Mitä tänään syötäisiin???

Tämä kysymys kaikuu kuuluville joka ikisen viikon alussa, kun viikonlopun

jälkeen suunnittelee kauppareissua.

Jääkaapissa on valon lisäksi tilkka maitoa, jota on viimeistään lauantai-iltana haettu kiireesti

lisää lähikaupasta tahi ABC:ltä sekä ehkä jotain rippeitä, joista töihin suuntaava äiti yrittää

epätoivoisesti kyhätä matkaan ravitsevat eväät.

Kuvat ei tällä kertaa millään tavalla liity tekstiin ;)!

Meillä suositaan ihan tavallista kotiruokaa ja eineksiin sorrutaan vain äärimmäisessä hädässä

ja silloin kun äidin tekee mieli maksalaatikkoa.

 Ehkä eniten siksi välttelen eineksiä, koska itse olen sen verran nirso

niiden suhteen, enkä laita suuhuni ihan mitä vaan, joten en tarjoa niitä myöskään

jälkikasvulle.

Kun on jonkin sortin keittäjän koulutus välirauhan ajalta, 

luulisi saavan aikaiseksi vaikka minkälaisia

aterioita. Olen kuitenkin melkoisen huono kokeilemaan uusia juttuja, varsinkaan

arkena. Kokeellisen ruuanvalmistuksen kokee meidän perheessä omakseen enemmänkin

toinen talon aikuisista.

Kauppaan mennessä tykkään käyttää kauppalistaa, johon olen suunnitellut

useamman päivän ateriat valmiiksi. Mutta mitä ne ateriat ovat?

Usein kysyn lapsilta mielipiteitä ja lempiruokia, vähän jokaiselle jotain 

periaatteella. Mutta mitäs kun mielipiteitä on niin monta?

Yhdelle kelpaa kaikki.

Yksi kiinnittää huomiota ruokien terveellisyyteen ja kulinaristisiin nautintoihin.

Yksi syö mitä vaan ja kuinka paljon vaan, onhan hän teini-ikäinen ja hurjaa

vauhtia kasvava poikalapsi ja lisäksi keliaakikko.

Yksi ei tykkää sipulista, porkkanasta tai paprikasta, eikä uudet jutut ainakaan kolmella

ensimmäisellä kerralla saa naamaa näkkärille. 

Ja se viimeinen on edellisen kanssa kerrankin samaa mieltä jostain ja lisäksi

hänelle kelpaisi viikosta toiseen makaroonilaatikko!!!

Ja äidille on aivan sama, kunhan muut ovat suunnilleen kylläisiä

.

Siltikin, vaikka jokaisella onkin omat mieltymykset, meillä tehdään vain

ja ainoastaan yhtä ruokaa kerrallaan ja tarvittaessa siitä gluteeniton variaatio.

Jokaisen täytyy ainakin maistaa.

Eihän kaikesta välttämättä tykkää, mutta sitä ei voi maistamatta tietää!

Mikä nautinto onkaan päästä valmiiseen ruokapöytään!

Äidin ja anopin keittotaidot on kohdillaan ja aina mummolareissuilla

ollaan oikein hyvin ravittuja ja kumma kyllä mummo ja mummi

laittaa aina koko perheen lemppariruokia ;)!!!

Meillä syödään huomenna kanakeittoa!

Entäs teillä?

Hanna

Olkkarin uusi pöytä ja lisää pallovaloja!!!

Meidän olohuoneen pöytä lähti kiertoon ja sain pitkään

haaveilemani, siippani tekemän rouhean 

penkkipöydän olohuoneeseen!

Entisen pöydän ollessa hivenen liian suuri ja massiivinen, kaipasin

sen tilalle jotain pienenpää. Porvoon reissulla kesällä näin juuri sopivan

vanhasta lankusta tehdyn penkin, mutta tietysti se oli

liian tyyris.

Onneksi pihapiiristä löytyi juuri sopivan paksua lankkua, josta siippa

askaroi käsityönä minulle juuri sopivan!

Käsihöylä piti vartavasten hankkia ;)!

 Nyt mahtuu hyvin levittämään muistipelit olkkarin lattialle!

                       

     

Pienet ja sievät pallovalot löytyivät syksyn pimeyttä karkoittamaan!

