.

.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Tyttövauvan virkattu peitto

Nyt näyttää siltä, että blogissa on vain vaaleanpunaisia vauvajuttuja. Niin myös tänään, sillä sain juuri valmiiksi virkatun pinnasängyn päiväpeiton, joka on menossa lahjaksi vielä syntymättömälle tyttövauvalle!




Ihastuin tähän herkkään ja kauniiseen pitsiruutukuvioon, joka viktoriaanisena neliönä tai ristikkoruutuna tunnetaan. Neliö toimii tässä peitossa äärimmäisen hyvin ja väreiksi valikoitui valkoinen (1000), harmaa (1361) ja vanha roosa (3803). Jotta peitosta ei tulisi liian tumma, käytin harmaata väriä kaikkein vähiten. 



Lankana tässäkin peitossa on Blend Bamboo ja virkkaisn koukulla numero 3. Ruutuja virkkasin yhteensä 50 ja ruudut virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla nurjalta puolelta.
peiton mitaksi 63 x124 cm.
Langan menekkiä en taaskaan laskenut...


Ulkoreunat viimeistelin kierroksella kiinteitä silmukoita sekä nirkkoreunalla. Ensimmäisenä tästä viimeistelystä tulee mieleen lapsuusajalta froteepyyhkeet, joihin mummoni oli virkannut pitsin ja juurikin tämän nirkkoreunan. Ilmankos ihastuin siihen ikihyviksi!


Peitosta tuli hyvin kaunis, yksi kauneimmista käsitöistäni! Muutaman muunkin vauvan peiton olen virkannut ja kutonut, niitä voit kurkata täältä, täältä, täältä  ja täältä!


Niin pehmeä ja leppoinen peitto on, että kun 11-vuotias kokeili köllötellä sen alla, toivoin hän itselleen samanlaista ensi kesäksi kesäpeitoksi, kuumakalle kun on. Tällaisen peiton alla voisi olla vilpoisampi nukkua. Lankana silloin voisi käyttää vaikka kalalankaa, joka on ohuempaa kuin Blend Bamboo. 

Täällä Keski-Suomessa vietetään tällä viikolla syyslomaa. Lapset siis lomailevat tämän viikon, mutta meillä vanhemmilla on jonkin verran töitä. Tänään meillä oli suunnitteilla viettää mukava päivä kaupungilla, käydä syömässä ja elokuvissa lasten kanssa, mutta niinkuin joskus ennenkin syysloman kynnyksellä, kuopus sairastui viime yönä ja niinpä suunnitelmiin tuli muutoksia. Onneksi mistään vakavasta ei ole kyse, joten toivotaan, ettei sairastelu kestä koko viikkoa vaan kuopus saisi nauttia myös mukavista lomapäivistä terveenä!

Aurinkoisia syyspäiviä sinulle!

Hanna

lauantai 13. lokakuuta 2018

Pienen vauvan kakku!!!

Aina joskus minulla on ilo ja kunnia saada tehdä kakkuja ihmisten tärkeisiin hetkiin!
Silloin on aina pientä jännitystä ilmassa, sillä niinä hetkinä toivoisi onnistuvansa täydellisesti ja täyttävänsä tilaajan odotukset ja kakku olisi juuri sellainen kuin on toivottu, ellei enemmänkin. Onhan kyse tilaajan elämän ikimuistoisista juhlista!

Tällä kertaa sain pynnön leipoa ihastuttavan vaaleanpunaisen kakun pienen tyttövauvan ensimmäisiin juhliin!


Vaalean pohjan täytteeksi valikoitui valkosuklaa- ja mansikkamusset ja koristeet olivat vauvan äidin toiveiden mukaiset. Sokerimassavauva on hankittu Confetista, mutta ruusunterälehtipesä, vauvan peitto, kukkaset, kirjaimet ja rusetti on minun käsialaa. 

Olipa ihana pitkästä aikaa näperrellä sokerimassan kanssa. 


Sokerimassavauva on aivan ylisöpö! En olisi ikimaailmassa osannut moista tehdä itse! 


