Maailman parasta pannaria

Ehkä paras talvinen välipala on 

pannukakku eli pannari eli ropsu!

Tän ohjeen oon joskus napannut jostain netin syövereistä

ja se on kyllä kokeilemisen arvoinen!

Ihanan ja vähän erilaisen vivahteen

antaa vaniljasokeri!!!

Uunituore pannari mansikkasurvoksen sekä jäätelön kera!!! NAM!

Voiko enää parempaa ollakaan?

Maailman paras pannari

8 dl maitoa

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

100 g margariinia sulatettuna tai öljyä

Sekoita maitoon munat ja sokeri sekä keskenään

sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi sula rasva.

Anna taikinan turvota puoli tuntia ja paista sen jälkeen

200-225 asteessa 30 min.

Sama ohje käy myös gluteenittomille, jos lisää yhden munan ja

vaihtaa vehnäjauhojen tilalle 1 dl kaurahiutaleita ja 3 dl 

gluteenitonta jauhoseosta (esim. sunnuntain).

Itse pöyräytin gluteenittoman taikinan vielä sauvasekoittimella,

jotta jauhopaakut häviää.

Hanna

Ihanaa, kun uusia lukijoita on ilmaantunut meidän seuraan!

Isosti tervetuloa!!!

Pieni hetki

Perunat kiehuu hellalla, pannaritaikina turpoaa ja

odottaa paistamista, pienemmät lapset

leikkii keittiöleikkejä,

isommat tekee läksyjä, pänttäävät enkun sanoja ja

pyytävät apua tehtävien kanssa.

Tavallinen iltapäivähän se on...

Mutta se pikkuruinen hetki siinä kaiken hässäkän

keskellä...

Kahvi ja lehti!

Katsella kauniita kuvia, lukea mukavia juttuja

ja haaveilla!

Näkymättömät korvatulpat sulkee kaikki äänet  pikkuruiseksi

hetkeksi! Mutta vain hetkeksi, koska kohta

taas on jollain lapsista asiaa tai perunakattila

kiehuu hellalle ;)!

Pieni hetki!!!

 Ei kai sitä muuta tarviikaan!

Joulunpunaiset lyhdyt kiidätettiin varastoon ja 

tilalle kaivoin nuo aivan ylikauniit

kynttilänjalat! Jotenkin kivasti niissä leikkii talviauringon valo!

Ja nuo tulppaanit!

Lahjoin itseni niillä eilen;)!

Ne tuo niin kevättä kotiin!!!

Hanna

Ulkona pihalla

Mä en ole sitten yhtään talvi-ihmisiä!

Nämä muutama pakkaspäivä talvea riittäisi mulle vallan 

hyvin!

Ja sitten voisi tulla taas ihana kevät ja kesä!

En tykkää kylmästä, koska mua palelee muutenkin

jatkuvasti. En tykkää, kun pitää pukea ihan mahottomasti, jos 

ja kun meinaa lähteä ulos.

Mutta kun kerran tänne pohjolaan on synnytty,

pitää tämä kylmyys kait kestää, vaikka

sitten sisulla.

Eikä neljän seinän sisälläkään voi koko talvea viettää...

Kauistahan tuolla ulkona on, sitä

ei voi kieltää!

Etenkin nyt kun on lunta ja aurinko paistaa! 

Päijänne on jäätynyt ihan pienessä hetkessä.

Eilen vielä laineet liplatti, mutta tänään oli jo järvi

jäässä.

Muutaman päivän päästä pääsee jo jäälle kävelemään

tai jopa luistelemaan, jos on näin vähän lunta.

Hilla on kun Michelinmies, kun vaatetta täytyy olla niin paljon,

että tarkenee.

Mihinkään ei oikein voi tarttua, kun on lapaset

ja rukkaset, mutta siitä huolimatta

ulkona on niin paljon kaikkea uutta nähtävää!

Asutaan siis ihan Päijänteen rannan tuntumassa ja tuolla

menee aivan upeat kävelytiet ristiin rastiin.

Kevättä siis odotellessa!

(Kuvat valitettavasti huonolaatuisia, kännykällä napattuja)

Sellasta tänne tänään! 

Mukavaa viikkoa sinulle! 

Hanna

Mitä onni on?

Tänään olen ajanut autolla reippaat 300 kilsaa.

(Kiitos kivoista synttärijuhlista)

 Vaikka 

tytöt olikin kyydissä ja etenkin esikoisella paljon asiaa, 

pyöri siinä ajaessa mielessä ajatus;

 MITÄ ONNI ON?

