.

.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Mustikkametsään

Lapset ovat kyselleet mustikkapiirakan perään jo useaan kertaan. 
Pakkasessa olisi kyllä vielä kasapäin edellisvuoden 
mustikoita, mutta koska asumme valtaisien
mustikka-apajien äärellä päätin tehdä piirakan vasta poimituista marjoista!


Mutta ensin piti kuitenkin kerätä ne marjat.
Onneksi lapsista kaksi nuorinta suostuivat kanssani 
mustikkamättäille, isommat nukkuivat vielä sikeästi kun me
kolme ahkeroitiin metsässä.


 Mustikat on tänä vuonna melko suuria ja makeita ja 
niitä on ainakin tässä "meidän
vuoren" rinteellä melkoisen paljon!

Kaikki kolme astiaa saatiin kerättyä nopsasti ääriään myöden täyteen. Haastetta
riitti meille kaikille päästä kippojen kanssa pois metsästä niin, ettei
ainakaan kovin paljon marjoja putoile polulle.


Lämmin piirakka kylmän jäätelön kanssa on 
melkoisen hyvää ja teki kauppansa
koko porukalle!


Piirakan tein samalla tutulla ohjeella, joka on jo hurjan hyväksi
todettu! Tällä kertaa korvasin
ohjeessa olevan maidon Flora kuohulla ja piirakasta tuli entistäkin 
parempi. Ohjeen piirakkaan löydät täältä, KLIK!


Heinäkuun viimeinen on pikkuhiljaa päättymässä ja
huomenna avataan kalenterista elokuu!
Silti kesää on vielä jäljellä ja lomaakin vielä vaikka kuinka!!!

Leppoisan lämmintä kesäiltaa
sinulle!

Hanna

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Asuntomessut 2017 Mikkelissä

Meidän joka kesäiseksi tavaksi on tullut kiertää asuntomessut
siipan kanssa kaksin. Ollaan yritetty järjestää niin, että lapset ovat yön yli
hoidossa ja saadaan viettää aikaa yhdessä pidemmän kaavan mukaan.
Tykätään molemmat kierrellä messuja ja siihen yhteyteen on hyvä
järkätä muutenkin kahdenkeskistä aikaa, joka muutoin tuntuu 
olevan aika-ajoin kortilla.

Tämän vuoden asuntomessu on siis 13.8 saakka Mikkelissä.
Alue, jonne messutalot on rakennettu rajoittuu Saimaaseen ja osasta
taloista on melko hulppeat järvimaisemat.

Luonto on kivasti läsnä ja vaikka talot onkin kohtalaisen lähekkäin, on
ympäristössä tilaa liikkua ja lapsille oli rakennettu leikkipuisto alueen keskelle.
Myös lenkkipolut meni alueen läheisyydessä ja olipa yhdellä rivitalolla jopa
oma uimarantakin.
Talot oli myös sijoitettu niin, ettei naapuritaloon ole suoraa
näköyhteyttä. Se tuo luonnollisestikin yksityisyyden tunnetta
kuhunkin taloon.

Kuten yleensä, tälläkin kertaa useissa taloissa oli aina
jotain mikä itseä miellytti, eikä yhtä ainoaa ihan omaan makuun 
mätsäävää taloa ollut. 
Pidin kuitenkin valoisista huoneista ja suurista ikkunoista.


Silmiin osui myös useampi makuuhuone, jossa vuodetekstiilit olivat
erityisen houkuttelevia!



Patioita ja kesä- ja kasvihuoneita oli kivasti rakennettu ja sisustettu ja lasitettuja
terasseja oli myös useissa kohteissa.

     

     

Aina on itsellä mielessä joku huone, johon kiinnittää erityistä
huomiota. Se on aina se, joka kotona kaipaisi ja vaatisi ehostusta.
Tällä kertaa huomiota kiinnitin erityisesti kylpyhuoneisiin ja saunoihin.

   

Saunoissa viehätti vaaleat pinnat sekä leveät vaakaan
asennetut paneelit.


Myös valoisuutta tuovat lasiseinät- ja ovet miellyttivät silmää.

     

Keittiöt oli tällä kertaa melko mitään sanomattomia minun makuuni.
Oikeastaan vain yksi oli edes kuvaamisen arvoinen.


