Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...

Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.

Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 

Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.

Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.

Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 

Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!

Kaatotuomio on peruttu!!!

Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 

Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

♡

Hanna

Paviljongin uusi elämä

Niin vaan kesäkuu vilahti ohitse ja heinäkuu saapui iloksemme! Töihin paluu loman jälkeen on sujunut mallikkaasti, aivan kun ei poissa olisi ollutkaan, vaikka olo on huomattavasti levänneempi ja leppoisampi töissäkin kuin ennen lomaa. Kyllä se loma vaan tekee ihmeitä, vaikka lomalla ei ihmeitä tekisikään! Hiukan tosin harmittaa, että yhteistä lomaa siipan kanssa oli vain kaksi viikkoa ja loppu perhe vielä lomailee. Toisin sanoen toiset perheestä valvovat myöhään ja nukkuvat pitkään, kun itsellä taas kello soittaa välillä jo ennen kukon laulua.

Oma pihamaa alkaa näin viidentenä kesänä jo näyttää siltä, että siellä niin mieli kuin silmäkin lepää. Se alkaa pikkuhiljaa olemaan meidän näköinen, ei niinkään entisten asukkaiden mielen mukainen!

Isoimmat akuuteimmat urakat on tehty jo aiempina kesinä ja nyt vain hyvin pientä ehostusta. 

Jo muutaman vuoden pihassa nököttänyt paviljonki sai alleen "lavan" tai lattian, ihan kuinka sen nyt haluaa sanoa. Maa paviljongin alla, tontin reunalla on kovin viettävä, joten siellä istuminen on ollut hiukan haasteellista, kun tuoli on ollut hankala asettaa suoraan.

Keväällä ehdotin siipalle lattian rakentamista paviljongin alle.  Koska viimetippa on aina kovin eteenpäin työntävä voima, sai siippa lattian valmiiksi juuri ennen fifteenjuhlia. Itseäni jännitti kovin, että ennättääkö valmista tulemaan ajoissa, mutta turhaan huolehdin.

Uudet tuolit hankittiin jo aiemmin keväällä meille yhteiseksi 20-vuotishääpäivälahjaksi!

Mikäs niissä on istuskella ja nauttia kesäisistä hetkistä! Juoda kahvia, syödä jäätelöä, lukea lehtiä tai kirjaa tai vain nauttia! Pihakin kaunistui huomattavasti ja on nyt viimeistellymmän näköinen!

Tuoksuherneet nauttivat myös olostaan paviljongin reunalla, köynnöset kiipeävät kohti korkeuksia ja ensimmäiset kukkaset ovat pian avautumassa ja nuppuja näyttäisi olevan melko runsaasti! Tuskin malta odottaa niiden avautumista. Toivottavasti jänikset antavat kukkien olla rauhassa.

Tuoksuherneet ole kasvattanut itse siemenestä saakka, joten näiden kasvua on siksikin niin  mielenkiintoista seurata. 

Paviljongin kattoon on edellisvuosien tapaan ripustettu valot. Tosin vielä illat ovat niin valoisia, ettei nämä hämäräkytkimen vuoksi ole syttyneet vielä yhtenäkään iltana. Syksymmällä luulen niiden tuovan paviljonkiin tunnelmaa entistä enemmän. 

Toinen suurista hortensiaistutuksista päätyi myös katoksen alle toisen jäädessä terassille. Kova tuuli on ollut harmiksi ja pelkään näiden kaunokaisten katkaisevan kukkavartensa, joten kokeillaan nyt, josko tämä paikka olisi riittävän suojaisa. Siippa kyllä sanoi ponnekkaasti, ettei aio näitä enää siirrelle, sillä eivät taida olla ihan kevyimmästä päästä.

Saapa nähdä...

Kivaa keskiviikkoiltaa sinulle!

♡

Hanna

Toukokuun kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut kuin hujauksessa, enkä ole ennättänyt uhrata blogille montaakaan

ajatusta viikkoihin. Paljon iltavuoroja, sovittuja menoja ja ihan vaan elettyä elämää on mennyt blogin edelle.

Kevät on aina kiireistä aikaa, mutta tämä kevät on ollut erikoisen kiireinen.

