.

.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Hei lokakuu!

Ihan mahtava määrä on jo osallistunut edellisen postauksen arvontaan!
Vielä mahtuu mukaan ja aikaakin on vielä tiistai-iltaan saakka, joten kaikki halukkaat
vaan osallistumaan!


Kesän jäljiltä meidän piha kaipasi hoitoa ja huolenpitoa!
Mikä siinä onkin, että keväällä heti, kun suinkin maata näkyy, sitä pitää päästä kuopsuttelemaan. Kesän taituttua syksyyn päin into laantuu ja lopulta katoaa jäljettömiin. Viimeiset
kesäkukat nääntyvät veden puutteessa, kun vielä kesällä ovat tukehtua innokkaan kastelija käsissä.
Tuntuu, että nyt tuonne tuuleen
ja sateeseen ole oikein tehnyt mieli lähteä pihaa
siistimään ja siltä se on näyttänytkin!
Kun sitten syysmyrskyt tässä viikolla viskoi viimeisetkin kesäkukat ruukkuineen ja 
multineen pitkin pihaa ja särki ruukkuja, oli ihan pakko ryhtyä toimeen.


Sammalta, kanervia, käpyjä ja vaahteranlehtiä, niistä syntyi kiva
asetelma pieneen kasvihuoneeseen lyhdyn antaessa tunnelmaa.

        

Tänään kaivelin muutaman lyhdyn varastosta terassille ja illan hämyssä
sytyttelin niihin ensimmäiset kynttilät tälle syksyä.
Samalla kannettiin aurinkotuolit- ja varjot talvisäilöön samoin kuin 
puutarhakalusteet! Pojat innostuivat haravoimaan pienen palkan toivossa
koko pihan, joten tässähän ollaan pian olla voiton puolella pihahommissa.
Muutamia kukkasipuleita tekisi mieli hankkia ja upottaa vielä multaan ja onhan nuo
kukkapenkitkin vielä siistittävä, mutta ne saavat nyt odottaa toiseen kertaan.


Saunan raikkaana päivän puuhastelujen jälkeen terassilla istuskellessa oli kiva tunnelmoida kynttilöiden loisteessa ja suunnitella, mihin tällä kertaa jouluvalot 
sijoittaisi!
Kyllähän tässä syksyssäkin jotain mukavaa on!!!


Etenkin, kun on jotain mitä odottaa!!!
Minä odotan pian koittavaa lomaa ja auringon paistetta!!!
Jaksaa sitten taas koko pitkän talven, kun käy vähän lämmittelemässä 
ja tankkaamassa aurinkoa!


Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle!

Hanna

torstai 29. syyskuuta 2016

Syksyinen arvonta!

Näin syys-lokakuun vaihteessa on ihana ilahduttaa teitä
upealla arvonnalla!


Sain mahdollisuuden arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken kaksi kerrassaan
upeaa kalenteria, joiden kuvien ja tekstien takana on Joel Jyrinki


Suloisia, puhuttelevia, herkkiä ja niin kauniita ovat kalentereiden kuvat
ja niiden tekstit täynnä elämää.


Näitä ihania kuvia sain ensi kertaa ihastella joitakin vuosia sitten, kun
sain ystävältä pienen kortin ja ihastuin!
Kortteja, kalentereita, sisustustauluja ja korttitauluja voit tilata
itsellesi täältä!


Arvon siis teidän kesken yhden perhekalenterin sekä yhden seinäkalenterin!
Molemmissa on toinen toistaan ihastuttavimpia kuvia ja mietelauseita!
Perhekalenterissa on lisäksi mahdollisuus merkitä useammalle perheenjäsenelle
menot ja tapahtumat omalle sarakkeelle.
Nimi-, pyhä-ja liputuspäivät on merkitty selkeästi molempiin!