Kysymykseen on vaikea vastata.

Mietittiin sitä myös esikoisen kanssa.

Sitä ei voi ostaa,

sitä ei voi laittaa varastoon tulevia päiviä varten,

sitä ei voi lainata tai palauttaa.

Sitä ei voi viljellä eikä sitä voi niittää,

sitä ei voi varastaa,

sitä ei voi antaa,

sitä ei voi piilottaa.

Sitä joko on tai ei ole!

(Kuvan sisustustarran ostin siskolle joululahjaksi. Tälläinen pitäisi olla

jokaisella päivittäin muistuttamassa asioiden tärkeysjärjesytksestä)

Minulle onnea on se, että asiani ovat kunnossa

Luojani kanssa.

Että minulla on siippa, joka saa minut tuntemaan

kuin olisin kauneinta mitä maan päällään kantaa.

Että hän jakaa arkea kanssani.

Että olen lainaksi saanut neljä ihanaa lasta ja perhe.

Että meillä on koti.

Että minua on siunattu ihanilla ystävillä.

Että vaikka en ole rikas, minulla on kaikkea

mitä tarvitsen.

Onni on tässä!

Olen onnellinen!

Vaikka on paljon asioita, jotka voisi olla toisin 

ja asioita, jotka painaa mieltä,

olen onnellinen juuri näin!

Hanna

Täytetyt leipäkääröt

Huippu viikko alkaa olemaan pikkuhiljaa takana päin!

Kyllähän tähän viikkoonkin harmaita hiuksia

ja päänsärkyäkin mahtuu, mutta eipä niistä tässä sen enempää!

Huippuviikon tästä tekee ystävät! Tänään kestittiin

kolmannet vieraat tälle viikkoa!

Ja huomenna viikko vielä huipentuu synttärijuhliin,

joihin tämän talon naisväki lähtee

vähän pidemmän matkan päähän.

Tän päivän tutuille vieraille tein

täytettyjä leipäkääröjä.

Ne oli ihan uusi tuttavuus meillä. Ohje napattu joskus

jostain lehdestä, olisko Pirkasta tms ja hitusen

muokattu!

Helppo ja melko nopea valmistaa

ja erittäin herkullista, etenkin uunituoreena!

Tässä ohjetta!!!

Täytetyt leipäkääröt

5 dl maitoa 

1 pss kuivahiivaa

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

3 dl sämpyläjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

n. 6 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

täyte:

aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa

juustoa

kinkkua

pinnalle:

kananmunaa voiteluun

parmesanjuustoa

Lämmitä maito. Sekoita joukkoon suola ja siirappi. Sekoita keskenään

kuivat aineet ja alusta taikina tasaiseksi. Lisää loppuvaiheessa

öljy.

Kohota liinan alla hyvin. 

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli pala suorakaiteen muotoiseksi

levyksi (30x40cm). Levitä pinnalle tuorejuusto, leikkaa juustosta höylällä

siivuja ja levitä kinkku ja juusto taikinalevyn päälle.

Kääri levy rullalle, katkaise pötköt kahtia ja nosta

ne pellille. Kohota hyvin ja voitele munalla.

Ripottele pinnalle vielä parmesanjuustoa ja paista uunin ala-

tasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia. 

Viipaloi kääröistä sopivankokoisia viipaleita.

Tarjoa lämpimänä!

Meillä kääröt hävisi niin nopsaan, etten ehtinyt kuvata 

viipaloituja palasia ollenkaan.

Kääröt toimisi hyvin vaikka iltapalana isommalle

porukalle. Meitä oli tänään 4 aikuista ja 7 lasta ja 

hyvin riitti!

Leipä ja lisukkeet samassa paketissa!

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!!!

Hanna 

Aurinko armas

Aurinko armas

kippuravarvas

käsillänsä käveli

ja 

heiniä söi!!!

Kyllä, tänään, pitkästä aikaa

ilmestyi tuo ihana pallukka taivaalle.

Hetkeksi kylläkin, mutta sekin teki ihan ihmeitä

tässä ihmisen mielessä!

Uutta virtaa se toi kummasti

ja samalla lupauksen keväästä!

Hilla heräsi päiväunilta ja ihmetteli

myöskin aurinkoa!

Onhan siitä niin kauan, kun se on viimeksi

paistanut. Nytkin vaan kurkisti pilvenraosta, 

näkyi juuri ja juuri!!!

