Valetta...

Sain jo aikaa sitten siskoltani käyttämättä jääneen kankaan, josta

sillon jo suunnittelin tekeväni verhot poikien pikkuolkkariin.

Tunnustan, että eiliseen asti siellä roikkui mitkäsmuutkaan

kun tonttuverhot.

Saamattomuutta, sanon minä!!!

Eilen sitten otin itteni niskaotteella ja kaivoin kankaan kaapin perukoilta.

Olihan ompelukone ja saumuri jo valmiiks esillä.

En oo ikinä ennen ommellu valelaskosverhoja ja taas ompelin!

  

Suoraan ompeleminen on haastavaa ja valehtelisin, jos väittäisin, 

että nämä verhot on suorat.

Toisaalta voin väittää, että katsojan silimät harittaa sen verran, että

verhot näyttää vinoilta ;)!

Anteeksi puhki palaneet kuvat...

Poikien kommentti oli; WAU, eikä siippakaan uskonut näitä 

mun tekemiks, joten pitänee olla tyytyväinen lopputulokseen, oli ne sitten

vinot tai ei!

Yllättävän siisti on tällä kertaa tämä kamari!!!

Kiitos vielä siskolle verhokankaasta!

Värit sopii kivasti mattoon, säkkityynyyn ja muuteski tuohon

pikkuolkkariin, joka on muutes huippu keksintö!!!

Yritän olla turhaa nipottamasta ja nalkuttamasta tämän huoneen siisteydestä.

Kunhan edes joskus pääsen sinne imurin kanssa heilumaan, niin hyvä on.

Tänään on ollut taasen kiva päivä! Aamusta oltiin kotiseurakunnan 

sunnuntain Jumalanpalveluksessa, iltapäivällä tuli mummi ja vaari käymään ja 

illansuussa vielä ihana ystäväperhe ilahdutti meitä 

läsnäolollaan!

Ruuben keksi extempore hypätä mummin ja vaarin kyytiin. Pääsi poika

taas huomion keskipisteeksi muutamaksi päiväksi,

mummin passattavaksi;)! 

Taitavat kaikki kolme nauttia olostaan aivan yhtä paljon!

Meillä sitten on täällä taas hieman rauhallisempaa, 

kun tuo ihana ikiliikkuja on muutaman 

päivän pois. Ja ennestään tupa hiljenee tiistaina, kun me Hillan

kanssa pakataan kamppeet ja huristellaan humputtelemaan.

Takas kotiin tullaan sitten muutaman yön jälkeen!

Mukavaa alkavaa viikkoa just sulle!

Hanna