Lomalle!!!

Takana kaksi valvottua työyötä ja aivan liian vähän unta.

Edessä kuusi päivää lomaa.

Voisiko asiat enää paremmin olla?

                         

       

Johan sitä alkoikin olla loman tarpeessa kiireisen

arjen pyörityksestä. Pyöritys tosin jatkuu ihan yhtälailla lomallakin,

mutta huomattavasti rennommalla otteella ja verkkaisenpaan tahtiin.

Myöhään valvottuja iltoja, paljon unta, laiskoja aamuja,

herkkuaamupala perheen kesken,

ulkoilua päiväsaikaan valoisalla, käsitöitä, lukemista,

rentoilua, kotoilua, mummolaa ja yhdessä oloa

perheen ja ystävien kesken!

Mahtuupa mukaan lisäksi vielä kuopuksen kauan odotettu 

ensimmäinen junamatka, joka onkin edessä jo heti huomenna.

Jännitystä riittää pienelle tytölle, kun kotoa lähdetään paikallisbussilla ensin

kaupunkiin ja siitä junalla mummolaan. Eväät on tietenkin

asianmukaiset ja reppuun pitää pakata mukavaa 

tekemistä matkan ajaksi. Matka junalla kestää tosin vain vajaan tunnin, mutta

on varmasti ikimuistoinen.

Toivotaan talvilomaviikolle teeman mukaiset säät ja

hyvää mieltä jokaiselle!

Lepoa sopivasti ja puuhaa riittävästi, jotta

tasapaino säilyy ja saadaan akut ladattua!!!

♡

Hanna

Kutojan tarina

Tein ensimmäisen villasukkaparin yläkoulussa, kuten

varmasti kaikki muutkin suomalaiset tyttölapset.

Värinä oli viinipunainen ja tumman harmaa.

5 kerrosta punaista ja viisi kerrosta harmaata.

Kantapää harmaalla ja kärki punaisella!

Niistä tuli ainakin melkein saman kokoiset ja oli käytössä

niin pitkään, kunnes pohjaan tuli reikä.

Kutominen oli mielekästä jo tuolloin ja etenkin pidin siitä tunnelmasta,

kun me tytöt istuttiin omilla paikoillamme työpöydän ympärillä ja

juteltiin ja naurettiin siinä käsitöiden lomassa. Saatiinpa 

vanhankansan Eeva-Liisa-opettajakin harva se kerta hermostumaan kikattelullamme.

Toisinaan meitä oli jonoksi asti opettajan juttusille, kun silmukka taihi puikollinen

silmukoita oli omilla teillään.

Ensimmäiset vapaaehtoisesti aloitetut villasukat tein silloin, kun neito

on kauneimmillaan eli 17-vuotiaana. Nuokin värit on hyvin mielessä,

valkoinen ja beige. Sukat paksuilla raidoilla ja pitkillä varsilla.

Muistaakseni toisen sukan kudoin täysin itse kantapäätä myöden,

tosin ohjeita annettiin puikko puikolta koko ajan. Toiseen sukkaan äiti teki

ainakin kantapään ja saattoipa tehdä myös varren.

           

Pitkään meni sukkia kutoessa niin, että kantapään kohdalla otin 

puhelun äidille ja hän uskollisesti ja kärsivällisesti neuvoi tuon niin

hankalan kohdan kerta toisensa jälkeen.

Sittemmin olen kutonut yhtä ja toista ja yllättänyt itsenikin sillä, mihin

kaikkeen sitä pystyykään, vaikkei aluksi uskoisi.

Usein ohjeita ensi kertaa lukiessa tulee epätoivoinen olo, ettei

omat taidot riitä millään kyseiseen työhön, mutta

kutomisen vimma on niin kova, että on melkein pakko kokeilla!

           

Nyt ei tarvitse enää soittaa äidille kantapään kohdalla, mutta

haasteellisimmissa jutuissa muissa töissä yleisön vastausten jäädessä

epämääräisiksi ja fifty-fifty-oljenkorren puuttuessa kilautan kaverille

-> äidille!

Kuten tein tänään, kun raglanhihoja aloittelin uuteen työhön!

Usein jo se, että lukee ohjetta ääneen asiaan vihkiytyneelle auttaa

itseäänkin ymmärtämään lukemaansa paremmin.

Nämä kuvien villasukat valmistui eilen esikoiselle.

