.

.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Sairaana ikävästä

Lähes koko alkukesän lapsista vähintään kaksi on ollut reissussa.
Vain kuopus on ollut koko ajan kotona, muuten kokoonpano on
vaihdellut menoista riippuen.
Luulisi, että ison perheen äiti nauttisi olostaan, kun lapsikatras
hetkeksi pienenee ja samalla myös kotitöiden taakka  kevenee. Vähemmän
pyykkiä, vähemmän tiskiä, vähemmän ruuanlaittoa...
... mutta ei.

Minä olen ollut välillä lähes sairaana lasten ikävästä.
Mieli maassa ja alakuloa ilmassa.

Samalla olen yrittänyt siivoilla huushollia sieltä täältä juhlakuntoon,
 vaikka se onkin aivan turhaa. Taidan jättää siivoilut suosiolla viimeiseen iltaan, jotta juhlapäivänäkin olisi siistiä!
Leipomuksiakin olen aloitellut ja joka päivälle jotain suunnitellut, pikkuhiljaa
on odotettavissa myös jotain valmista.
Myös pihalla alkaa näyttää kivalta, kun kesälle suunnitellut projektit alkaa nyt jo
olla valmiina! Vielä odotellaan oikein lämpöisiä kelejä, että kasvit voisivat puhjeta kunnolla
kukkaan!


Kuvat nappasin eteisaulasta.
Valkoinen tuoli on pelastettu kauan sitten vanhasta talosta. Kymmenisen vuotta
sitten entisöin sen. Puuosat olivat mustat ja kankaat myrkyn vihreät.
Nyt tuntuu, että puuosat voisivat jälleen olla mustat, mutta vihreää en kaipaa ;)!
Kangas on äärimmäisen hankala pitää puhtaana, koska sitä ei voi irroittaa pesuun.
Siksipä siinä onkin hyvin usein joku viltti tai muu ollut suojana.


Äitini virkkasi tämän "maton". Tykkään siitä valtavasti!

Hanna

2 kommenttia:

  1. Kaunis eteisaula teillä!
    Ja ymmärrän oikein hyvin äidin ikävän. Sitä se on samaa, olipa lapsia enemmän tai vähemmän.
    Itse alkaa turtua siihen, että lapsilla on muita menoja ja mm. kauppareissut on tehtävä miehen kanssa kaksistaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sitä jo tässä olen miettinyt, että miten pärjään, kun lapset kasvaa ja lähtevät pois kotoa ;)!

      Poista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!