.

.

maanantai 13. elokuuta 2018

Hamam-pyyhkeet!

Meillä kuumeillaan ja kuume on aaltoileva, mutta kova.
Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollista hankkia kuumetta alentavaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä tähän kuumeeseen löydetään lääke.

Kuumeilemme nimittäin mökkikuumetta. Minä, joka en ole koskaan ollut oikein mökki-ihmisiä, olen löytänyt itsestäni viime vuosien aikana haaveilijan, joka haaveilee omasta pienestä saunamökistä ja laiturinpätkästä tietyn järven rannalla. Ehkä tämä niin kovin kiireinen aika saa meidät molemmat kaipaamaan paikkaa, jossa voisi oikein todenteolla rauhoittua. Saunoa ja uida, loikoilla ja syödä yksinkertaista mökkiruokaa, istua laiturin nokassa ja katsella järvelle ja vain kuunnella!


Ei olisi nurmikkoa, sillä kukaan ei jaksaisi sitä leikata. Ei olisi kesäkukkia, sillä kukaan ei jaksaisi niitä kastella. Ei olisi mitään luksusta vaan simppeliä mökkielämää, johon voisi kadota aina tilaisuuden tullen.


Vaikka tähän haaveeseen on vielä tuntemattoman pitkä matka, hankin jo asuntomessureissulta meille mökkipyyhkeet! Eikä pelkästään mökkipyyhkeet vaan pyyhkeet, jotka ovat olleet hankinnasta lähtien kovassa käytössä, niin rannalla kuin kotonakin. 


Linan Hamam-pyyhkeet ovat ihastuttaneet jo vuosia, mutta vasta nyt ne sain hankittua, enkä ole kyllä katunut hetkeäkään. Niin pehmeät ja keveät ne ovat. Pyyhe imee kosteuden iholta erittäin hyvin ja kuivuu todella nopeasti. Hamam-pyyhkeeseen on kiva kietaista hiukset saunan jälkeen, eikä pää tunnun lainkaan liian raskaalta pyyhkeineen päivineen.
 Ja onhan nämä ihan valtavan kauniit!!!
Hankin näitä ensin kokeeksi vain kaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koko perheelle on saatava omat ja lisäksi vieraspyyhkeitäkin olisi hyvä olla. 
Jos ja kun sitten joskus omistamme sen unelmiemme mökin, on pyyhkeet sinne jo valmiina. Ja nämähän menevät niin pieneen tilaan, ettei suuria säilytystiloja niille mökilläkään tarvita!


Värivaihtoehtoja oli niin monta, että jonkin aikaa pyörittelimme niitä käsissämme, ennen kuin kumpikin osasi päättää oman suosikkinsa. Kun kaikille perheenjäsenille hankkii mieluisan värin, on kiva värikartta valmiina!

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Arki on täällä taas ja se tuntuu hyvälle!

 Hanna


* Tämä EI ole maksettu mainos!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kudottu tyynynpäällinen

Kun ilman lämpötila on pudonnut vajaalla kymmenellä asteella, tuntuu jo hiukan viileältä, vaikka asteita on todellisuudessa vielä reippaasti yli kaksikymmentä ja hellerajan tuntumassa ollaan tänäänkin oltu. Niin se vaan on, että ihminen tai ainakin tämä ihminen tottuu tähän lämpöiseen ilmanalaan ja kun sitten hiukan viilenee, niin heti sen kyllä ihossaan tuntee.
Ehkä vähän naurettavaakin on se, että hetki sitten mietittiin, että tarkeneekohan sitä vielä mennä uimaan 😃! Toivottavasti vesi on sen verran lämmintä, että uskaltaa ainakin pulahtaa.

Vaikka todellinen syksy ei ole vielä lähelläkään ja loppukesän hetkiä tässä elellään, niin olen tässä kaivanut jo puikot ja langat esiin. Siskoni nimittäin toivoi JOULUlahjaksi itselleen kudottua sohvatyynypäällistä. Paksusta harmaasta langasta ja palmikoita sekä isot napit taisi olla toive ja niiden perusteella suunnittelin tämän mallin, joka ei todellakaan ole ihan vielä ajankohtainen. Mutta koska inspiraatio iski, en voinut jättää lankoja ostamatta kesän kuumimmilla helteillä. 