Olet mukana arvonnassa, kun kommentoit tätä postausta täällä blogissa tai 
facebookin puolella kertomalla
mitä syksyysi kuuluu tai mitä syksyltä odotat!
Jokaisella on tasapuolisuuden nimissä käytössään yksi arpa!
Anonyymit muistakaahan kirjoittaa nimimerkki, jolla sinut tunnistaa!
Arvonta suoritetaan tiistaina 4.10 klo 21.00 ja voittaja julkaistaan sekä blogissa että
fb:ssä!


Koska kalentereita on kaksi, on voittajiakin kaksi!
Ensimmäinen voittaja saa perhekalenterin ja toiselle postitan
seinäkalenterin!

Toivotan onnea arvontaan!

Hanna

*Yhteistyöpostaus

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Nilkkasukat kirjoneuleella

Siitä on kauan, kun olen kutonut kirjoneuletta. Löysin aivan ihanan
houkuttelevan mallin Mari neuloo-blogista, klik!
Ja tottahan niitä piti itsekin kokeilla!


Lankana käytin Novitan Baby Woolia, joka on 100% merinovillaa.
Lanka on kyllä mun uusi suosikki! Ihanan tuntuinen käteen ja mukavaa vaihtelua 7 veljekselle!
Saapa nähdä miten käytössä käyttäytyy ja kuinka nukkaantuu.
Puikot oli bambua ja kokoa 3,5. Seuraavan kerran kyseiseen lankaan käytän kyllä
4 puikkoja, kuten vyötteessäkin luki.


Kirjoneule on minulle vähän vierasta tai sanotaanko harvinaisempaa ja 
sen saaminen sopivan kauniiksi vaatii aina muutaman koekappaleen tekemisen.
Huomaan, että jo toisessa sukassa neule on kauniinpaa kuin ensimmäisessä.
Ei saisi tulla liian kireää eikä taas liian löysää.


Nilkkasukat olivat todella nopeat kutoa, kun varsi on niin lyhyt.
Tätä kuvion mallia voisin käyttää myös pidempien sukkien varressa. Ja vaikka missä
muussa, on se niin kaunis!!!
Nämä sukat oli tarkoitus tulla itselle, mutta koska 
käytin pienempiä puikkoja, tuli niistä aavistuksen liian pienet ja niinpä
 ne päätyvät lämmittämään siskontyttöni varpaita!
Ehkä seuraavat teen itselleni!!!

Hanna

tiistai 27. syyskuuta 2016

Muista sanoa...

Aina joskus elämän rajallisuus tulee eteen ja vie ajattelemaan
sitä, mikä elämässä on tärkeintä.
Onko tärkeintä se, mitä omistaa vai se, mitä kantaa sisällä sisimmässään?
Uskoa, toivoa ja rakkautta!


Kunpa oppisi elämään niin, ettei pienistä asioista turhaan huolta kantaisi
Luottaisi siihen, että asioilla on tapana järjestyä
Muistaisi olla kiitollinen siitä mitä on
Oppisi kulkemaan jalat maassa, mutta kuitenkin pää pilvissä


Muistaisi pyytää ja antaa anteeksi
Viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa
Pitää kädestä, silittää hiuksista ja halata
Olla lähellä


ja sanoa, että rakastan!

Hanna

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Pienet pupuset!

Ensimmäisen unipupun jälkeen sain tilauksen tehdä
kaksi uutta pupua pienille tytöille!


Näitä unipupuja on sitten kiva virkata! melko nopeitakin ne ovat, ainakin
tuon liinan osalta. Itselläni meni kuitenkin aikaa saada 
korvista saman kokoiset, vaikka hyvä ohje niihin olikin!


Tähtiliinan mallipiirros on täältä, klik!
Pupun pää ja korvat sen sijaan ovat Marin inspiroivasta blogista


Käytin pupuissa Blend Bamboo-lankaa. Se tuntuu käteen todella pehmeältä ja
etenkin vauvoille sopivalta!


Meidän huomenna neljä vuotta täyttävä kuopus haluaisi itselleen
myös tälläisen, vaikkei enää vauva olekaan ;)!