Ihastuin tietysti niiden väriin, mutta kivaa on myös se, että ne toimivat

AA-pattereilla ja niissä on ajastin, jolloin ne syttyvät ja sammuvat aina tiettyyn aikaan.

Kerrallaan valot palavat kuusi tuntia. 

Olohuoneen puolella, makuuhuoneen ovella ne antavat

pienesti valoa ja sitäkin enemmän tunnelmaa!

Iloista alkavaa viikkoa!

Hanna

Joitain pikkuiselle, taas ;)!

Kälyni toivoi minun tekevän heidän muutaman kuukauden ikäisellä, ihanalle

pikkuiselle peukalottomat lapaset syksyn viileneviin keleihin!

Mikä onkaan parempi syy kaivella lankakoreja ja etsiä sopivaa

lankaa juuri tähän työhön. 

Löysinkin juuri passelin värisen, farkunsinisen Novitan nallelangan, josta

riittäisi varmasti lapasiin ja lisäksi myös pieniin sukkiin!

Edellisistä näin pienistä sukista ja lapasista on sen verran aikaa, että jouduin muutamaan kertaan 

työn purkamaan ennen kuin löysin sopivan määrän silmukoita.

Nallelankaan ja 3,5 puikoille laitoin lapasiin 8 silmukkaa puikolle ja 

sukkiin 10+8+8+10 eli 36 silmukkaa. 

Tämä erityisesti itselle muistiin!!!

Perinteisen sukan sijaan tein varresta hiukan erilaisen ja vain

osaan siitä joustinneuletta, jotta sukka istuisi paremmin pieneen jalkaan!

Juuri ennen kantapäätä kavensin silmukkamäärän 32:een, jotta jalkaterästä ei tulisi 

kovin löysä.

                      

       

Lopuksi virkkasin tähdet sekä sukkien varteen että

lapasien kämmenselkään. Hirmu suloisethan näistä

tuli, mutta mitäpä muuta sitä suloiselle vauvalle voisi tehdäkään???

Leppoisaa viikonloppua!

Hanna

Mennään metsään

Olen niin kiitollinen tästä meidän kodista kaikin puolin, enkä vähiten

tästä sijainnista! Oma tontti rajoittuu metsään ja alle sadan metrin päässä menee

pururata, josta voi valita itselle sopivia eri mittaisia reittejä.

Pururata on meidän kuopukselle aivan liian tylsää, hän on mieltynyt enemmän

polkuihin, joita metsässä risteilee kilometrikaupalla!

Aurinkoinen aamupäivä houkutteli meidät metsään pyöräilyharjoitusten sijaan.

Seuraa johtajaa-meinigillä mentiin, pääosin minä olin se seuraaja!

                  

   

Metsä on hyvin kallioista ja mäkistä, joten kiipeilyä ja tasapainoilua tulee väkisinkin 

treenattua näitä polkuja tallatessa. Sade on lisäksi tehnyt kivistä ja puunjuurista
melko liukkaita, joten varovainen saa kyllä olla!

Melkein neljävuotiaan silmin kun katselee luontoa, näkee monta ihmeellistä

asiaa!

                 

   

Matkan varrella maisteltiin mustikoita ja puolukoita ja yritettiin tunnistaa sieniä!

Minulla ja kuopuksella on yhtä hyvät sienientunnistustaidot.

On niitä myrkkysieniä ja sitten on niitä tavallisia sieniä!
Emme tosin erota kuin sen kärpässienen ;)!

On se onni, etten kokkaa perheelle sieniruokia itse keräämistäni sienistä!

                

      

Pitkäkään matka ei tunnu pitkältä, kun kulkee kiemurtelevia polkuja ja välillä
pysähtyy ihmettelemään ja tarkastelemaan mielenkiintoisia juttuja!
Rentouttavaa on kuunnella pienen ihmisen tärkeitä asioita, tuulen huminaa
ja lintujen ääniä! Koko matkalla ei tavattu lainkaan muita ihmisiä!

                     

Tuskin maltan odottaa, että päästään uudelleen metsään vaeltelemaan.

 Ehkäpä ensi kerralla pakataan mehut ja eväsleivät mukaan
ja pidetään eväshetki korkeimman kallion laella!

Hanna

Unipupu vauvalle!

Saatiin tänään olla ihanan pienen poikavauvan nimijuhlissa

vieraina! 

Lahjaksi pienokaiselle virkkasin unipupun!

