.

.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tehdyt ja tekemättömät

Aamukahvin aikaan taivas näyttää pilviseltä,
 mutta vettä ei sada, ainakaan vielä. Päätän ottaa kananmunat 
huoneenlämpöön paistaakseni kakkupohjan hetken päästä.
Samalla isken silmäni järkyttävän likaisiin ikkunoihin ja päätänkin ensin pestä
niistä muutaman.
Irrottelen verhoja ja niitä pyykkiin viedessäni olen kompastua
reissupyykkiin ja  havahdun kodinhoitohuoneen yleiseen
kaaokseen, jonka päätän selättää ennen ikkunanpesua.
Pyykkikone laulaa taukoamatta, kuten myös kuivausrumpu. 
Onhan lakanapyykkiä vaikka muille jakaa!

Ikkunanpesuinspiraaatio tempaisee mukaansa koko naisen ja
keittiöön siirtyessäni siirrän kananmunat pois edestä ja käyn keittiön ikkunoiden 
kimppuun! Kuka kumma on vatkannut kermapilkkuja ikkunaan??? Minäkö?
Siipan tekemä lounas kutsuukin jo ja 
täydellä vatsalla onkin hyvä jatkaa puuhastelua.

Pikaisella vessareissulla nappaan käsipyyhkeet pyykkiin ja 
palaan takaisin vessaan kädet täynnä puhdistusaineita. Vessakin kaipaa
näköjään kätevän emännän kosketusta.

Palaan takaisin ikkunanpesun pariin välillä täyttäen ja 
tyhjäten pyykkikonetta. Samalla perhe pyytää äitiä paistamaan muurikkalättyjä, 
joten ei muu auta, kun laittaa taikinat turpoamaan.
Onpas sisälle kertynyt kamalasti roskaa ja hiekkaa,
 päätän imuroida pikaisesti.
Ai niin, ne letut voisi jo paistaa...


Vatsa täynnä lättyjä alan silittämään jo kuivaneita pöytäliinaa ja verhoja.
Pöytäliinaa paikoilleen laittaessa 
päätänkin sytytellä vähän hempeän sävyisiä kynttilöitä.
Vessaankin voisi laittaa muutaman tuikun.
Palaan päälle jääneen silitysraudan luo ja jatkan silittämistä ja verhojen
ripustamista.
Taas on kananmunat tiellä, kun keittiötä siistin illan vieraita varten.
Maistuisikohan vieraille tuoreet ohrarievät?
Laitanpa taikinan kohoamaan...

Pyykkiä on puhtaana kasapäin kaappiin käärittäväksi ja siinä onkin urakkaa
hetkeksi. Mutta hei, taikina kohoaa kohta yli kulhosta.
Rievät leipasen pellille kohoamaan vielä lisää.
Munat on taas tiellä ja siirrän niitä sadannen kerran.
Nyt ei voi kakkutaikinaa tehdä, kun uuni on pian varattu rieville.

Pihalla piipahtaessa huomaan, että kesäkukat kaipaa kostuketta.
Kukkapenkin kohdalla lasken katseeni alas ja silmiin pistää
rehottavat rikkaruohot, jotka on poistettava välittömästi.

Ohrarievät uuniin ja sillä välin katan iltapalapöydän ja samalla 
vieraatkin on jo ovella, juuri sopivasti!


Ilta meneekin mukavasti tädin rakasta sylitellessä ja 
kuulumisia vaihdellessa. 

Illan hämärtyessä huomaan, että siinä ne munat nököttää
edelleen pyödän nurkalla. Ovat jo varmasti tarpeeksi lämpöisiä
vaahdotettavaksi kakkutaikinaan, mutta odottakoot
aamuun...

 ...päivä se on huomennakin!!!

Hanna

6 kommenttia:

  1. Eipä ehdi aika käydä pitkäksi, melkoista haipakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on näitä päiviä, että menee täysillä!

      Poista
  2. Kuulostaa ihan minun touhuilta! Tykkään tehdä ja touhuta. Tekemättömyys on haastavampaa ja silloin harvoin kun olen esim. kovassa kuumeessa, olo on surkea jo pelkästään sen toimettomuuden vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Itse en oikein sohvallakaan pysty istumaan tekemättömänä, vaan silloinkin kädessä pitää olla käsityö 😂

      Poista
  3. Voi tuo on niin totta! Ja aika tavallista naisväen touhua, pienellä "kohentamisella" on tapana levitä ja venyä! Kiitos kaikista gluteenittomista ohjeista ja mukavasta blogista muutenkin :)
    T. Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tytti! Ihana, että vierailet täällä!
      Pieni kohentaminen tosiaankin lähtee ajoittain vähän lapasesta, mutta kuulunee naisen elämään olennaisena osana!

      Poista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!