Mustikka-juustokakku

Lupailin synttäripostauksessa kirjoitella ohjeita tarjottuihin

herkkuihin ja tässäpä olisi nyt gluteenittoman mustikka-juustokakun ohje!

Ohjeen olen saanut ystävältä ja sitä hiukan tuunannut.

Mustikka-juustokakku, gluteeniton

pohja:

300 g gluteenittomia digestivekeksejä

100 g huoneenlämpöistä voita

täyte:

4 dl kermaa

400 g  vaniljatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

vaniljasokeria

3 liivatelehteä

tilkka vettä tai sitruunamehua

mustikkapäällinen:

400 g mustikoita (jäisetkin käy)

2-3 rkl perunajauhoja

1-2 dl sokeria

Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita niihin huoneenlämpöinen voi.

Leikkaa irtopohjavuoan pohjan kokoinen ympyrä leivinpaperista, laita se vuoan pohjalle  ja painele muruseos paperin päälle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota täytteen kerma ja sekoita siihen tuorejuustot ja sokerit. Kiehauta neste (vesi tai sitruunamehu). Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liota ne kuumaan nesteeseen.

Kaada neste täytemassaan ohuena nauhana kokoajan hyvin sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita kylmään.

Kaada kattilaan jäiset mustikat, perunajauho ja sokeri. Kiehauta ja jäähdytä. Huomaa, että tässä menee hetki, mutta kyllä siitä "kiisseli" tulee.

Kaada jäähtynyt "kiisseli" kakun päälle ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

Itselläni oli perunajauhoja ehkä hiukan liian vähän (2 rkl), joten päällinen lähti valumaan, kun irrotin sen vuoasta tarjolle. Makuun se ei kuitenkaan vaikuttanut.

Jos kakun ei tarvitse olla gluteeniton, samalla ohjeella voit tehdä tavallisen vaihtamalla digestivekeksit tavallisiin, näin kakusta tulee samalla myös hiukan edullisempi ;)!

Syyskuulle voidaan nyt sanoa heipat ja toivottaa lokakuu tervetulleeksi!!

Hanna

Ei pöllömmät synttärit

Tänään meillä on juhlittu tyttöjen synttäreitä.

Esikoinen täytti jo kuukausi sitten 15 ja kuopukselle tulee näinä päivinä 

täyteen kolme vuotta.

Kaverisynttäreitä en esikoiselle enää järjestä, eikä 

kuopus vielä kaipaa kaverisynttäreitä, joten vieraina oli lähiperhettä.

Vaikka kuopus onkin ehtaa prinsessa ainesta, on pöllöt tällä hetkellä myös kovassa huudossa.

 Siksipä prinsessakakun sijaan tein pöllökakun, esikoiselle kun ei liiemmin ollut väliä

millainen kakku olisi. Kynttilöitäkin kakussa oli, vain kolme, sillä esikoinen on 

elämänsä aikana saanut puhaltaa riittävästi kynttilöitä, kun taas kuopukselle niiden puhaltamisella

oli paljon suurempi merkitys.

Koska siskot ovat hyvin rakkaita toisilleen, pitävät pöllötkin toisiaan "käsistä" kiinni.

Sanoihan kuopus tänään siskolleen tämän tullessa koulusta:" Mä olen odottanut sua koko päivän"!

Tämä kertoo kaiken pikkusiskon ihailusta ja rakkaudesta isoon siskoon. ja mikä onkaan ihanempaa, kun seurata siskosten kahdenkeskeisiä juttuja ja hellittelyä.

Kuppikakut tein tällä kertaa Prismasta löytyneisiin vuokiin. Kivan erilaiset!

Hyvin kestivät paistonkin, vaikka sitä vähän jännitin.

Porkkanakakku taipui gluteenittomiksi porkkanakuppikakuiksi!

Kinkkurullia tein pitkästä aikaa. Näiden leipominen sujuu helposti myös 

pienten kanssa, kun ohje on niin yksinkertainen ja helppo. Ei muuta kun kaulin vaan pienillekin käteen ja valmista tulee. Kinkkurullien ohje on täältä, klik!