Ohjeita näihin unipupuriepuihin löytyy netistä monenlaisia. Itse tein

tähtiliinan täältä löytyvän piirustuksen perusteella, klik!

Pupun pään ohje on taas Marineuloo-blogista täältä, klik! 

Hyvin onnistui kahden ohjeen yhdistäminen ja unipupusta tuli todella suloinen!

Lankana oli Blend Bamboo ja siitä tuli ihanan pehmoinen juuri tuolla 

langalla tehtynä!

Syksyn tultua valokuvaus käy haastavaksi riittävän valon puuttuessa.

Kesällä valoa on riittävästi melkein ympäri vuorokauden, mutta syksyllä se ei tahdo

riittää edes kirkkaina päivinä, eikä tilanne yhtään parane talveen päin mentäessä.

Yritänkin opetella manuaalisti säätämään valokuvien valkotasapainot kohdilleen!

Painotan sanaa opetella ja toivon teiltä ja erityisesti itseltäni! kärsivällisyyttä kuvien suhteen!

Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, näin toivon ja uskon!

Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Hanna

Juhlat juhlittu!

Tältä erää juhlat on taas juhlittu! 

Ihanan rentoa jutustelua ja yhdessäoloa läheisten kesken, sitähän

nämä synttärijuhlat on! Pieniä ja vähän isompiakin serkuksia oli taas tupa pullollaan

ja kaikille oli samanikäistä seuraa! Pienin tuhista nukkui vuoron perään

innokkaiden sylittelijöiden sylissä, touhukolmikko

touhuili juhlatamineissa ulkona, poikaporukka metsästi Pokemoneja ja pomppi

hikipäässä trampalla ja neidit jutteli omiaan yläkerrassa!

Aikuisilla riitti kovastikin juttua maan ja taivaan väliltä!

Välillä tankattiin kakkuja ja kahvia!

Pitsikakusta tein aiemmin harjoituskakun, jossa pitsi oli nurin päin.

Tähän juhlakakkuun laitoin pitsitkin oikein päin! Kakkupohja oli suklainen, täytteeksi

tein minttu-suklaarahkatäytteen!

Vielä löytyi kaupasta tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita, joilla 

koristelin juustokakun!

Raikasta makua sain kakkuun vadelmakastikkeella!

Kakkujen ohjeita laitan mielelläni, jos niitä joku kaipailee!

Lepposiaa lauantai-iltaa!

Hanna

Alkavan syyskuun tunnelmia

Nyt se syksy on sitten virallisestikin täällä, kun jo syyskuuta

elellään. Pihakoivut alkaa kellertää ja pihamaalta on ensimmäiset

kesäkukat laitettu pois. 

Oman maan satoa ei tänä vuonna juurikaan saatu lukuunottamatta

pientä määrä mansikoita. Herneitä oli kyllä tulossa runsain määrin, mutta

hiivatin jänikset söi ne varsineen päivineen. Porkkanat on vielä maassa, mutta niistäkään

ei näytä tulevan babyporkkanoita suurempia. Kumma muuten, ettei ne kelvannut

niille jäniksille!!!

Keväällä valkoisena hankittu hortensia on muuttanut väriään kesän aikana moneen kertaan.

Valkoisen jälkeen siitä tuli vaaleanpunainen, sitten pinkki, vihreä ja 

nyt taas alkaa pinkkiä väriä nousemaan. Viimeisiä kukintoja

leikkasin olohuoneeseen maljakkoon. Ihmeesti se vaan

kestää maljakossakin!

Onnistuin särkemään paristoilla toimivat pallovalot, hiukan suuremmat kuin

nämä, klik! Samanlaisia en tietenkään enää löytänyt, mutta säästin

kuitenkin pallot! Kauniit ne on ilman valojakin!

Tänään työpäivän jälkeen olen häärinyt keittiössä kakkujen kimpussa.

Huomenna juhlitaan esikoisen 16-vuotissynttäreitä hiukan myöhässä ja 

kuopuksen 4-vuotista taivalta hiukan etukäteen sukulaisten kesken!

Tänä vuonna onkin ensimmäinen kerta, kun kuopus on toivonut

pidettäväksi myös kaverisynttärit. Nämä ovat tulossa sitten lähempänä oikeaa 

merkkipäivää. 

Iloista viikonloppua sinulle!

Kiva, että piipahdit!!!

Hanna