Mökkeilyä ja messuja

Viime viikolla mulla oli pitkä vapaa ja siinä ajassa ehti touhuta

jos jonkinlaista! 

Yksi vuorokausi vietettiin ihanalla pikku mökillä. Ihmeellistä, kuinka

vuorokausi luonnon rauhassa oman perheen parissa lataa akkuja!

Oli ihanaa olla ilman tietokoneita, telkkareita, pelikoneita ja muita

viihdykkeitä. Mukana vain muutama sisustuslehti ja bikinit!

Lapset nauttivat, kun portailta järveen oli parikymmentä askelta

ja uimaan pääsi heti kun siltä tuntui. Aurinko helli meitä ihanalla lämmöllä!

Pienet perhoset otti meidät ilolla vastaan ja tulivat

 kädelle katselemaan mitä Camilla kirjoittaa päiväkirjaan!

Kaislikossa suhisee

Ilta-aurinko laskemassa mailleen!

Tämän viikon maanantaina oli viimeinen vapaapäivä ja se 

vietettiin siipan kanssa aivan kaksin satojen muiden joukossa

Kokkolassa asuntomessuilla. 

Kiitos anopille ja apelle lasten ja koiran hoidosta!

Messuilla oli jos jonkin näköistä taloa ja muutama 

kotikin oli joukkoon eksynyt.

Suurimmasta osasta taloja en tykännyt niiden modernin tyylin

takia. Ne ei ollut mun mielestä ollenkaan

kodikkaita.

Mutta olipa muutama aivan ihanakin talo

päässyt näytille. Tässä muutama kuva niistä mun suosikeista.

Jokaisessa näissä kuvissa on jotain pientä

tai suurta, mistä tykkään. Niitä

asioita voin siirtää lokeroon haavet-toiveet-unelmat!

Ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tuolla messuilla tulin myös tosi kiitolliseksi tästä meidän

omasta, pienestä ja rakkaasta kodista, joka todellakin

tuntuu kodilta ja jossa on hyvä ja onnellinen olla!

Hanna

LÖYTÖ

Kesäisillä reissuilla voi löytää vaikka mitä! Täytyy vaan

pitää silmät apposenauki!!!

Olen useamman vuoden haaveillut vanhasta ompelukoneesta.

Muutama on osunut kohdallekin, mutten ole sitten kuitenkaan 

jostain syystä vaan ostanut. Nyt tiedän miksi! 

Mikään tähän asti näkemistäni ei vedä vertoja tälle löydölle!!!

Meitä onnisti! Tämä 1800-luvulta oleva

Husgvarna oikeastaan löysi meidät!

Osuttiin vahingossa tahallaan latokirppikselle

tässä ihan lähellä ja hetken kierreltyämme 

osuimme tämän aarteen kohdalle. Sitä ei voinut millään

jättää sinne. Siippa oli samaa mieltä kanssani ja niinpä ompelukone sai

uuden kodin.

Ei voi kun miettä mitä kaikkea tämä konevanhus on

elonsa aikana nähnyt, millaisia ihmiskohtaloita tavannut

 ja millaisen matkan se 

on kulkenut talosta taloon vain 

päätyäkseen meille! 

Täällä se saa ansaitsemansa arvokkaan

vanhuuden!!!

Näitä upeita ja koristeellisia yksityiskohtia se on 

pullollaan ja niitä voisi katsella ja kuvata vaikka kuinka kauan!

Se pääsi meillä kunniapaikalle!!

Hanna

Retkellä

Viikonlopun aikana mulla oli yksi vapaapäivä

ja se käytettiin perheen yhteiseen retkeen.

Käytiin Ähtärin eläinpuistossa. Viime kerrasta onkin

vierähtänyt ainakin 8 vuotta. Silloin

Daniel oli muutaman kuukauden ikäinen.

Nokka uteliaana kohti tuntematonta

Visentin sorkka. Tässä on jotain söpöä.

Villisian kärsä, liikkis

Toiset pelkää hämähäkkejä, toiset käärmeitä, toiset pimeää ja 

toiset ukkosta. Minä pelkään KARHUJA!!!

Kammo on peräisin unesta, jota olen nähnyt tosi monta

kertaa ja aina se on yhtä kamala. Ja siinä on KARHUJA! Eli metsään en uskalla 

mennä, mutta näin suojatuissa oloissa nämä veitikat oli ihan

hassuja.

Herkkää

Tätä käpälää kannattaa varoa!

Tämän täytyy olla bambin äiti, kaunotar!

Poislähtiessä syötiin jätskit ja viereisessä "pöydässä" 

ruokaili Kurre Orava. Hän söi lounaaksi 

ranskalaisia perunoita.

Suklaasilmä

Koko perhe nautti päivän retkestä sydämensä kyllyydestä.

Päivän kohokohta taisi olla se, kun avattiin

kylmälaukku ja syötiin eväät! Mun lapsuudessa joka

paikkaan otettiin omat eväät kylmälaukkuun ja tosi harvoin käytiin

missään "ulkona" syömässä. Nykyisin on toisin päin ja lapset 

odotti eväiden syömistä tosi paljon. Ehkä me tästä eteenpäin 

aletaankin ottamaan omat eväät useammin mukaan.