Aurinkoisia kuulumisia on myöskin lasten 

juuri alkaneelta koulu- ja eskaritaipaleelta uusissa opinahjoissa!

Kaikki lapset ovat sujahtaneet sujuvasti uusiin luokkiin,

kuten Danielin opettaja asian ilmaisi!

Iso ja harmaa kivi on täten pudonnut äidin sydämeltä!

Uutta on tällä viikolla koulun lisäksi ollut myös lasten kulkeminen

kouluun. Aiemmin koulumatka kesti pari minuuttia, nyt

matkaan saa varata kunnolla aikaa (ja rahaa)!

Eilen sijoitin suuren summan rahaa lasten linja-autokortteihin ja

tänään on sitten harjoiteltu kulkemista julkisilla.

Uutta ja ihmeellistä, mutta lapset tuntuu oppivan kaiken 

niin nopeasti, itsellä kaikki ottaa selvästi enemmän aikaa!

Itselläni on työnhaku käynnissä. 

Jos täällä meinaa pysyä leivänsyrjässä kiinni,

on pakkokin lähteä töihin!

Siihen saakka, kun töitä löytyy, nautin täysin siemauksin

tästä kotiäidin arjesta!

Minusta on ihana olla kotona odottamassa, kun lapset

tulee koulusta kotiin!

Tänään koululaisia vastassa oli uunituoreen sämpylän

 tuoksu.

Mikäs sen mukavempaa, kun vaihtaa päivän tapahtumia ja 

herkutella kuumilla

sämpylöillä, joiden päälle voi sulaa!

Näillä eväillä eteenpäin!!!

Hanna

Ystävät on

Miten onnekas sitä onkaan, kun on ystäviä!

On ikivanhoja ystäviä, on vanhoja ystäviä, on ystäviä!

Ja ehkä vielä niitä uusiakin ystäviä jossain kohtaa!

Jotenkin sitä tulee niin onnelliseksi, kun ystävät

ajavat monta sataa kilsaa, tullakseen meille!!!

Omasta kokemuksesta tietää, että päivän reissut, pitkät

sellaiset, suuren perheen kanssa ei ole

aina niinkään helppoja!

Tai ylipäänsä minkään kokoisen perheen, jossa on 

lapsia.

Kuka kiukuttelee autossa, kenelle tulee paha olo,

jollekin tulee pissahätä keskellä suomalaista

eräkorpea, kenellä on nälkä heti ABC:n kyltin nähdessä.

Yhteistä musiikkimakua ei tahdo löytyä, eikä varsinkaan radiokanavaa,

jota kaikki haluaisi kuunnella.

Bensa on kallista ja sitä menee pitkällä matkalla paljon.

Niille rahoille olisi suuressa perheessä

varmasti tuhat ja yksi muutakin käyttöä!

Ja perheen yhteinen vapaa-aika on nykyään kaikilla

kortilla. 

Juuri siitä syystä olen niin kiitollinen, että

juuri meillä on sellaisia ystäviä, jotka näkevät vaivaa

ja ajavat meille!

Ja toki me sitten taas tehdään vastavierailuja!

Eilen meillä oli ihana päivä juuri ystävistä johtuen!

Täällä meidän pienessä asunnossa oli kaikenkaikkiaan

6 aikuista ja 8 lasta.

Syötiin kotoisasti jauhelihakastiketta ja spagettia.

Ja päälle hyvät kahvit!

Tähän kohtaan piti tulla kuva upeasta Banoffee-kakusta, mutta

säästän teidät myötähäpeältä ja otan sen kuvan sit

ens kerralla, kun saan sen onnistumaan!

Kakkuhan on idioottivarma, mutta silti onnistuin sen sössimään ;)!

Onneksi vieraat oli kuin omaa väkeä, joten

makeat naurut saimme kakun ulkonäöstä ja pisteltiin sitä 

hyvillä mielin poskeen.

Hyvää se oli vaikkakin ruma! 

Lapset lähtivät tänään ekaa päivää uuteen kouluun ja eskariin.

Pientä jännitystä oli havaittavissa aamulla, mutta

oikein reippaina kaikki kolme lähtivät.

Äitiä kyllä himpun verran jännittää, että miten niillä

siellä on päivä mennyt.

Minä olen eilen illalla tehnyt ensimmäistä työhakemusta

ja laittanut sen menemään. Huh, mitä hommaa!

Ei mun juttu ollenkaan.

Tälläiset kuulumiset tänään!

Mukavaa viikkoa sulle!

Hanna

Ps. Kiitos vielä Mirva ja perhe, kun tulitte!