Joissakin taloissa oli ihana mökkitunnelma,
 tai sitten tällainen mökkikuumeesta kärsivä vain tulkitsi asian näin.



Suurin vetonaula messuille taisi tänä vuonna olla kohde numero 5, 
ainakin jonojen perusteella. Pitihän se itsekin käydä katsomassa.
Ulkomuodon perusteella odotin melko kliinistä, valkoista ja hyvin modernia
sisustusta, mutta yllätyin positiivisesti. Tunnelma oli saatu oikein kodikkaaksi!




      

      


Talojen pihat olivat minulle pienoinen pettymys. Suuressa osassa pihoja oli enemmän
tai vähemmän kunttaa. Jotkut pihat olivat sitä pelkästään. 
Itse pidän enemmän nurmesta ja istutuksista, ne tekevät 
pihasta huolitellun näköisen ja talokin nousee enemmän esiin siistiltä
pihalta. Etenkin jos talo maksaa useamman sata tuhatta, niin
se vaatisi muutakin pihaansa kun mustikan varpuja.
Olisi ollut kiva saada uusia ideoita omaankin pihaan,
kunttaa kun meiltä löytyy ihan tuosta tontin rajalta.

Omat suosikkini tämän vuoden messuilta olivat kohteet no 7, 8 ja 22.
Kaikki valkoisia puutaloja, jokainen hyvin erilainen, mutta jotenkin tunnelma
ja jokin pieni juttu sain ihastumaan niihin.

Sää oli hiukan kehno, kun vettä ripsi ajoittain ja viileääkin oli.
Osaan kohteista joutui jonottamaan melko pitkäänkin ja se oli tympeää, etenkin
kun joihinkin kohteisiin päästettiin vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan.
Kaikenkaikkiaan messut olivat jälleen oikein mukavat ja
päällimmäisenä mieleen jäi kaunis järvenrantaan rakennettu
asuinalue, jossa varmasti asukkaat viihtyvät!

Onnittelut!
Jaksoit lukea ylipitkän postauksen loppuun saakka ;)!!!
Taputa itseäsi olalle!

Hanna

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesän kivoimmat kekkerit

Olen selkeästi kekkeri-ihminen!
Nautin järjestää erilaisia juhlia ja kissanristiäisiä!
Syy juhlaan ei tarvitse olla kummoinen!
Kunhan saadaan viettää aikaa yhdessä ja nauttia!
Suunnittelu ja valmistelu on mukavaa
ja vieraiden saavuttua tunnelma nousee kattoon!
Eikä yhtään haittaa vaikka itsellä aika menee usein hössöttäessä, 
sillä se on juuri minun ominta juttua!


Tänään meillä oli tämän kesän kivoimmat ja ainoat tähän mennessä 
kekkerit! Ollaan saatu oma nuotiopaikka
mukavan viihtyisäksi ja toimivaksi ja siinä oli niin mukava
paistella makkaraa ja nauttia lounasta
isolla joukolla!
Jokainen sai paistaa oman makkaransa, kyytipojaksi oli
uusia perunoita, salaatteja ja vesimelonia!
Simppeliä, mutta niin hyvää!



Isompi ja pienempi kaapelikela on tänä kesän saatu
nuotiopaikalle ja niiden tultua koko paikka muuttui huomattavasti
mukavemmaksi, kun on lasku- ja tarjoilutasoa
enemmän kuin ennen.


Jälkkäriksi paistoin ISON kasan
muurikkalättyjä, joita nautiskeltiin samalla, kun osa
porukasta innostui grillaamaan vaahtokarkkeja
hiilloksella.


Herkkuja oli sen verran reilusti, että haettiin seuraksi
vielä lisää väkeä naapurista! Kauniissa auringonpaisteessa olikin
kiva istuskella ja rupatella vatsa pullollaan!


Jälkiruuan jälkiruuaksi maisteltiin vielä 
nimpparikakkuani, joka on jo perinteisesti tehty tuoreista
mansikoista!
Minulla sattuu kaikkien nimien nimpparit ihan muutaman
päivän sisälle ja sehän on hyvä syy leipoa
suussasulava kakku!


Tähän kakkuun laitoin koristeeksi myös muutamat juuri
kypsyneen mustikan, jotka löytyi aivan tontin reunalta!