Lähes jokaiselle vapaapäivällä on ollut suunniteltua menoa tai muuta ohjelmaa.

Nämä ihanan kesäisen lämpöiset päivät olen onneksi saanut olla vapaalla ja nauttia auringosta, levosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Tekemättömille töille olen kyllä antanut ajatuksen jos toisenkin, mutta työntänyt ne tuonnemmaksi odottamaan hiukan kurjempia kelejä. Kun nyt kerrankin minun vapaille osuu lähes helteiset ilmat, nautin niistä kyllä ihan luvan kanssa aurinkotuolissa kirjaa lukien, jäätelöä syöden ja rentoutuen. Pääsin jo ihan loman tunnelmaan, eikä varsinaisen lomaankaan enää ole kuin pieni hetki.

Aamuisin olen kuljeskellut sandaaleissa pitkin pihamaata ja kuunnellut linnun laulua, käen kukuntaa ja mehiläisten surinaa. Kurkistellut kukkapenkkeihin ja iloinnut pienistä aluista, joita pilkistää mullasta. Erityisen paljon ilahduttaa viime kesänä istutetut pionit, syysleimut ja jaloritarinkannukset.

Keväällä multaan laittamani mustasilmäsusannan taimet alkoivat olla jo niin pitkiä, että menivät jo keskenään solmuun latvomisesta huolimatta, joten oli jo korkea aika istuttaa ne lopulliseen ruukkuunsa. Köynnöskehikot tulivat todelliseen tarpeeseen ja kivasti niitä pitkin susannat tarrautuukin ja kurottaa kohti korkeuksia. 

Vaikka postausten välissä onkin hurjan pitkä aika, olen oikein iloinen, jos

teitä lukijoita siellä vielä on! 

Iloista lauantaita ja erityisesti hyvää äitienpäivää huomiselle toivottelen 

kaikille niille, jotka ovat äitejä ja erityisesti  niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta

eivät syystä tai toisesta ole. Teille iso ja lämmin rutistus!

♡

Hanna

Sormet mullassa!

Kevät ja aurinko saa ihmisen kaipaamaan puhtautta ja raikkautta ympärilleen. Kaappeja on jo vähän käyty lävitse laittaen kiertoon ja hävitykseen turhaa tavaraa ja vaatetta, mutta vielä olisi lisääkin läpikäytävää ennen kuin kaikki kaapit on katsottu perin pohjin. Myös varaston siivoaminen houkuttelee kummasti, mutta sitä ennen pitäisi lumien alta paljastua peräkärry, jolla ylimääräiset voisi kiikuttaa kaatopaikalle.

Ikkunoista sain puhtaaksi eilen lähestulkoon puolet. Siitepölykausi on vasta tulossa ja järkevintähän olisi ollut pestä ikkunat vasta sen jälkeen, mutta meidän lasit näytti jo siltä, että ne olikin aika jo tulla pestyiksi. Vaikka kuopus olikin sitä mieltä, että näkeehän niistä vielä...

 Kevätistutuksista kerroinkin jo jokin aika sitten. Niille kuuluu muuten hyvää paitsi, että tomaatintaimet joutuivat biojätteisiin, sillä en ehtinyt niitä ajallaan koulimaan ja ne luupahtivat tilan puutteeseen. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat oikein voimissaan ja kasvavat ihan hurjaa päivävauhtia. Eilen latvoin ne. Latvomista jännitin ihan todella, tai siis sitä loukkaantuuko taimet siitä kovin. Yhdellä taimella ensin kokeilin ja kyllä sieltä alkoi kuin alkoikin uutta versoa kasvamaan. Niinpä uskalsin latvoa loputkin.

 Reilu viikko sitten laitoin multaan myös Tuoksuherneen siemenet. Eilen ensimmäiset taimet nostivat päätään ja nyt niitä pilkistää mullasta jo yhdeksän. Sitä en tiedä mihin ihmeeseen saan kaikki nämä taimet mahtumaan, kun tulee aika koulia myös Tuoksuherneet. 

Olen niin ihastunut köynnöskasveihin. Luulen, että meidän pihalta löytyy ensi kesänä yksi jos toinenkin köynnös. Pari köynnöskehikkoa hankin jo valmiiksi odottamaan. 