Tänään nämä ihanuudet lähtivät matkaan määränpäähänsä!
Toivottavasti puput tuovat hyvät unet pienille tytöille!

Hanna

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kodin sydän!

Minä sitten tykkään tästä meidän keittiöstä!
Vaikka keittiön kasvojen kohotuksesta on aikaa jo puolitoista vuotta, 
miellyttää se edelleen silmää kaikin puolin!


Valitsisin edelleen samat välitilan laatat, hanan, altaan ja tasot!
Kaapistoihin emme silloin remontin aikaan koskeneet. Ne ovat elämää nähneet, mutta silti 
menevät vielä oikein hyvin! Eipähän tarvitse lasten kanssa varoa
jokikistä iskua ja naarmua!
Yksi muinaisjäänne meille on kyllä jäänyt ja se on tuo meidän
välirauhan ajalta oleva liesi. Ehkä sekin vielä joku kaunis päivä
saadaan uusittua... tähän asti on aina jotakin paljon tärkeämpää hankittavaa mennyt uuden
lieden edelle.
Kyllä siinä vielä pullat paistaa ja ruuat keittää, joten
ihan toimiva kapistus se vielä on, vaikkakin hidas ja vanhanaikainen.

Kuvia vanhasta keittiöstä näet täältä, klik! Yhtään ei ole tuota vanhaa
ikävä, voitko uskoa?!

    

Keittiön ruutuikkunat on myös mieleiset! Valoisuus ja avaruus ovat
asia, jota kaipaisin, jos sitä ei olisi. Näin syksyn tullen pitäisi
kaivaa kaapista salusiinit keittiön ikkunalle.


Nyt kaivaudun hetkeksi sohvalle palautumaan kohtalaisen
pitkästä ja uuvuttavasta työvuorosta ja kerään voimia aamuun, jolloin edessä
on jo seuraava vuoro. 
Siipan loihtima iltapala teen kera ja muutama silmukka
tekeillä olevaan käsityöhön, siinäpä 
tämän illan palauttavat ja päälle
sikeää unta kellon soittoon saakka ;)!
Niillä jaksaa taas!!!

Hanna

tiistai 13. syyskuuta 2016

Tuoreen pullan tuoksu

Mikään ei taida voittaa tuoreen pullan tuoksua!!!
On ihana nähdä, miten lapset ilahtuvat silminnähden koulusta 
tullessaan, kun jo eteisestä kuuluu huuto: "Ootko sä leiponut pullaa"?
Kolmosluokkalaisen mielestä kotona voisi joka päivä olla vastassa jotain
uunituoretta!!!


Aina ei pysty tätä toivetta toteuttamaan, mutta aina silloin tällöin
kuitenkin!

   

Aamupäivällä pyöräytettiin pullataikina yleiskoneella.
Vanhalla ja uskollisella koneella taikinan vaivaa nopeasti.
Sen verran kovaa meteliä se kuitenkin pitää, että pikkuapulainen
etsii aina esiin pelttarit, kun kone kaivetaan kaapista.
Tätä pientä apulaista ei tarvitse kahta kertaa pyytää kaveriksi leipomispuuhiin.
Ja sen kyllä huomaa, että pullaa ei hänen kanssaan leivottu ensimmäistä kertaa.
Äärimmäisen sujuvasti kaulitsi oman taikinansa pienellä kaulimellaan ja voiteli sen. Sokerit
ripotteli tottuneesti taikinalevylle, vain kanelin ripottelemisessa äiti avusti hiukan.
Itse tehdyt korvapuustit piti tietenkin säästää itse leipurille, eikä niihin
muut saaneet koskea. 


Aivan vahingossa yhdestä pullasta tulikin sydän, kun se kohotessa
avautui kerältä.


Nyt on hetkeksi vierasvaraa pakastimessa!


Vaikka eihän se aivan vedä vertoja tuoreelle pullalle!

Hanna