Samalla ohjeella tein myös gluteenittomat kinkkurullat, korvasin vain vehnäjauhot

Sunnuntain gluteenittomalla jauhoseoksella. Ehkä muutaman lusikallisen laitoin jauhoja enemmän, kun alkuperäisessä ohjeessa. Taikina on sopivaa, kun se irtoaa hyvin kulhon reunoista ja käsistä ja on silloin myös kohtalaisen helppo kaulita ja rullata.

Tähän ikään mennessä pitäisi olla jo oppinut, ettei ainakaan juhliin tee mitään kakkua ensimmäistä kertaa, sillä koskaan ei tiedä kuinka se onnistuu. Mutta ei, en ole sitä vielä(kään)

oppinut ja taas kokeilin uutta reseptiä.

Mustikkajuutokakku tämä on ja äärettömän hyvää. Ohje on ystävältä saatu ja hiukan sitä 

tuunasin. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole mitenkään silmiä hivelevä. Harjoitus tekee mestarin vissiin tässäkin lajissa ja aion kyllä saada tästäkin kakusta vielä edustavan näköisen!!!

Mutta makuhan se on, mikä ratkaisee! Kakku oli kuitenkin juhlia verten tehty, joten pöytään sen nostin. Hyvin sekin teki kauppansa!

Selvästi huomaa, että syksy ja pimeys on tullut, niin ankeita kuvia tuli kesän valossa otettuihin verrattuna. Lisäksi keittiön valot on ihan onnettomat... kuvaajan taidoista puhumattakaan...

Sankaritar oli onnellinen saadessaan kauan odotetut juhlat.

Lahjaksi saamansa prinsessamekonkin antoi olla koko illan päällä, mikä on hyvin

harvinaista nykyisin, siis, että jokin vaate pysyy päällä varttia pidempään.

Uuden mekon helmat pyörivät kauniisti prinsessan tanssiessa,

se kait niissä mekoissa on tärkeintä!

Hanna

ps. Mustikkajuustokakun ja gluteenittomien porkkanakuppikakkujen ohjeita kirjoittelen paremmalla

ajalla!

Breikki meille kahdelle

Hiljaista... sitä täällä on ollut monta viikkoa.

Tauko blogissa on ollut pääasiassa pakonsanelema muiden juttujen kiilatessa

 ohitse. Mutta täällä sitä taas ollaan, entistä ehonpana.

Jo loppukeväästä alkoi tuntua siltä, että kahden keskeinen aika siipan kanssa

on todella kortilla. Samaan aikaan haaveiltiin reissusta johonkin lämpöiseen.

Kuin ihmeen kaupalla saatiin lastenhoito järjestettyä ja varattiin matka

välimerelle, jossa oli juuri sopivan kuuma!

                               

        

Aikaa vain meille kahdelle!

Aurinkoa!

Lepoa ja unta!

Kirjoja!

Leppoisaa ja rauhallista!

Merivettä ja aurinkorasvaa!

Miten ihmeellistä onkaan, kun saa vaihtaa ajatuksia siipan kanssa ilman keskeytyksiä ja ilman

arjen oravanpyörää, jatkuvaa kiireen tuntua ja kalentereiden mukaan elämistä.

Sitä huomasi taas hyvin pian, miksi on valinnut kumppanikseen juuri hänet!

                         

   

Ei ole lainkaan turhaa panostaa parisuhteeseen, sen on tässä matkan varrella 

 oppinut! Ei se ilman hoitoa kukoista!

Ja vaikka minä lapsia ikävöinkin kamalasti, selvisivät he läheisten

hoidossa vallan mainiosti eikä ikävä tainnut heitä juuri vaivata. Kiitos tukijoukoille, ilman

teitä tämä reissu olisi jäänyt tekemättä!

Ja saatiinpa todistaa melkoisen harvinaista ilmiötä (ainakin paikallisten mukaan), 

sillä Syyriasta tullutta hiekkamyrskyn tomupilveä saatiin ihmetellä

pari ensimmäistä päivää.

Ihana oli kuitenkin tulla kotiin. Arki maistuu taas aivan erikoisen hyvältä!

Vaikkakin kaukokaipuu lämpimään on tullut jäädäkseen!

Hanna