Usein sitä ihminen miettii ja haaveilee siitä, mitä hänellä ei ole. Mitä pitäisi saada ja
mitä haluaisi saada. Mitä tarvitsee.
Näitä minäkin usein, ehkä liiankin, mietin.
Nyt kuitenkin istun kaksivuotiaan sängyn vieressä nukuttamassa kuopusta, joka
juttelee, kömpii, kierii, laulaa ja potkii. Pitäen kuitenkin kokoajan kiinni äidin
sormesta.
Kuuntelen samalla, kun isommat lapset tekevät iltatoimia ja kömpivät kukin
vuorollaan omiin lämpimiin peittoihinsa.
Muutaman hetken päästä kuopuksen ote sormestani heltiää
samaan tahtiin, kun hän vaipuu syvään, pienen lapsen uneen.
Kääriydyn torkkupeittoon sohvalle lanka ja koukku kädessä.
Siippani viereen. Kynttilän valossa.
Hetken päästä jo uni painaa.
Mullahan on kaikki!!!
Tässä!
Nyt!
Hanna
<3
VastaaPoistaKiitos tästä muistutuksesta! Hyvää lokakuuta! t. Lukija taustalta
VastaaPoistaKiitos! Näinhän se on, että täytyy oikein pysähtyä ajattelemaan, miten hyvin kaikki on ja mitä kaikkea hyvää ympärillä onkaan!
PoistaIloista lokakuuta myös sinulle!!
"Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot" <3
VastaaPoistaPitää paikkansa!!!
PoistaSehän on justiinkin näin! :)
VastaaPoistaNäin on!
Poista