Valkosuklaa- ja mansikkamousset

5 dl flora vispiä
200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 levy Pandan valkosuklaata

n. 3 dl mansikkasurvosta
sokeria
vaniljasokeria
3 liivatelehteä
tilkka sitruunamehua (tai vettä) 

Mousset riittävät 4 munan kakkupohjan kahteen väliin, yhtä moussea yhteen väliin. Kakku kannattaa kasata kelmulla vuoratussa kakkuvuoassa, jotta se jähmettyy hyvin muotoonsa, eikä täyte valu! Käytä samaa vuokaa, jossa olet pohjan paistanut! Kakku kasataan ns. nurinpäin, eli se kumotaan tarjoiluvadille, kunhan täytteet on jähmettyneet. Kostukkeena käytin vanijasokerilla maustettua maitoa. Halkaise kakkupohja kolmeen osaan ja nosta ensimmäinen osa vuoan pohjalle halkaisupinta ylöspäin.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita massa tasaiseksi ja jaa se kahteen yhtä suureen osaan. 
Sekoita toiseen osaan sulatettu valkosuklaa sekä 1 tl vaniljasokeria. Kaada täyte vuokaan ja nosta keskimmäinen osa massan päälle ja painele varovasti niin, että täyte on tasaisesti pohjalevyjen välissä. Kostuta myös välikerros.
Sekoita toiseen osaan mansikkasurvos sekä sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan. Purista pehmeistä liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kuumaan nestetilkkaan. Kaada liemi ohuena nauhana mansikkamouseen kokoajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja nosta päälle viimeinen pohjalevy. Painele jälleen tasaiseksi, kostuta päällimmäinenkin kerros ja nosta kelmun reunat pohjan päälle niin, ettei kakku pääse kuivahtamaan. Anna kakun olla yön yli jääkaapissa. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja koristele mielen mukaan. 
Olipas hankalasti selitetty ☺️


Oman työn oheen tilauskakkujen leipominen on joskus haasteellista sovittaa aikataulullisesti, mutta siitäkin huolimatta se on palkitsevaa ja mieluista puuhaa. Harrastuksena kakkujen leipominen on mukavaa ja vaihtelevaa tekemistä! Ja aina sitä oppii jotain uutta! 
Ja tyytyväinen asiakas on aina pääasia!

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!!!
Ihana, kun olet siellä!

Hanna

torstai 4. lokakuuta 2018

Elämän etappeja

Aina joskus elämässä tulee eteen asioita, jotka laittavat miettimään ja pohtimaan tavallista enemmän. Tällainen on tämä syksy ollut minulle, sillä lasten elämässä olevat asiat koskettavat luonnollisesti myös meitä vanhempia, vaikkei mitään vakavaa olekaan tapahtunut. Vain luonnollisia ja odotettujakin asioita.


Oma mieli ei aina vaan meinaa pysyä lasten kasvun vauhdissa ja yllättäen huomaakin olevansa tilanteessa, jossa esikoinen onkin yhtäkkiä aikuinen ja kuopuskin jo esikoululainen. Pojista vanhempi miettii jatko-opiskeluasioita ja nuorempi on isompi, viisaampi ja harkitsevampi kuin aiemmin.

Tänään meidän perheestä tehtiin viimeinen vierailu lastenneuvolaan ja samaan aikaan toisella puolella kaupunkia esikoinen ajoi itselleen ajokortin. Siinä sitten tyttären ajaessa autoa havahduin jälleen siihen, kuinka nopsaan aika juoksee. Tiettyjä ajanjaksoja on elämässä ohitettu. 
Hyvin äkkiä myös tajusin, että luultavasti en ihan heti pääse auton rattiin, sillä minullahan on oikein innokas kuljettaja omasta takaa, jota ei kahta kertaa tarvitse pyytää auton rattiin!