Voiko mukavammin kesäpäivää enää viettää???


Kivoja kesähetkiä sinulle!

Hanna

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tehdyt ja tekemättömät

Aamukahvin aikaan taivas näyttää pilviseltä,
 mutta vettä ei sada, ainakaan vielä. Päätän ottaa kananmunat 
huoneenlämpöön paistaakseni kakkupohjan hetken päästä.
Samalla isken silmäni järkyttävän likaisiin ikkunoihin ja päätänkin ensin pestä
niistä muutaman.
Irrottelen verhoja ja niitä pyykkiin viedessäni olen kompastua
reissupyykkiin ja  havahdun kodinhoitohuoneen yleiseen
kaaokseen, jonka päätän selättää ennen ikkunanpesua.
Pyykkikone laulaa taukoamatta, kuten myös kuivausrumpu. 
Onhan lakanapyykkiä vaikka muille jakaa!

Ikkunanpesuinspiraaatio tempaisee mukaansa koko naisen ja
keittiöön siirtyessäni siirrän kananmunat pois edestä ja käyn keittiön ikkunoiden 
kimppuun! Kuka kumma on vatkannut kermapilkkuja ikkunaan??? Minäkö?
Siipan tekemä lounas kutsuukin jo ja 
täydellä vatsalla onkin hyvä jatkaa puuhastelua.

Pikaisella vessareissulla nappaan käsipyyhkeet pyykkiin ja 
palaan takaisin vessaan kädet täynnä puhdistusaineita. Vessakin kaipaa
näköjään kätevän emännän kosketusta.

Palaan takaisin ikkunanpesun pariin välillä täyttäen ja 
tyhjäten pyykkikonetta. Samalla perhe pyytää äitiä paistamaan muurikkalättyjä, 
joten ei muu auta, kun laittaa taikinat turpoamaan.
Onpas sisälle kertynyt kamalasti roskaa ja hiekkaa,
 päätän imuroida pikaisesti.
Ai niin, ne letut voisi jo paistaa...


Vatsa täynnä lättyjä alan silittämään jo kuivaneita pöytäliinaa ja verhoja.
Pöytäliinaa paikoilleen laittaessa 
päätänkin sytytellä vähän hempeän sävyisiä kynttilöitä.
Vessaankin voisi laittaa muutaman tuikun.
Palaan päälle jääneen silitysraudan luo ja jatkan silittämistä ja verhojen
ripustamista.
Taas on kananmunat tiellä, kun keittiötä siistin illan vieraita varten.
Maistuisikohan vieraille tuoreet ohrarievät?
Laitanpa taikinan kohoamaan...

Pyykkiä on puhtaana kasapäin kaappiin käärittäväksi ja siinä onkin urakkaa
hetkeksi. Mutta hei, taikina kohoaa kohta yli kulhosta.
Rievät leipasen pellille kohoamaan vielä lisää.
Munat on taas tiellä ja siirrän niitä sadannen kerran.
Nyt ei voi kakkutaikinaa tehdä, kun uuni on pian varattu rieville.

Pihalla piipahtaessa huomaan, että kesäkukat kaipaa kostuketta.
Kukkapenkin kohdalla lasken katseeni alas ja silmiin pistää
rehottavat rikkaruohot, jotka on poistettava välittömästi.

Ohrarievät uuniin ja sillä välin katan iltapalapöydän ja samalla 
vieraatkin on jo ovella, juuri sopivasti!


Ilta meneekin mukavasti tädin rakasta sylitellessä ja 
kuulumisia vaihdellessa. 

Illan hämärtyessä huomaan, että siinä ne munat nököttää
edelleen pyödän nurkalla. Ovat jo varmasti tarpeeksi lämpöisiä
vaahdotettavaksi kakkutaikinaan, mutta odottakoot
aamuun...

 ...päivä se on huomennakin!!!

Hanna

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesän suosikkiherkku, Pavlova!

Kyllä on ollut ihanaa, kun viime päivät on olleet niin
kesäisiä ja lämpimiä! Ennen tai jälkeen työvuoron on ehtinyt
nauttia kesästä ihan mukavasti. 


