkuja ja välillä
pysähtyy ihmettelemään ja tarkastelemaan mielenkiintoisia juttuja!
Rentouttavaa on kuunnella pienen ihmisen tärkeitä asioita, tuulen huminaa
ja lintujen ääniä! Koko matkalla ei tavattu lainkaan muita ihmisiä!



Tuskin maltan odottaa, että päästään uudelleen metsään vaeltelemaan.
 Ehkäpä ensi kerralla pakataan mehut ja eväsleivät mukaan
ja pidetään eväshetki korkeimman kallion laella!

Hanna