Silloin, lapset olivat pieniä, sitä joskus odotti, että kunpa tulisi aika, jolloin ei aina joku olisi "lahkeessa kiinni" ja saisi tehdä edes yhden asian rauhassa tai ainakin käydä yksin vessassa. Niin vaan aika juoksi ja nyt ollaan siinä tilanteessa, kun lapset ovat kaikki omatoimisia. Ei tarvitse pukea, syöttää, valvoa, vaipottaa tai nukuttaa ketään, vaikka edelleen pyykkään, huushollaan, kokkaan ja muuten vaan huolehdin kaikesta ja kaiksita! Nyt riittää, että on läsnä, kuuntelee, sylittelee, halaa ja sanoo, että rakastan!


Nyt kun sitä omaa aikaa on enemmän, on tuntunut hyvältä, tehdä sitä mistä tykkää. Toisinaan hiljaisuus ja yksin kotona olo tekee niin hyvää! Ehtii pysähtymään ja kuuntelemaan itseään ja sitä, mitä mielessä milloinkin on. Ja parastahan on saada perhe jälleen päivän päätteeksi kotiin!


Suurin työ tässä kaikessa tapahtuu varmasti ihan omassa päässä ja pian ei huomaakaan, kuinka asiat ovat nykyisin eri tavalla kuin ennen. Ja juuri, kun saa taas päänsä järjestykseen, tulee taas uusia tuulia, jotka saavat jälleen pienen maailman nyrjähtämään sijoiltaan hetkeksi!

Hanna

PS. Siemennäkkärit ei liity tekstiin millään tavalla, mutta niillä aion teen kera herkutella ihan just!
Ohjeen tähän koukuttavaan herkkuun löydät TÄÄLTÄ, KLIK!

tiistai 2. lokakuuta 2018

Viikko auringon alla tekee ihmeitä...

...näin lupaa matkatoimiston mainos ja se on niin totta!


Hieman takakierästä rouvasta kuoriutuu ihan kelpo seuralainen miehelleen ja saattaa olla jopa hieman keskivertoa kivempaa matkaseuraa, kunhan pääsee ensin ylitse kotikynnyksen ja pahimman morkkiksen jättäessään lapset viikoksi isovanhempien hellään huomaan. Onhan rouva ikävöinyt lapsiaan jo etukäteen ainakin viikon ajan ja ajatellut peruvansa koko matkan sen vuoksi.
Lentokentällä rouva on jokuitenkin ihan fiiliksissä eikä lennon kolmen tunnin myöhästyminen ja saapuminen määränpäähän kello 5 aamuyöllä tunnu oikein missään, vaikka rouva tavallisesti piteleekin tiukasti kiinni langoista ja on kovin tarkka aikatauluista. 

   

Uuteen paikkaan tutustuminen, auringon lämpö ja suolainen merivesi iholla hoitaa väsynyttä mieltä ja arjen ja kiireen kiristämää pariskuntaa. Kun aikaa on lähes rajattomasti ainakin viikko tehdä sitä mitä haluaa ja milloin haluaa, alkaa mielikin rentoutua lähes välittömästi! Kun kotoakin kantautuu vain mukavia uutisia siitä, mitä mukavaa isovanhempien kanssa on tehty, ei ikäväkään pääse mieltä liiaksi kaihertamaan. Me nautitaan kaikki, me lomasta, lapset isovanhempien antamista erivapauksista ja isovanhemmat lastenlasten seurasta, näin ainakin väittivät!



    

Joka iltainen dilemma siitä, missä ja mitä syötäisiin, on loman ehkä vaikeimpia päätöksiä. Ja kun tilaamansa ruuan saa syödä lämpimänä keskeytyksettä itse valitsemassaan parhaassa seurassa auringon kauniisti laskeutuessa läheisen vuoren taakse, ei asiat voisi enää kovin paljon paremmin olla.


 



Kun lomakohteesta löytyy uusi suosikkiravintola parhaalla mahdollisella paikalla, on sinne suunnattava uudelleen.  On ihailtava meren jatkuvaa aaltoilua, tunnettava keveä tuuli hiuksilla, tuoksuteltava herkullisia tuoksuja, maisteltava uusia, herkullisia makuja ja yritettävä painaa kaikki tämä syvälle mielen ja sydämen sopukoihin, jotta voisi vielä vuosienkin päästä palata ajatuksissa tähän ihanaan lomaan.