Vielä olisi muutamat työpäivät tepasteltavana ennen
loman alkua ja viimeistään lauantaina pääsee aamuvuoron jälkeen
vaihtamaan vapaalle! Neljä piikkiä on vielä aamukammassa ennen 
lomaa!!! Vaatii kyllä jonkin verran tsemppausta, että jaksaajaksaajaksaa
vielä reippaana ahertaa jäljellä olevat työpäivät.
Onneksi huomenna on kuitenkin vapaa ja voi puuhastella
kesäisiä juttuja kaikessa rauhassa!

Viime viikolla leivoin kahvipöytään
kesäisen herkun, jota on pakko tehdä ihan joka kesä ja jonka 
tuoreet mansikat kruunaa täydelliseksi!
Mansikat, kerma ja marenki sopii ihanasti
kesään keveytensä vuoksi!
Muutenkin marenki on ollut kovasti minun mieleeni
viime aikoina! Ehkä juuri siksi tämän hetken suosikkileivonnaisiin
kuuluu Britatorttu mansikoilla ja Pavlova!!!


Pavlova
Gluteeniton

pohja:
4 munanvalkuaista
2 dl hienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä
1 tl valkoviinietikkaa

Täyte:
2,5 dl  Flora vispiä
sokeria maun mukaan
1,5 tl vaniljasokeria
runsaasti mansikoita

kaksi palaa valkosuklaata

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri joukkoon vähän kerrallaan
kokoajan vatkaten. Lisää maissitärkkelys, sekoita hyvin ja lopuksi vielä 
valkoviinietikka.
Piirrä leivinpaperille n. 25 cm Ø ympyrä ja pursota tai
levitä pohjan taikina ympyrän kokoiseksi.
Paista 100-125 °C uunissa n. 2 tuntia.
Jäähdytä pohja hyvin, vaikka seuraavaan päivään.
Vatkaa täytteen Flora vispi, mausta sokereilla ja levitä pohjan päälle.
Lisää mansikoita runsaasti kerman päälle!
 Laita suklaapalat pursotin pussiin ja sulje pussi pussinsulkijalla.
Lämmitä pienessä kattilassa n. 3 dl vettä ja laita pussi
kuumaan veteen niin, että suklaa sulaa. Leikkaa pussin kärkeen
pieni reikä ja raidoita mansikat suklaalla!

Pavlovan pohjan voi siis hyvin tehdä edellisenä päivänä tai jo aiemmin ja 
säilyttää kuivassa paikassa. Täytä vasta vähän ennen tarjoilua!


Herkullisia hetkiä kesään!

Hanna

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Etelän tunnelmaa

Ihanan aurinkoisena valkeni tämä aamu eilisen
syksyn jälkeen.
Onneksi, sillä tänään minulla sattui olemaan vapaapäivä.
Ilman mitään ihmeellisiä etukäteissuunnitelmia tästä päivästä 
tuli erityisen kiva!


Aamukahvit auringossa omalla terassilla venyy aina vähintään
tuntiin. Kahvin juonnin lomassa kiertelen pihamaalla katselemassa
kasvien vehreyttä ja kastelen kesäkukkia, välillä ripustan
pyykkiä ulos kuivumaan ja taas palaan sen jo viilenneen kahvin
luokse. Istun ja ihmettelen, mietin ja suunnittelen.
Siipan kanssa pyöritellään ideoita pihan ja päivän puuhastelujen suhteen.
Leppoisa vapaapäivän aamu siis!


Täällä meillä Jyväskylässä on nyt tämän viikon lopulla 
Kansainväliset suurmarkkinat! Sinne suunnattiin 
iltapäivällä ihmettelemään markkinatunnelmaan. Näillä markkinoilla
emme olekaan ennen olleet ja niiden tunnelma oli kyllä
ihastuttava. Tuoksut, äänet, musiikki ja tunnelma oli aivan
kuin olisi etelässä ollut. Emme voineet ohittaa italialaista jäätelökojua,
vaan tötteröt kädessä istuimme Lutakon aukion portailla ja ihmettelimme ja
ihastelimme näkymää.  