Pelargoniat ovat myös viihtyneet ikkunalla ja uusia varsia ja lehtiä puskee aina vain enemmän ja enemmän.

Niiden kaveriksi suureen ruukkuun olisi haaveissa jokin roikkuva, valkoinen kesäkukka. Vielä on tosin mietinnässä, mikä se voisi olla. Vinkkejä otetaan vastaan!!!

Ihmeiden aikaa siis tämä kevät on ja niin nautittavaa!!!

♡

Hanna

Kevät jo mielessä!

Kun räntää on satanut pari päivää putkeen ei ihan kamalasti vielä keväältä tunnu. Kun aamulla yövuoron jälkeen astuin ulos, oli ilmassa kuitenkin jo kevään tuoksu, vaikka lunta on enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. 

Kelistä huolimatta mieli on jo pitkällä keväässä ja erilaiset istutus- ja puutarhajutut jo kovastikin ajatuksissa. Talven yli selvisi kaksi viime vuotista Belargoniaa ja niistä ole saanut jaettua pistokkaita useampiin ruukkuihin, jotka nyt näyttävät oikein terhakoilta ja hyvinvoivilta.

Ihan tässä sisällä talvehtinut belargonia teki jo helmikuussa ensimmäiset kukatkin, mikä oli erittäin iloinen yllätys. Varastossa talvea viettäneet lajitoverit taas eivät jaksaneet kevääseen saakka, vaikka joulun aikaan näytti siltä, että ne selviävät. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi pitänyt tuoda ne sisälle jo silloin ja aloittaa varovainen kastelu. Iloitsen kuitenkin näistä, mitkä selvisivät ja jos kaikki ne kasvavat aikuisiksi, on niitäkin ihan riittävästi.

Ensimmäiset kesäkukkien siemenet on täällä myös upotettu jo multaan. Tällä kertaa kokeillaan

miten saadaan Mustasilmäsusannat itämään ja hiukan myöhemmin laitetaan vielä ainakin tuoksuhernettä kasvamaan. Pikaisesti pitäisi myös päättä, kasvatanko valkoisia orvokkeja itse, vai ostanko ne keväällä puutarhalta. 

Lisäksi päätin kokeilla laittaa kirsikkatomaattia kokeeksi multaan. 

Viipaloin kirsikkatomaatin ja laitoin viipaleet viime viikolla taimimultaan kannelliseen kirsikkatomaattirasiaan ja toivoin parasta. Eilen ei näkynyt vielä mitään eloa "minikasvihuoneessa", mutta tänään sieltä pilkisti jo vajaan sentin mittainen pikkuruinen taimi. Melko hyvät olosuhteet näyttäisi tuossa kasvihuoneessa olevan, sillä rasian pohjassa on reikiä, joista vesi imeytyy multaan ja samoin kannessa, joista pääsee ilmaa rasiaan. Kansi pitää kuitenkin mullan hyvin kosteana.

Nämä viljelmät on minulla etelän puoleisella ikkunalla kodinhoitohuoneessa, jossa on hiukan lämpimämpi ja kosteampi huoneilma kuin muualla talossa. 

Istutuslaatikoiden kohtalo on tällä tontilla vaakalaudalla ja mietinnässä onkin nyt se, että saavatko ne jatkoaikaa vai laitetaanko ne maan tasalle. Toisaalta olisi kiva istuttaa porkkanaa, salaatti, ruohosipulia sekä hernettä ja odottaa myös mansikkasatoa, mutta kokemukset muutaman viime vuoden ajalta puoltaisi niiden hyvästelemistä. Täällä meillä kun kirotut jänikset ovat turhan aktiivisia vierailemaan laatikoilla ja lisäksi viimekesäisen kurjan sään vuoksi mansikkasatokin jäi kovin onnettomaksi.

Laatikoiden tilalle voisi ajatella vaikka pionipenkkiä 😀.

Saapa nähdä kumpi näistä vie voiton loppujen lopuksi.

