Toukokuun kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut kuin hujauksessa, enkä ole ennättänyt uhrata blogille montaakaan

ajatusta viikkoihin. Paljon iltavuoroja, sovittuja menoja ja ihan vaan elettyä elämää on mennyt blogin edelle.

Kevät on aina kiireistä aikaa, mutta tämä kevät on ollut erikoisen kiireinen.

Lähes jokaiselle vapaapäivällä on ollut suunniteltua menoa tai muuta ohjelmaa.

Nämä ihanan kesäisen lämpöiset päivät olen onneksi saanut olla vapaalla ja nauttia auringosta, levosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Tekemättömille töille olen kyllä antanut ajatuksen jos toisenkin, mutta työntänyt ne tuonnemmaksi odottamaan hiukan kurjempia kelejä. Kun nyt kerrankin minun vapaille osuu lähes helteiset ilmat, nautin niistä kyllä ihan luvan kanssa aurinkotuolissa kirjaa lukien, jäätelöä syöden ja rentoutuen. Pääsin jo ihan loman tunnelmaan, eikä varsinaisen lomaankaan enää ole kuin pieni hetki.

Aamuisin olen kuljeskellut sandaaleissa pitkin pihamaata ja kuunnellut linnun laulua, käen kukuntaa ja mehiläisten surinaa. Kurkistellut kukkapenkkeihin ja iloinnut pienistä aluista, joita pilkistää mullasta. Erityisen paljon ilahduttaa viime kesänä istutetut pionit, syysleimut ja jaloritarinkannukset.

Keväällä multaan laittamani mustasilmäsusannan taimet alkoivat olla jo niin pitkiä, että menivät jo keskenään solmuun latvomisesta huolimatta, joten oli jo korkea aika istuttaa ne lopulliseen ruukkuunsa. Köynnöskehikot tulivat todelliseen tarpeeseen ja kivasti niitä pitkin susannat tarrautuukin ja kurottaa kohti korkeuksia. 

Vaikka postausten välissä onkin hurjan pitkä aika, olen oikein iloinen, jos

teitä lukijoita siellä vielä on! 

Iloista lauantaita ja erityisesti hyvää äitienpäivää huomiselle toivottelen 

kaikille niille, jotka ovat äitejä ja erityisesti  niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta

eivät syystä tai toisesta ole. Teille iso ja lämmin rutistus!

♡

Hanna