Macaron-kojun luona ei voinut kun hengittää syvään. Niin kaunis
ja houkutteleva näkymä oli!
Voiko tällaista vastustaa?
Tarjolla oli myös paljon muuta houkuttelevaa ja
herkulista. Harmillisesti me lähdettiin liikkeelle suoraan ruokapöydästä.
Näille markkinoille kannattaa ehdottomasti suunnata nälkäisenä!!!
Onneksi markkinat kestävät sunnuntaihin saakka, joten jos
olet liikkeellä täälläpäin, mene ihmeessä käymään!
Varaa mukaan käteistä, sillä useimmissa kojuissa maksuvälineenä
ei kortti käy!
 Markkinat siis sijaitsevat Jyväskylässä Lutakon aukiolla, seuraat vain
Paviljongin viittoja ja olet perillä!


Kotimatkalla siippa kääntyi vahingossa väärälle rampille, joten kiersimme vähän eri
kautta kotiin kuin normaalisti. Onneksi, sillä 
Kuokkalan kartanon kohdalla alkoi kahvihammasta kolottaa.
Pikainen ja extempore käännös vasemmalle johdatti meidät 
päiväkahville upeaan miljööseen.
Ensi kertaa oltiin siis liikkeellä täälläkin, tuskin kuitenkaan viimeistä!
Kuopuskin viihtyi kartanolla erikoisen hyvin, olihan se hänen mielestään kuin
linna tanssisaleineen ja aikoo kuulemma isona muuttaa sinne asumaan.
Kahvien ja taiteeseen tutustumisen jälkeen piipahdettiin vielä
idyllistä niittypolkua pitkin Aijälänsalmen rantaan vilkuttamaan
ohi ajavalle laivalle!


Yhdestä ainokaisesta vapaapäivästä saa näemmä
helposti irti lomantuntua, kun ei suuria
suunnittele ja on liikkeellä avoimin mielin.
Omassa kotikaupungissa on niin paljon sellaista, mitä ei 
vielä näissä reilussa kolmessa vuodessa olla ehditty näkemään.
Luulenpa, että vieläkin meillä riittää tutkittavaa tässä
niin kauniissa kaupungissa.

Kaunista perjantai-iltaa sinulle!!!
Kunpa huomennakin paistaisi!

Hanna

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Herkullinen pataleipä

Tuore leipä vie kielen mennessään ihan joka kerta,
kun sellaista vain viitsii leipoa!
Kun voi sulaa lämpöisen leivän päälle, katoaa
itsehillintä lähes kokonaan ja lämpimäisiä voisi syödä vaikka kuinka
paljon!


Pataleipä oli minulle uusi tuttavuus, jota olen jo kauan 
suunnitellut tekeväni. Ensimmäinen kerta tuskin jää
viimeiseksi, sillä niin nopea, helppo ja herkullinen se oli!
Puhumattakaan sen rapeasta kuoresta!


Ohjetta varten etsin netistä 
 osviittaa lähinnä nesteen ja jauhojen suhteeseen.
Jauhoja voi vaihdella maun mukaan!
Leivän voi kuulemma paistaa missä tahansa uuninkestävässä
astiassa.
Itse käytin savipataa ja siinä leipä onnistui ainakin todella hyvin!


PATALEIPÄ

3,5 dl lämmintä vettä
1 tl kuivahiivaa
3 dl kaurahiutaleita
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
4,5 hiivaleipäjauhoja

Lisää lämpimään veteen suola, siirappi ja keskenään sekoitetut
kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi, älä kuitenkaan vaivaa.
Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja anna taikinan kohota
puolisen tuntia.
Laita n 3 litran vetoinen pata kansineen kylmään uuniin ja anna sen lämmetä 225°C .
Kun taikina on kohonnut, muotoile se pataan sopivaksi ja nosta
kuumaan pataan, jonka pohjalla on hiukan jauhoja.
Paista leipää 30 minuuttia kannen alla. Poista sitten kansi ja
jatka paistamista vielä 15 minuuttia. 
Ota pata uunista ja kumoa leipä.
Anna leivän hiukan jäähtyä, jotta leikkaaminen on 
helpompaa. Älä peitä leipää, jotta
sen pinta säilyy rapeana.


Kotona leivottu leipä voittaa kaupasta ostetun mennen tullen
ja on kyllä vaivansa arvoinen!
Pitäisi aina vain malttaa odottaa leivän jäähtymistä ennen sen
leikkaamista...

Leipomisiin

Hanna