  Altaan reunalla aurinkotuolissa maaten 1200 sivua luettua tekstiä tempaa mukaansa, eikä kirjoja malta laskea kädestään, sillä silloin kun on mahdollisuus lukea ilman keskeytyksiä, sitä uppoutuu lukemaansa täysin. Jonkin toisen kirkuvat lapset, roiskuneet pisarat tai ympärillä tapahtuvat muut asiat ei häiritse keskittymistä lainkaan, sillä mihinkään ei tarvitse reagoida, jos ei halua!


Kun matka lähenee loppuaan, toivoisi voivansa jäädä lomalle vielä viikoksi, vaikka lapsia onkin jo ikävä. Ensimmäistä kertaa ikinä rouva toivoo varanneensa viikon sijasta kahden viikon matkan. Kotiinpaluun jälkeen arkeen kiinni pääseminen kestää yhtä pitkään kuin lomakin, jos ei jopa vähän pidempään. Alle vuorokauden päästä kotiin saapumisesta rouva löytää itsensä jälleen selaamasta matkoja... taitaa reppana kärsiä parantumattomasta kaukokaipuusta!


Ilman isovanhempia ei näitä reissuja tehdä ja me ollaan niin kiitollisia, että molempien vanhemmat ottivat omasta ajastaan ja mahdollistivat meille tämän ihana loman. 


Eipä olisi voinut täydellisempi loma olla!


Hanna

torstai 27. syyskuuta 2018

Synttärihumua!

Meillä on tässä viime päivinä ollut juhlahumua kerrakseen, kun kuopuksen kuusivuotisjuhlia on juhlitttu nyt kahteen kertaan!


Viime sunnuntaina vietettiin ensin lähipiirin kanssa synttäreitä ja tänään oli vuorossa kaverisynttärit!
Niin kivoja kun juhlat aina onkin, niin olisihan se ihana, kun voisi/ehtisi juhlia juhlat aina yhtenä päivänä. Toisaalta sekä sankari itse että muu talonväki saattaisi siinä tapauksessa olla kohtalaisen uupuneita moisen jälkeen. Näin juhlien pääasiallisena järjestelijänä voisi kuitenkin olla ihanaa, että juhlat olisi ohitse yhtenä päivänä. Näin synttäreiden touhuamista olisi selkeästi vähemmän, vaikka siitä niin kovin nautinkin!
Ja joku vielä väittää, etteivät lapset syö juhlissa kakkua... 


Sunnuntain juhlissa teemana olivat yksisarviset ja tämän päivän juhliin ei sankaritar varsinaista teema halunnut, sillä kakuksi tänään valikoitui sankarittaren toiveesta mutakakku! Mutakakku olikin varsin onnistunut valinta, sillä kaikki 10 lasta söivät sitä mielellään ja kävipä niinkin, että kakku syötiin kaikki heti kerralla. Näin ei ole meillä vielä ikinä ennen käynyt, vaan kakkuja on aina jäänyt myöhemmin syötäväksi. Tänään siis me aikuiset jäimme ilman kakkua, mikä siis ei ole suurikaan vahinko, sillä onhan tässä viime aikoina herkuteltu ehkä hivenen liikaakin...


Yksisarviskakkua oli ihana päästä kokeilemaan, sillä kuvia niistä olen ihaillut jo useampaan kertaan.
Sarven tekoa hiukan jännäsin, mutta sekin onnistui varsin mukavasti! Täytteenä kakussa oli mansikka-valkosuklaarahka, pinnalla oli kerma-tuorejuustokreemi, jossa oli makutomusokeri antamassa vadelman makua, joka toikin kakkuun aika kivan säväyksen.


Sarveen ja korvien sisäosiin oli sudittu ruusukulta-koristejauhetta ja siitähän tuli oikein kaunis sävy!
Jauhetta siveltiin sellaisenaan ja se antoi riittävän peittävän pigmentin valkoiseen sokerimassaan.


Juhlapöytään leivoin myös porkkana cupcakeja, joiden kuorutteeseen näperreltiin sankarittaren kanssa sokerimassasta pienet korvat sekä sarvet koristeeksi. Kuusivuotias oli oikein näppärä tekemään koristeita äidin kaverina.