Kuten kaikki tietää, nykynuoret kulkevat nilkat paljaina,

kesät talvet. Niinpä sukkiakin toivottiin mahdollisimman lyhyillä

varsilla. Valkoinen tai musta oli väritoiveena, mutta

onneksi esikoinen kelpuutti nämä vaaleat beiget, sellainen lankakerä kun

sattui löytymään sillä hetkellä lankakorista.

Kutominen on niin rentouttavaa ja hermoja lepuuttavaa hommaa

ja miten ihana onkaan nähdä työnsä valmiina ja viimeisteltynä!

Muutama sukkapari viikossa pitääkin mielen

virkeänä ja niska-hartiaseudun kroonisesti

jumissa!

Mutta on se sen arvoista!!!

♡

Hanna

Suut makeaksi!

Talo on jälleen täynnä tohinaa, kun reissusta palanneet lapset täyttävät

kodin äänillä ja touhulla.

Säpinää tähän päivään toi myös synttärivieraat, joille tarjottiin kahvia ja

kastettavaa sankarin makumieltymysten mukaan!

Lapset saavat synttäreillensä kukin vuorollaan valita mitä

tarjottavaa teen kahvipöytään. Melkoisia kulinaristeljahan nuo

jo ovat ja osaavat minusta melko kivasti valita vähän erilaisia

juttuja. Ei siinä äitiä paljon tarvita, kun jo menu on valmiina.

Tänään Daniel halusi tarjota vieraille kinkkuvoileipäkakkua,

britatorttua ja macaronleivoksia.

Voileipäkakkua tein tietysti kahdenlaista, gluteenitonta sekä tavallista, mutta

muut tein kaikille sopiviksi!

Macaronsit ja britatortun tein puolivalmiiksi pakkaseen jo alkuviikosta

ja tälle päivälle jäi vain niiden täyttö. Voileipäkakun taas tein eilen

tekeytymään jääkaappiin ja koristelin tänään.

Kuvaan ei kuitenkaan ehtinyt muut kuin macaronsit...

Nyt on vatsat täynnä herkkuja hetkeksi aikaa!

Mitään makeaa ei kyllä tee mieli ihan heti!

Kivaa alkavaa viikkoa sinulle!

♡

Hanna

Suolaista ja makeaa!

Tavallisesti meillä on talo täynnä ääntä ja vauhtia!

Eilen kuitenkin 3/4 lapsesta lähti mummin luo kiitos mummi!!! ja meidän kanssa kotiin jäi vain

esikoinen. Nyt kun yleiskone on hiljentynyt täällä

kuulee jopa kellon raksutuksen.

Tunne on hyvin epätodellinen ja äärimmäisen harvinainen.

Aamupäivällä oli niin paljon tekemistä, että oli ihan hyväkin, ettei tarvinnut huolehtia

lapsille ruokaa tai muuta.

Tein pitkästä aikaa kakkuja oikein urakalla.

Tai oikeastaan meillä on leivottu koko viikon, sillä 

tälle päivälle tein naapurin pienen pojan ristiäisiin voileipäkakkuja sekä

täytekakun. Huomenna onkin edessä sitten oman 

pojan, sen isomman, synttärikahvit, jonne olen leiponut jo

viikolla tarjottavia puolivalmiiksi. Aamusta vain vähän täyttöhommia, koristeluja

ja kahvinkeitto, niin päästään juhlimaan pienellä porukalla

meidän pian 14-vuotiasta 

hurmuripoikaa!

Tämän päivän urakkana oli tehdä lohi- ja kinkkuvoileipäkakut sekä

sokerimassalla koristeltu täytekakku!

Melko yksinkertaisilla koristeilla mentiin ja minusta 

vähempi oli enempi tällä kertaa!

Kinkkuvoileipäkakkua olen tehnyt vanhalla hyväksi havaitulla ohjeella

useita kertoja, mutta lohikakkuun jouduin

ohjetta kaivelemaan netistä ja muuttelemaan sitä mieleiseksi.

Myöskään pyöreää voileipäkakkua en ollut koskaan ennen tehnyt ja kun se

sopi naapurin rouvalle, päätin kokeilla! Voisi sanoa, että lopputulos oli oikein 

onnistunut ja kakuista tuli kauniit!

Täytekakun väliin laitoin vadelma-valkosuklaamoussen ja kakkupohja oli

ihan se perinteinen vaalea pohja. 