Joululahjaa tästä ei kyllä tullut, vaan ihan muuten vaan-lahja, sillä enhän millään olisi malttanut tätä ihanuutta pidellä piilossa jouluun saakka.

Lanka on Novitan Isoveli-lankaa ja pyöröpuikot kokoa 6. Suuret napit tilasin Paaposta, jonka toimitus oli muuten äärimmäisen nopea. Niin nopea, ettei näinkään hätäinen ihminen ennättänyt vielä edes odottaa pakettia. Kokoa sillä on 40 x 70cm. Tänään siskoni sai päällisen itselleen ja kovin oli tyytyväinen!


Lapset ovat kesän aikana olleet vuoron perään reissussa, toiset pidemmän aikaa ja toiset muutaman päivän pätkiä. Eilen sitten vihdoin ja viimein oli se päivä, kun kaikki olivat taas turvallisesti kotona. Kyllä äidin ikävä on melkoinen, kun vanhinkin oli poissa kotoa juhannuksesta saakka. Olenkin tässä kesän aikana useampaan kertaan pohtinut, että kuinka siihen ikinä tottuu, kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa.


Syksyn tullen meiltä lähtee koulutaipaleelle 1 x abi, 1 x ysiluokkalainen, 1 x viitosluokkalainen ja kuopuskin suuntaa jo eskariin. Tähän saakka olen saanut viettää aina arkivapaani kulloinkin kotona olevan lapsen/lasten kanssa, mutta tästä syksystä eteenpäin sekin muuttuu eskarin myötä. Saapa nähdä, kuinka saan aikani täällä yksin kulumaan. Alkuun voi olla hiukan haastetta saada mitään aikaiseksi, mutta toisaalta yritän opetella nauttimaan rauhallisista hetkistä muuten kiireisen elämän keskellä.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä lasten muutamista lomapäivistä ennen koulun alkua, vaikka itsellä onkin töitä ihan normaalisti!


Hanna

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesäinen Yyteri

Kuten osa teistä tietääkin, meillä on jo muutamana vuonna ollut tapana käydä siipan kanssa asuntomessuilla ja siihen samaan ajankohtaan on yhdistetty pieni lomanen aivan kahden kesken. 
Tänä vuonnahan siis nuo asuntomessut ovat Porissa ja sinne suuntasimmekin heti miten messujen alkupäivinä. Messuista lupaan tehdä vielä ihan oman jutun, kunhan ennätän paneutua kuviin oikein ajan kanssa.


Tällä reissulla saatiin vierailla myös serkkuni perheen kodissa Raumalla ja viettää muutamat yhteiset ihanat hetket. Ei olisi millään malttanut illalla mennä nukkumaan, sillä niin paljon puhuttavaa meillä oli! Kierreltiin myös upeaa Rauman vanhaa kaupunkia ja pulahdettiin mereen illan kuluessa. Kiitos ihanista hetkistä Sanna ja perhe ❤️!


Messujen jälkeen suunnattiin Porin Yyterin dyyneille! Enpä olisi uskonut, että Suomesta löytyy jotain näin kaunista! Olenhan toki nähnyt lukuisia kuvia Yyteristä, mutta omin silmin nähtynä paikka oli sanoinkuvaamaton. 


Niin hienoa hiekkaa, pitkä rantaviiva ja niin leppoisa tunnelma! Vaikka helteisellä rannalla oli satoja muitakin kesänviettäjiä, ei ihmispaljous haitannut lainkaan. Pyyhkeet levitettiin pehmeälle rantahiekalle ja vain nautittiin! Vajaan vuorokauden vierailu Yyterissä tuntui viikolta etelässä. Niin hyvin siellä pääsi lepäämään ja nauttimaan olostaan.


