Breikki meille kahdelle

Hiljaista... sitä täällä on ollut monta viikkoa.

Tauko blogissa on ollut pääasiassa pakonsanelema muiden juttujen kiilatessa

 ohitse. Mutta täällä sitä taas ollaan, entistä ehonpana.

Jo loppukeväästä alkoi tuntua siltä, että kahden keskeinen aika siipan kanssa

on todella kortilla. Samaan aikaan haaveiltiin reissusta johonkin lämpöiseen.

Kuin ihmeen kaupalla saatiin lastenhoito järjestettyä ja varattiin matka

välimerelle, jossa oli juuri sopivan kuuma!

                               

        

Aikaa vain meille kahdelle!

Aurinkoa!

Lepoa ja unta!

Kirjoja!

Leppoisaa ja rauhallista!

Merivettä ja aurinkorasvaa!

Miten ihmeellistä onkaan, kun saa vaihtaa ajatuksia siipan kanssa ilman keskeytyksiä ja ilman

arjen oravanpyörää, jatkuvaa kiireen tuntua ja kalentereiden mukaan elämistä.

Sitä huomasi taas hyvin pian, miksi on valinnut kumppanikseen juuri hänet!

                         

   

Ei ole lainkaan turhaa panostaa parisuhteeseen, sen on tässä matkan varrella 

 oppinut! Ei se ilman hoitoa kukoista!

Ja vaikka minä lapsia ikävöinkin kamalasti, selvisivät he läheisten

hoidossa vallan mainiosti eikä ikävä tainnut heitä juuri vaivata. Kiitos tukijoukoille, ilman

teitä tämä reissu olisi jäänyt tekemättä!

Ja saatiinpa todistaa melkoisen harvinaista ilmiötä (ainakin paikallisten mukaan), 

sillä Syyriasta tullutta hiekkamyrskyn tomupilveä saatiin ihmetellä

pari ensimmäistä päivää.

Ihana oli kuitenkin tulla kotiin. Arki maistuu taas aivan erikoisen hyvältä!

Vaikkakin kaukokaipuu lämpimään on tullut jäädäkseen!

Hanna