Tuhat ja yksi keskeneräistä asiaa...

Eilen maistoin kaupan Ciabattaa-leipää tuoreena ja lämpimänä. Tänään

oli ihan pakko kokeilla, millaista siitä tulee

itse tehtynä. Ja sehän oli ihan valtavan hyvää, vielä

parempaa kun kaupasta ostettu (kuten yleensäkin ;)).

Ohjeen etsin netistä ja sitä sitten sorvasin itselle sopivaksi.

Aika kauan tän leivän tekemiseen menee, kun kohottamiseen

pelkästään menee kaksi ja puoli tuntia. Ja siis kylmään nesteeseen tehdään, joten

siksi näin kauan joutuu kohottelemaan.

Mutta odotus on sen arvoista!!

Tässä tuore leipä lepää kesällä järvestä löytyneen

uppopuun päällä.

Syksy on siis täällä ja sen huomaa siitä, että mulla

on hirveä vimma saada kutoa tai tikuta, kuten täällä sanotaan.

Se on joka syksyinen ilmiö ja menee takuuvarmasti ohi, kunhan joulu

on mennyt.

Sukkia on syntynyt tälle syksylle jo viidet ja 

kolmella niistä onkin jo varpaat lämmitettävinä.

Kaksi paria odottaa vielä päättelemistä ja reilun viikon päästä nekin

saavat omat pikku varpaat, joita lämmittää!

Pikku-Paavon junasukat!!!

Paavon isolle veljelle, Miikalle tässä omat 

perussukat! Sitten onkin koko perhe

sukitettu! Lämpöä varpaille tarvitaan varmasti perheen 

uudessa vanhassa talossa ;)

Sukkien lisäksi jämälangasta on tarkoitus 

valmistua lapaset Camillalle. Ekaa kertaa kokeilen kiilapeukun tekoa.

Kiva välillä kokeilla jotain uutta, vaikkakin se tarkoittaa sitä, että on 

pakko keskittyä emenemmän. Mutta on kiva huomata, että mähän 

opinkin tuon ja eihän se nyt niin vaikeeta olekaan. Rohkeesti vaan

pitää tarttua uusiin haasteisiin!

Ja sitten vielä näitä mummun neliöitä! Näitä syntyy

nopsaan ja aika iso kasa niitä alkaakin jo

olemaan. Vielä jonkin verran ajattelin tehdä näitä ja 

sitten vasta alan niitä yhdistelemään. Oma 

mummoni täyttää ensi kuussa 97-vuotta

ja ilahtui kovin, kun kuuli, että minäkin olen innostunut

virkkaamaan, hän kun on virkannut aina! 

Sainkin mummulta hänen vanhoja virkkuukoukkuja ja

sukkapuikkoja! Niillä on syntynyt vaikka mitä monen 

kymmenen vuoden ajan. Mummu itse sanoi, että hänen virkkaamiset ja 

kutomiset on nyt tehty ja nuoremmat saavat jatkaa!

Ihana mummu ja niin rakas<3!

Tässä lähes valmista ja keskeneräsitä. Lankojen päättelystä

en tykkää yhtään, joten sisko-kultani voisi tulla taasen visiitille

ja päätellä mun työt;)

Aurinkoista syksyä!!! 

Hanna