  Ilta-aurinko antoi meille parastaan ja sitä olisi voinut ihastella pidempäänkin. Pitkin rantaviivaa kuljettiin paljan jaloin, merta ja dyynejä ihastellen. Muistojen lisäksi talteen jäi myös lukuisia kuvia, joista muutamasta olisi tarkoitus teettää olohuoneen seinälle kollaasi!


Länsirannikko on meille vähän vieraampaa aluetta tästä rakkaasta ja niin kauniista kotimaasta. Kunpa joku kesä päästäisiin palaamaan noihin ihaniin maisemiin ja lisäksi voitaisiin tutustua enemmän tuohon kauniiseen rannikkoon.


Yhteinen aika siipan kanssa on aina kallisarvoista ja näin upeissa maisemissa se saa lisäksi vielä kultareunukset! Ilman isovanhempia ei tämä(kään) reissu olisi ollut mahdollinen. Olemmekin niin kiitollisia Mummille ja Vaarille, että ottavat lapsia luokseen, jotta meillä aikuisilla on välillä aikaa vain ja ainoastaan toisillemme. Kiitos siis vielä Mummi ja Vaari ❤️! Olette kultakimpaleita!

Hanna



torstai 26. heinäkuuta 2018

Frillamekko

Yövuorojen jälkeen on tässä vietetty kovin hidasta ja levollista eloa, sillä joskus nuo yövuorot tuntuvat vievän naisesta kaikki mehut. Toisaalta uni öiden välissä oli tällä kertaa hiukan katkonainen ja toisen yön jälkeen jopa melko olematonta. Toisaalta lasten kesälomat verottavat nukkumista ja toisaalta taas tämä lämpö, sillä yläkertaan en millään viitsi edes yrittää, sillä siellä on luultavasti mahdoton nukkua, vaikka siellä saisi nukkua äänien kuulumattomissa. Niinpä olen keskittynyt keräilemään voimia ja palaamaan jälleen normaaliin rytmiin, ennen kuin se taas kiepsahtaa kuperkeikkaa seuraavien yövuorojen myötä. 
Toisaalta taas valoisina kesäöinä on jotenkin helpompi valvoa kuin talven ainaisessa pimeydessä, joten tiedä sitten mikä tässä olisi parasta!


Jo aikaisin keväällä ompelin kuopukselle frillamekon, jota hän käytti alkuun muutaman kerran ja vähän kuin unohti mekon kaappiin. Nyt mekko on löytynyt uudelleen ja sehän onkin kuin tehty tähän kesään! 


Mekon kankaan kuvio sopii sirolle ja höyhenen hentoiselle tytölle täydellisesti! Kangas on jälleen TÄÄLTÄ hankittu. Kuten olen aiemminkin sanonut, tuon kangaskaupan valikoima on ihan päätä huimaava. Valinnanvaikeus iskee joka kerta, vaikka olisi etukäteen jo päättänyt, minkä kankaan aikoo hankkia.


Heinäseipäät täydentävät mummolan idyllistä maisemaa ja antavat ihanan miljöön kuvauksille!
Kumpuilevat pellot, rivissä seisovat heinäseipäät, vanha ja harmaan riihi sekä kirkkaana kimmeltävä järvi ovat sieluni maisemat ja täällä jos missä sielu ja mieli todella lepää.


Kaavaa ei tähän mekkoon ollut, vaan sopivasta puserosta mallasin mekko-osan ja netistä löytyneillä vinkeillä tein frillahelman. Hiukan helman tekeminen jännitti, sillä en aiemmin ole tehnyt mitään vastaavaa.
Nautin niin siitä, että saan tehdä käsilläni kaikenlaista, yrittää, erehtyä ja oppia kantapään kautta uusia juttuja. Ompelemisellekin olisi niin kiva antaa enemmän aikaa. Ehkä syksyn tullen ennättää siihenkin keskittymään, kun ulkona ei niin enää viihdy tuulessa ja tuiskussa.


Taidankin tästä lähteä hetkeksi sohvannurkkaan virkkaamaan ennen iltauinnille lähtöä.

Leppoisaa torstaita sinulle!

Hanna


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kesän helpoin herkku!

