Tehdyt ja tekemättömät

Aamukahvin aikaan taivas näyttää pilviseltä,

 mutta vettä ei sada, ainakaan vielä. Päätän ottaa kananmunat 

huoneenlämpöön paistaakseni kakkupohjan hetken päästä.

Samalla isken silmäni järkyttävän likaisiin ikkunoihin ja päätänkin ensin pestä

niistä muutaman.

Irrottelen verhoja ja niitä pyykkiin viedessäni olen kompastua

reissupyykkiin ja  havahdun kodinhoitohuoneen yleiseen

kaaokseen, jonka päätän selättää ennen ikkunanpesua.

Pyykkikone laulaa taukoamatta, kuten myös kuivausrumpu. 

Onhan lakanapyykkiä vaikka muille jakaa!

Ikkunanpesuinspiraaatio tempaisee mukaansa koko naisen ja

keittiöön siirtyessäni siirrän kananmunat pois edestä ja käyn keittiön ikkunoiden 

kimppuun! Kuka kumma on vatkannut kermapilkkuja ikkunaan??? Minäkö?

Siipan tekemä lounas kutsuukin jo ja 

täydellä vatsalla onkin hyvä jatkaa puuhastelua.

Pikaisella vessareissulla nappaan käsipyyhkeet pyykkiin ja 

palaan takaisin vessaan kädet täynnä puhdistusaineita. Vessakin kaipaa

näköjään kätevän emännän kosketusta.

Palaan takaisin ikkunanpesun pariin välillä täyttäen ja 

tyhjäten pyykkikonetta. Samalla perhe pyytää äitiä paistamaan muurikkalättyjä, 

joten ei muu auta, kun laittaa taikinat turpoamaan.

Onpas sisälle kertynyt kamalasti roskaa ja hiekkaa,

 päätän imuroida pikaisesti.

Ai niin, ne letut voisi jo paistaa...

Vatsa täynnä lättyjä alan silittämään jo kuivaneita pöytäliinaa ja verhoja.

Pöytäliinaa paikoilleen laittaessa 

päätänkin sytytellä vähän hempeän sävyisiä kynttilöitä.

Vessaankin voisi laittaa muutaman tuikun.

Palaan päälle jääneen silitysraudan luo ja jatkan silittämistä ja verhojen

ripustamista.

Taas on kananmunat tiellä, kun keittiötä siistin illan vieraita varten.

Maistuisikohan vieraille tuoreet ohrarievät?

Laitanpa taikinan kohoamaan...

Pyykkiä on puhtaana kasapäin kaappiin käärittäväksi ja siinä onkin urakkaa

hetkeksi. Mutta hei, taikina kohoaa kohta yli kulhosta.

Rievät leipasen pellille kohoamaan vielä lisää.

Munat on taas tiellä ja siirrän niitä sadannen kerran.

Nyt ei voi kakkutaikinaa tehdä, kun uuni on pian varattu rieville.

Pihalla piipahtaessa huomaan, että kesäkukat kaipaa kostuketta.

Kukkapenkin kohdalla lasken katseeni alas ja silmiin pistää

rehottavat rikkaruohot, jotka on poistettava välittömästi.

Ohrarievät uuniin ja sillä välin katan iltapalapöydän ja samalla 

vieraatkin on jo ovella, juuri sopivasti!

Ilta meneekin mukavasti tädin rakasta sylitellessä ja 

kuulumisia vaihdellessa. 

Illan hämärtyessä huomaan, että siinä ne munat nököttää

edelleen pyödän nurkalla. Ovat jo varmasti tarpeeksi lämpöisiä

vaahdotettavaksi kakkutaikinaan, mutta odottakoot

aamuun...

 ...päivä se on huomennakin!!!

♡

Hanna