                    

       

Aina sitä jännittää kamalasti näiden muille menevien

kakkujen onnistumista. Onhan kyseessä usein hyvinkin

tärkeä juhla, kuten tälläkin kertaa, pienen pojan ensimmäiset juhlat!

Onnea vielä naapuriin koko perheelle!

♡

Hanna

Lisää lentäjiä!!!

Tähän maahan on jälleen saatu ihan tuliterä pikkulentäjä, mikäli se on

lakista kiinni.  Näitä Klompelompen 

lentäjänlakkeja on niin mukava kutoa! Söpöyden huippu oli tämä

0-3 kuukautisen kokoisena tekemäni. 

Ystävästäni on tullut tuore täti ja pienelle tulokkaalle tein hänen toiveestaan 

lentäjänlakin Novitan

Baby Woolista, joka sopii oivasti pienelle vauvalle ja varmasti lämmittää

pientä päätä.

Tein kokeeksi samaan sarjaan myös pienet lapaset, jotka

liitin yhteen kudotulla nyörillä. Näin ei pikkuiset lapaset

eivät tippuessaan katoa, vaan roikkuvat mukana.

Olen hehkuttanut lukemattomia kertoja tuota Klompelompen kirjaa

täällä blogissa. Norjaksihan näitä ihanuuksia on ilmestynyt

kaikkiaan kolme erilaista kirjaa. Kustantajan mukaan 

Strikk til hele familien-kirja ilmestyy suomeksi näillä näkymin tämän vuoden 

elokuussa!

Tätä maltan tuskin odottaa!!!

Onneksi tuossa jo omistamassani on vielä runsaasti 

malleja, joita voi neuloa uutta kirjaa odotellessa!

♡

Hanna

Hyvätuuli

On ihmeellistä, kuinka ihmisen vireystila vaihtelee, vaikka

periaatteessa arki ja sen vaatimukset pysyvätkin aivan samana.

Toisinaan virtaa riittää vaikka ja mihin, kun taas toisena hetkenä

ei työpäivän päätteeksi jaksaisi yhtikäs mitään.

Talven pimeimpinä kuukausina oli tunne, että voisi hautautua

peittojen alle lämpimään ja ottaa piiitkät talviunet.

Nyt kuitenkin tuntuu, että olen herännyt, vaikken talviunilla ollutkaan.

Energisen olon laitan ihan vaan auringon piikkiin!

Tällä viikolla ollaan oltukin kovin keväisissä tunnelmissa, kun

räystäästä tippuu vesi ja linnut laulaa kevään kunniaksi.

Kevät ja kesäihmiselle tämä on ollut siis yhtä juhlaa.

Ehkä vireystilaan vaikuttaa myös edessä oleva talviloma, joka 

koittaa reilun viikon kuluttua. Kovin kummoisia lomasuunnitelmia ei ole, eikä

tarvitsekaan olla. Riittää, että olemme koko perhe samaan aikaan lomalla

ja saadaan olla ilman suurempia aikataulutettuja menoja.

Hyvätuuli hiipiköön sisään, asettukoon taloksi, tarttukoon kaikkiin meihin!

Uskon, että sinulle jää sitä myös yllinkyllin!

Kivaa keskiviikkoa!!!

♡

Hanna

Freezing

Aamulla ulos astuessa tietää saman tien, että päivästä on tulossa

aurinkoinen. 

Vaikka taivas on vielä tumma, on siellä lukemattomia kirkkaita tähtiä,

niin paljon, ettei niitä pysty laskemaan.

Kirkas aamutaivas lupaa kirkasta ja niin aurinkoista

päivää.

Ikkunoiden läpi sain tänään valohoitoa ja olisi tehnyt mieli vetää töissä

kaikki kaihtimet ylös. 

Autolla kotiin ajaessa ihan nauratti. Nauroin ääneen.

Ihan vain siksi, että aurinko paistoi silmiin.

Kylmyyskään ei haittaa ihan niin paljon, kunhan vaan aurinko paistaa!

Sitäpaitsi sisällä tarkenee oikein hyvin.

Takkaa on lämmitetty, kiitos takkapuiden ja vaarin!

Päälle voi vetää joululahjaksi saadun unelmalämpimän

neuletakin, itselle neulotut pitkät ja romanttisen pitsiset villasukat

 ja nauttia kupin kuumaa!

Ja päivän päättää lempeät löylyt saunan lämmössä!

Pujahdan pyjamaan ja toivon aurinkoa myös huomiselle!!!

♡

Hanna