Heipat täältä! Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta koneelle ei tahdo ennättää millään, kun on näin kauniit ilmat! Ennen töitä tai töiden jälkeen on ihan pakko päästä ulos nauttimaan näistä upeista ilmoista! Yhtä jos toista kivaa ollaan puuhailtu ja pikkureissuja tehty vapaapäivinä.


Talviturkin heitin Pohjanlahteen jo muutama viikko sitten minireissulla Raumalla. Merivesi oli kyllä melko jäätävän kylmää, mutta olosuhteiden pakosta ja yleisestä painostuksesta pulahdin mereen, ainakin kolme kertaa. Sen jälkeen järvivedet ovat tuntuneet kyllä erityisen lämpimiltä ja uitua on tullut lähes päivittäin. 


Meiltä rantaan on vajaa kilometrin matka ja ranta on ollut täynnä ihmisiä, vauvasta vaariin. Aina on silti löytynyt viltille paikka. Kuopuskin oppi uimisen jalon taidon tässä muutama päivä sitten ja sitä onkin kovasti harjoitellut. Nämä hetket on kesän parhautta!!!


Viime viikolla muutamana päivänä ja myös tänään olen viettänyt nimipäiviäni ja sen kunniaksi tein ehkä maailman helpoimman kakun! Näillä helteillä kun ei mielellään uunia tekisi mieli lämmittää, mutta silti teki mieli kakku juhlan kunniaksi leipoa. Löysin Valion sivuilta kivan kakun, joka syntyy tuossa tuokiossa paistinpannulla, usko tai älä!

MÖKKIKAKKU

Pohja:
3 dl kaurahiutaleita
100 g voita
3/4 dl sokeria


Täyte:
150 g Creme fraichea
140 g valkosuklaata
400 g vaniljarahkaa

Pinnalle:
tuoreita marjoja


Vuoraa irtopohjavuoan pohja (Ø 24 cm) leivinpaperilla. Voit tehdä kakun myös tavalliseen piirakkavuokaan.
Paahda pannulla kaurahiutaleet, puolet voista sekä sokeri. Kun hiutaleet on saanut hiukan väriä, lisää loppu voi ja anna sen sulaa. Painele valmis seos vuoan pohjalle. Pyyhkäise pannu puhtaaksi talouspaperilla. 
Laita pannulle Creme fraiche ja valkosuklaa. Lämmitä seosta niin, että suklaa sulaa. Nosta pannu liedeltä ja lisää joukkoon rahka. Sekoita tasaiseksi ja kaada täyte vuokaan. Anna kakun jähmettyä vähintään 2 tuntia tai seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta, asettele tarjoilulautaselle ja koristele marjoilla!


Mökistä meillä on vain haave, mutta hyvälle 
tämä mökkikakku maistui myös paviljongissa!

Lämmintä ja aurinkoista alkavaa viikkoa! Nautitaan näistä ihanista päivistä, sillä pian on taas syksyn tuulet ja viimat täällä!

Hanna

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Paviljongin uusi elämä

Niin vaan kesäkuu vilahti ohitse ja heinäkuu saapui iloksemme! Töihin paluu loman jälkeen on sujunut mallikkaasti, aivan kun ei poissa olisi ollutkaan, vaikka olo on huomattavasti levänneempi ja leppoisampi töissäkin kuin ennen lomaa. Kyllä se loma vaan tekee ihmeitä, vaikka lomalla ei ihmeitä tekisikään! Hiukan tosin harmittaa, että yhteistä lomaa siipan kanssa oli vain kaksi viikkoa ja loppu perhe vielä lomailee. Toisin sanoen toiset perheestä valvovat myöhään ja nukkuvat pitkään, kun itsellä taas kello soittaa välillä jo ennen kukon laulua.


Oma pihamaa alkaa näin viidentenä kesänä jo näyttää siltä, että siellä niin mieli kuin silmäkin lepää. Se alkaa pikkuhiljaa olemaan meidän näköinen, ei niinkään entisten asukkaiden mielen mukainen!
Isoimmat akuuteimmat urakat on tehty jo aiempina kesinä ja nyt vain hyvin pientä ehostusta. 
Jo muutaman vuoden pihassa nököttänyt paviljonki sai alleen "lavan" tai lattian, ihan kuinka sen nyt haluaa sanoa. Maa paviljongin alla, tontin reunalla on kovin viettävä, joten siellä istuminen on ollut hiukan haasteellista, kun tuoli on ollut hankala asettaa suoraan.