Lämpimiä kesäpäiviä alkavalle viikolle

toivottelee 

Hanna

Aamukahviterassi!!!

Siippa-rakas tietää, että mä RAKASTAN terasseja!!!
Niinpä hän yhtenä kauniina aamuna, kun oltiin aamukahvilla tuvan rappusilla,

ehdotti, että tekisi mulla aamukahviterassin, ettei tarvitsisi istua

rapuilla!

Ei muutakun tuumasta toimeen...

Ja tässäpä se on valmiina!!!

Ja todellakin, tässä on aivan ihana nauttia kuppi jos toinenkin

kauniina kesäaamuina!

Nuo kuvan tuolit olen suunnitellut maalaavani valkoiseksi.

Tässä korissa pysyy mölkyt järjestyksessä!

Melkein sain tämän Muurikellon hengiltä, mutta onnistuin kuitenkin

elvyttämään sen ja nyt se taas kukkii kauniisti!!!

Niin paljon olis kerrottavaa teille ihanille lukijoille. Kunhan saan jostain 

hiukan nipistettyä aikaa, niin päivitän tietoja oikein olan takaa!!!

Tänään on kuulemma perjantai 

(päivät söpösti sekaisin, vuorotyön iloja).

 Toivotan siis kaikille

ihanaa alkanutta viikonloppua, itselläni se menee (nopeasti)

töissä!

Hanna

Siili menee lypsylle...

Saanko esitellä, tässä on uusi pieni nöpönen nimeltään Henkka!

Tämä pikkuruinen siili-vauva on ehkä vasta muutaman viikon

ikäinen  ja tepasteli aivan yksikseen pihapiiriin.

Pikkuisen palleron kävelykin oli vielä kovin hoippuvaa eikä 

jalat aina meinaa totella käskyjä.

Välillä se kellahtaa kumoon, kun astuu pienenpieneen

kuoppaan...

Kesykin se on. Tulee aivan vierelle, eikä pelkää 

yhtään!

Utelias pikku-ukko!

Kiipesi ihan itse Danielin kädelle ja seuraa muutenkin

ihmisiä jokapaikkaan!

Sille on kannettu vettä ja huomenna kuulemma pitää käydä

ostamassa kissanruokaa...

Nyt se nukkuu tuolla portaiden vieressä. Toivottavasti sen 

äiti ei ole kovin huolissaan pienestä kulkurista!

Danielin hoivavietti ainakin heräsi ja "Henkkaa" on pitänyt

hoitaa koko ilta.

Hanna

Viime viikolla saatiin pitää harvinaisia vieraita kaukaa kaukaa Helsingistä asti.

Näitä vieraita näkee niin harvoin, että oikein harmittaa.

Siksi olikin kiva, kun saatiin viettää muutama ikimuistoinen päivä heidän kanssa.

Lapset odotti serkkuja kylään ja öitä laskettiin. Niinpä sitä sitten otettiin kaikki irti laatuajasta 

serkkujen kanssa. Lapset ei malttaneet mennä nukkumaan, kun kallis-

arvoista ja laadukasta aikaa olisi muuten mennyt hukkaan.

Onneksi meitä siunattiin upeilla ilmoilla ja taasen helle lelli meitä!

Veljekset puhalluspuuhissa!!!

Uimassa oli pakko käydä vilvoittelemassa. Helsinkiläiset olivat

mielissään, kun rannalla ei ollut ristin sielua (melkein). Rauhassa sai valita läntin, mihin 

kamppeensa levittää. Kyllä maalla on mukavaa!

Joku pakenee hellettä pohjoiseen...

Jokakesäinen Power Park-retkikin tehtiin vieraiden kanssa.

Minä en juurikaan välitä kieputtimista ja härveleistä, ne

saavat vain oksentamaan, mutta tuo huvipuisto on siitä 

upea, että vaikka ei laitteet sinänsä kiinnosta, on 

siellä mukavaa vaan katsella upeita istutuksia

ja vesiaiheita. Ja mikä parasta,

lapset nauttii huvipuistoilusta ja siitä puhutaan pitkään!!! 

Se taitaa olla yksi kesän kohokohdista!

 Paikka on myös uskomattoman siisti, roskia ei

maasta löydy ja miljööseen on kiinnitetty erityistä

huomiota. Tykkään! 

Power Park voittaa Hesalaistenkin mielestä jopa Lintsin!

Olkaamme siitä ylypeitä, Pohojalaaset!

Power Parkin kauneutta!

Old Mill

Kauneinta koko paikassa...

Näitä kuvia katsellessa jaksaa taas tätä arkea "apinalaumassa", jossa

yöllä kukutaan kukin vuorollaan, kiukutellaan kukin vuorollaan, 

ei tykätä ruuasta (paitsi tänään, kiitos Kotipizzan). Ollaan niin paljon ulkona,

 että unohdetaan siivota sisällä ja herätään aamulla vähemmän virkeänä

 ennen kuutta töihin...

Siitä huolimatta on ihanaa, kun on kesä!! Nautitaan siitä!

Siunattua viikkoa meille kaikille!

Hanna

PS. Kiitos tytöt sydäntä lämmittävästä palautteesta.