Kahta viimeistä kuvaa menneiltä vuosilta kun katsoo, ajatus laatikoiden jatkoajasta tuntuu

kyllä aika houkuttelevalta... Olen valtavan huono päättämään ylipäänsä mistään, joten voi olla, että tarvitsen perheen apua tämän päätöksen tekemiseen.

Näköjään tästä aiheesta voisi kirjoitella vaikka kuinka paljon, mutta jätänpä

jotain toiseen kertaan. Hienoa, jos jaksoit lukea tänne saakka!!!

♡

Hanna

Puutarhaunelmia, joka keväinen ilmiö!

Ensimmäinen keväinen päivä ja lämmittävät auringon säteet.

Hetken uppoutuminen lehden kesäisiin kuviin ja toinen toistaan

kauniimpiin puutarhoihin...

Ei siihen näköjään muuta tarvita, että minä alan

haaveilla olevani todellinen viherpeukalo ja puutarhuri!

Vaikka siemeniä onkin tullut jo laitettua multaan aikaa sitten eikä 

keittiön ikkunalle  juuri muuta mahdu, niin 

se todellinen puutarhuri minussa on hukassa.

                      

       

Edelleen mielessä on nämä ikuiselta tuntuvat kysymykset:

Mitä pihaan ja puutarhaan haluaisin?

Mikä missäkin kohtaa menestyisi?

Saisinko alppiruusun kukkimaan?

Onko päässä vielä samat ajatukset kuin viime vuonna?

Ja mitäs ne viimevuotiset ajatukset olikaan?

Millaisia mahdollisuuksia tontilla on?

Entäpä kukkarolla?

Ja mikä olisi kaunista, mutta silti helppohoitoista ja

kauaskantoista?

Omenapuita haluaisin johonkin kohtaa laittaa!

Kasvaisipa viime kesänä istutetut alppikärhöt pikapikaa

köynnöskaaren ympärille!

Kasvaisipa toissa kesänä istutetut sireenit vieläkin nopeampaa!

Paviljongin ympärille olisi kiva saada jotain runsasta, kiipeävää ja

koko kesän kukkivaa!

Entäpä kasvimaa?!

Miten ihmeessä pidän jänikset ja räkätit loitolla?

Pitääköhän sen ympärille rakentaa jonkin sortin aita, jotta

ylimääräiset otukset pysyvät poissa?

Porkkanaa, sipulia, ruohosipulia, hernettä ja salaatteja pitää

ainakin laittaa!

Niin ja raparperi puuttuu vielä kokonaan!

Haluaisin pihan, jossa olisi tilaa lasten temmeltää ja pelailla, mutta silti

sellaisen, jossa olisi mukavia oleskelualueita, omenapuun katve,

perennapenkki tai pari ja kaikki nivoutuisi sujuvasti toisiinsa!

Pihasuunnittelija ja -suunnitelma olisi kiva, mutta siihen ei ole varaa ja

se poistaisi liian monta päässä pyöriteltävää kysymystä yhdellä kertaa.

Sen kuitenkin tiedän, että kaikkea ei aina saa, ainakaan kerralla

eikä sellaista eliksiiriä olekaan, jolla saisi kaiken kasvamaan 

täyteen mittaansa silmän räpäyksessä tai edes yhdessä kesässä.

Tiedän myös, että haaveilemani kesähuone ei nouse tänäkään kesänä, 

kuten ei myöskään lasikuisti.

Mutta sen tiedän, että puutarhuri-innostus on lopahtanut

viimeistään elokuun loppuun mennessä  ja syksyllä 

lumi sataa haravoimattoman pihan ylle ja perennat lannoittavat

maata ensi talvenakin!

♡

Hanna

Kaikki postauksen kuvat on meidän puutarhasta kahdelta edelliseltä kesältä!

Uneton keltaisessa talossa

Olen hyvä nukkumaan. Olen ollut sitä aina.

Eilen kuitenkin kärsin ennennäkemättömästä unettomuudesta! 

Kärsin illalla vatsakivuista ja huilailin sängyllä. Pahimman kivun hellitettyä

viihdytin itseäni katselemalla vanhoja Huvila ja Huussi-sarjan

jaksoja. Ei olisi pitänyt...

Oli pihankunnostusta ja mökin remontointia!