Tänään synttäreillä oli ohjelmassa pullonpyöritystä, jonka sankaritar halusi ehdottomasti liittää lahjojen avaamiseen. Se keneen pullo pysähtyi, hänen lahjansa avattiin. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin herkuttelua, pinjata, bingoa sekä avaimenpiilotusta, joka oli myös lasten itse ehdottama leikki. Lopuksi lapset innostuivat vielä piirtämään ja värittämään yhdessä. Vieraat olivat pääasiassa tyttöjä ja juhlat olivat selkeästi rauhallisemmat kuin samanikäisten poikien juhlat aikanaan. Bingo tuntui olevan kaikille mieluinen ja pienet yllätyspussit olivat palkintona leikissä, jossa jokainen sai palkinnon aina, kun bingorivi tuli täyteen. Bingokupongit tulostin täältä!

Seuraaviin tämän perheen synttäreihin onkin sitten vajaat kaksi kuukautta ja silloin juhlitaan siipan pyöreitä! Saapa nähdä mitä sankari silloin toivoo, vai saanko vapaat kädet!!!

Mukavaa ja tuulista loppuviikkoa sinulle!
Ihana, että vielä siellä olet, vaikka blogi onkin päivittynyt äärimmäisen harvoin 
muun elämän haukatessa niin paljon käytettävissä olevaa aikaa.

Hanna



perjantai 7. syyskuuta 2018

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...
Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.


Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 


Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.


Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!


Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.


Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 
Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!
Kaatotuomio on peruttu!!!


Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 
Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

Hanna

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Tervetuloa syyskuu

Elokuu on jälleen jäänyt taakse ja uusi kuukausi on kalenterissa käännetty auki.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti aika todellakin nykyisin juoksee. Viikot vain hujahtavat ohitse. Onneksi valtavalta kiireeltä on säästytty, vaikka alkusyksy usein onkin kovin kiireen täyttämää aikaa. 


Blogi tuntuu päivittyvän näinä aikoina vain tahtiin postaus/viikko, vaikkei mitään kiirettä olekaan. Olen nauttinut ihan valtavasti siitä pienestä omasta ajasta, jonka saan viettää arkisin sillä aikaa, kun kuopus on eskarissa ja itsellä  on vapaapäivä tai iltavuoroon meno. Alkuun pelkäsin, kuinka saan aikani kulumaan tuon neljän tunnin aikana, mutta pelko oli aivan turha. Syksy on tarjonnut aivan huikeat ilmat lenkkeilyyn ja olenkin kierrellyt lähimetsän polkuja ja nauttinut raikkaasta ilmasta.


Syksy tuo tullessaan omenat. Meillä ei toistaiseksi ole omenapuuta, eikä sellaista tulekaan, ainakaan tähän pihaan. Olen kuitenkin saanut omenoita äidiltäni ja niistä halusin saada aikaan jonkinlaisen omenapiirakan. Pitkään pohdin, millaisen piirakan haluaisin ja päädyin tähän suosikkiin, jonka ohjeen sain aikaiseksi vuosi sitten.

En voi vastustaa kauraomenapaistosta ja tässä piirakassa yhdistyy siis perinteinen omppupiirakka ja tuo minun suosikki! Jäätelö, vaniljakastike- tai vaahto kruunaa tämän täydellisen herkun.

 Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:
2 munaa
1,5 dl sokeria
75g sulaa voita tai margariinia
2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)
1 dl maitoa
1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:
75g sulaa voita tai margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
vaniljasokeria
 kanelia
 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.
Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.
Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 
reilusti kanelia.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 
omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.

Piirakka onnistuu täydellisesti myös vehnäjauhoilla leivottuna.


Eilen tämän omenapiirakan leivoin kahvipöytään ja olihan sitä ihana nauttia tänäänkin paviljonkissa alkusyksyn lempeässä lämmössä. Vain ampiainen rikkoi tunnelmaa pörrätessään piirakan ympärillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiva, että olet siellä!!!


Hanna