Keväällä ehdotin siipalle lattian rakentamista paviljongin alle.  Koska viimetippa on aina kovin eteenpäin työntävä voima, sai siippa lattian valmiiksi juuri ennen fifteenjuhlia. Itseäni jännitti kovin, että ennättääkö valmista tulemaan ajoissa, mutta turhaan huolehdin.


Uudet tuolit hankittiin jo aiemmin keväällä meille yhteiseksi 20-vuotishääpäivälahjaksi!
Mikäs niissä on istuskella ja nauttia kesäisistä hetkistä! Juoda kahvia, syödä jäätelöä, lukea lehtiä tai kirjaa tai vain nauttia! Pihakin kaunistui huomattavasti ja on nyt viimeistellymmän näköinen!


Tuoksuherneet nauttivat myös olostaan paviljongin reunalla, köynnöset kiipeävät kohti korkeuksia ja ensimmäiset kukkaset ovat pian avautumassa ja nuppuja näyttäisi olevan melko runsaasti! Tuskin malta odottaa niiden avautumista. Toivottavasti jänikset antavat kukkien olla rauhassa.


Tuoksuherneet ole kasvattanut itse siemenestä saakka, joten näiden kasvua on siksikin niin  mielenkiintoista seurata. 


Paviljongin kattoon on edellisvuosien tapaan ripustettu valot. Tosin vielä illat ovat niin valoisia, ettei nämä hämäräkytkimen vuoksi ole syttyneet vielä yhtenäkään iltana. Syksymmällä luulen niiden tuovan paviljonkiin tunnelmaa entistä enemmän. 


Toinen suurista hortensiaistutuksista päätyi myös katoksen alle toisen jäädessä terassille. Kova tuuli on ollut harmiksi ja pelkään näiden kaunokaisten katkaisevan kukkavartensa, joten kokeillaan nyt, josko tämä paikka olisi riittävän suojaisa. Siippa kyllä sanoi ponnekkaasti, ettei aio näitä enää siirrelle, sillä eivät taida olla ihan kevyimmästä päästä.
Saapa nähdä...

Kivaa keskiviikkoiltaa sinulle!

Hanna

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Vielä on kesää jäljellä!!!

Vaikka olenkin lomaillut "vain" neljä viikkoa, tuntuu aivan kuin olisin ollut lomalla ainakin kaksi kuukautta. Siitä, kun suljin työpaikan oven takanani juuri loman koittaessa tuntuu olevan ikuisuus.
Kaikenlaista on ehditty touhuamaan ja levätäkin olen saanut aivan riittävästi, joten eikö sillon loma ole tehnyt tehtävänsä?!
Eilen lomani päättyi virallisesti, mutta saan nauttia vielä muutamasta vapaapäivästä ennen, kun taas töihin ihan oikeasti palaan. Huomenna pitäisi jo etsiä työhön liittyvät tykötarpeet ja se hyvään talteen laitettu eväskassi, jota en enää löydä mistään...


Viimeiset vapaapäivät nautitaan vielä kesän vapaudesta! Nukutaan pitkään, valvotaan myöhään, syödään hyvin ja illalla sään salliessa pakataan eväät ja lähdetään katsomaan auringonlaskua!
Huomiselle toivotaan auringon paistetta kirkkaan siniseltä taivaalta ja maataan koko päivä auringossa! Voisiko lomaansa enää paremmin päättää?


Vaikka loma loppuukin, ei se tarkoita sitä, että kesä loppuisi! Valoisat illat jatkuvat vielä pitkään ja muu perhe lomailee melkein hyvä pitkään. Lisäksi muutama kiva reissukin on vielä luvassa tälle kesälle, joten ei, ei kesä ole vielä ohitse!!!

Ihania kesäisiä päiviä sinulle!!!

Hanna