.

.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...
Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.


Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 


Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.


Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!


Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.


Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 
Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!
Kaatotuomio on peruttu!!!


Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 
Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

Hanna

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. En olisi heti arvannut, että noilla korkeuksilla kasvaisi luumuja :)

      Poista
    2. En minäkään. Ei tosiaan tullut edes mieleen luumupuu, kun tämän puun lajia arvailtiin.

      Poista
  2. Ihana yllätys siellä!
    Luumut on niin hyviä ihan sellaisenaan syötyinä ja vielä, kun ne noin omasta puusta saa tuoreena popsia!

    Ihania syyspäiviä sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Hih, meille kävi hieman samalla tavoin joitain vuosia sitten. Pihallamme kasvoi pieni puuntaimi, jota emme varoneet yhtään, vaan se jäi milloin ruohonleikkuriin, milloin vain jäi tallotuksi. Vaan sitten se yhtenä kesänä pääsikin kasvamaan aivan hurjasti - mitä auttaa se, että täällä on aivan äärettömän ravinteikas maaperä, eli kaikki kasvaa nopeasti. Siinä sitten ihmeteltiin että mikähän puu se nyt sitten mahtaa olla, kunnes eräänä syksynä katsoin, että mitä ihmeen pallukoita puussa riippuu? No kas, luumuja! Voi sitä iloa! :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!