Oikein onnistuneita lopputuloksia molemmat!

Siitä ne ajatukset sitten lähti, vähän liiankin liukkaasti...

Kun tuli aika käydä nukkumaan, ei uni tullutkaan tavalliseen 

tapaan heti silmät suljettuani.

Tein sauna- ja kylppäriremontin. Siitä tuli oikein kaunis!

Vaaleat suuret seinälaatat, lattiaan tummaa sävyä 10x10 laatat. WC-istuin 

on vielä aivan käypä, sitä ei lähdetty vaihtamaan, kuten ei myöskään uudenkarheaa

puukiuasta, säästösyistä tietysti! Suihku pitäisi kyllä uusia, kaareva ja käännettävä suihkuseinä hankkia ja pesuhuoneen molemmat ovat uusittavassa kunnossa.

Uudet lauteet oli tekeillä ja saunan väriksi 

kaavailin valkoista. Lauteiden malli jäi vielä vähän epäselväksi.

Todellisuudessa me vain haaveillaan uudistuneesta saunaosastosta 😉!

Seuraavaksi pääsin sisääntulon kimppuun. Tein meille kauan haaveilemani

verannan isoine ikkunoineen ja leveine ikkunalautoineen, johon saisin kaikki

taimet mahtumaan. Olisi tilaa lukemattomille kengille ja säästäisihän

se lämmityskuluissakin...

Siitä päästiinkin niihin taimiin. Multaan ja siemeniin.

Kesäkukkiin. Mitähän sitä tällä kertaa kokeilisi?!

Päädynkö taas istuttamaan Pelargoneja siemenestä vai olisiko 

jonkun muun vuoro?

Niin ja edellinen käsityö valmistui juuri ja jotain pitäisi keksiä tilalle.

Pikkuinen neuletakki syntymättömälle vauvalle olisi ihana, mutta

langat pitää ensin tilata. Riittäisikö joku jämälanka johonkin pienempään

välityöhön...

Kaikkea sitä ihmisen mielessä liikkuukin juuri silloin

kun pitäisi nukkua. Harkitsin jo sängystä nousemista ja kirjan 

lukemista unilääkkeeksi.

Onneksi aamulla ei tarvinnut nousta aikaisin!!!

Ja aamun valjettua oli lähdettävä...

Mihinkäs muuallekaan kuin Plantageniin!!!

Vähän lähti homma lapasesta, sillä mullan ja siementen

lisäksi oli ihan pakko ostaa muutama Pelargonia Mårbacka, muratti ja

helmililja. Tytöt olivat mukana myös ja toinen halusi minikaktuksia ja toinen

pikkuisia Pelargonin taimia.

Valkoisten ja vaaleanpunaisten Ahkeraliisojen siemenet on nyt upotettu multaan, 

kuten myös Petunian siemenet. Jälkimmäisiä oli niin valtavasti, että voi 

olla, että täällä jaetaan taimia kevään korvalla kaikille halukkaille 😊!

Pelargonian siemenet jätin tällä kertaa hankkimatta, ainakin toistaiseksi!

Jämälanka löytyi ja uusi käsityö on aloitettu, joten senkään ei luulisi

valvottavan ensi yön.

Nyt kun hommat on saatu alkuun, niin toivottavasti

uni tulee paremmin tänä iltana.

Levollisia yöunia sinulle ja minulle!!!

♡

Hanna

Hei lokakuu!

Ihan mahtava määrä on jo osallistunut edellisen postauksen arvontaan!

Vielä mahtuu mukaan ja aikaakin on vielä tiistai-iltaan saakka, joten kaikki halukkaat

vaan osallistumaan!

Kesän jäljiltä meidän piha kaipasi hoitoa ja huolenpitoa!

Mikä siinä onkin, että keväällä heti, kun suinkin maata näkyy, sitä pitää päästä kuopsuttelemaan. Kesän taituttua syksyyn päin into laantuu ja lopulta katoaa jäljettömiin. Viimeiset

kesäkukat nääntyvät veden puutteessa, kun vielä kesällä ovat tukehtua innokkaan kastelija käsissä.

Tuntuu, että nyt tuonne tuuleen

ja sateeseen ole oikein tehnyt mieli lähteä pihaa

siistimään ja siltä se on näyttänytkin!

Kun sitten syysmyrskyt tässä viikolla viskoi viimeisetkin kesäkukat ruukkuineen ja 

multineen pitkin pihaa ja särki ruukkuja, oli ihan pakko ryhtyä toimeen.

Sammalta, kanervia, käpyjä ja vaahteranlehtiä, niistä syntyi kiva

asetelma pieneen kasvihuoneeseen lyhdyn antaessa tunnelmaa.

                      

        

Tänään kaivelin muutaman lyhdyn varastosta terassille ja illan hämyssä

sytyttelin niihin ensimmäiset kynttilät tälle syksyä.

Samalla kannettiin aurinkotuolit- ja varjot talvisäilöön samoin kuin 

puutarhakalusteet! Pojat innostuivat haravoimaan pienen palkan toivossa

koko pihan, joten tässähän ollaan pian olla voiton puolella pihahommissa.

Muutamia kukkasipuleita tekisi mieli hankkia ja upottaa vielä multaan ja onhan nuo

kukkapenkitkin vielä siistittävä, mutta ne saavat nyt odottaa toiseen kertaan.

Saunan raikkaana päivän puuhastelujen jälkeen terassilla istuskellessa oli kiva tunnelmoida kynttilöiden loisteessa ja suunnitella, mihin tällä kertaa jouluvalot 

sijoittaisi!

Kyllähän tässä syksyssäkin jotain mukavaa on!!!

Etenkin, kun on jotain mitä odottaa!!!

Minä odotan pian koittavaa lomaa ja auringon paistetta!!!

Jaksaa sitten taas koko pitkän talven, kun käy vähän lämmittelemässä 

ja tankkaamassa aurinkoa!

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle!

Hanna

Paviljongin suojassa!

Kauan haaveiltiin ja harkittiin sen hankkimista.

Mietittiin pitkään ja hartaasti kohtaa, johon se voitaisiin pihalla

pystyttää. Oltiin jo siirtämässä sen hankkimista hamaan tulevaisuuteen tai ainakin ensi

kesään, mutta sitten näin sen niin hyvässä alessa, ettei sitä oikein millään

enää voinut jättää hankkimatta.

Siellä se nyt nököttää tontin reunalla pensaiden suojassa.

Vaikka pensasaidan toisella puolella on tie, se ei ainakaan näin kesällä näy juurikaan pihalle

tai pavoljonkiin.

Tähän kohtaan pihamaata paistaa kauniisti ilta-aurinko! 

                         

     

Näkymä terassilta on melko levollinen paviljongille päin, ainakin

nyt kun lelut on keräilty nurmikolta pois.

Pelakuut on niitä pikkuruisista siemenistä itse

kasvattamia, jotka vasta nyt ovat puhkeamassa kukkaan.

Instagramissa täällä voit kurkata jo kevättalvella Plantagenista ostamaani, hieman

 vaalempaa pelargoniaa, jonka tänään

siirsin sisälle silmän iloksi. Se oli jo kerran lähes kuollut, mutta sain kuin sainkin

pelastettua sen ihmeen kaupalla. 

Sen väristä tykkään oikein erityisesti!

Alkuun suunniteltiin polyrottinkisen sohvaryhmän hankkimista paviljonkiin, mutta

tällä erää istuimien virkaa päätyi toimittamaan melkein jo kaatiskuormaan joutuneet

iankaikkisen vanhat puutarhatuolit, joista maalikin lohkeilee somasti ;)!

Miljoonakello majailee pylvään juuressa nauttien ilta-auringosta!

Kahvit mihin aikaan vuorokaudesta tahansa maistuu oikein hyvälle

paviljongin suojassa!

Ja nyt, kun illat ovat alkaneet hämärtyä jo hiukan aiemmin, loistaa

aurinkokennolla toimivat puutarhavalot hyvin

houkuttelevasti seinustalla!

Valot syttyvät vasta, kun on tarpeeksi hämärää! Nää on

niin ihanat!!!

 Man flun kourista toivottelen 

teille muille terveyden päiviä!

Hanna