Syksyinen arvonta!

Näin syys-lokakuun vaihteessa on ihana ilahduttaa teitä

upealla arvonnalla!

Sain mahdollisuuden arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken kaksi kerrassaan

upeaa kalenteria, joiden kuvien ja tekstien takana on Joel Jyrinki

Suloisia, puhuttelevia, herkkiä ja niin kauniita ovat kalentereiden kuvat

ja niiden tekstit täynnä elämää.

Näitä ihania kuvia sain ensi kertaa ihastella joitakin vuosia sitten, kun

sain ystävältä pienen kortin ja ihastuin!

Kortteja, kalentereita, sisustustauluja ja korttitauluja voit tilata

itsellesi täältä!

Arvon siis teidän kesken yhden perhekalenterin sekä yhden seinäkalenterin!

Molemmissa on toinen toistaan ihastuttavimpia kuvia ja mietelauseita!

Perhekalenterissa on lisäksi mahdollisuus merkitä useammalle perheenjäsenelle

menot ja tapahtumat omalle sarakkeelle.

Nimi-, pyhä-ja liputuspäivät on merkitty selkeästi molempiin!

Olet mukana arvonnassa, kun kommentoit tätä postausta täällä blogissa tai 

facebookin puolella kertomalla

mitä syksyysi kuuluu tai mitä syksyltä odotat!

Jokaisella on tasapuolisuuden nimissä käytössään yksi arpa!

Anonyymit muistakaahan kirjoittaa nimimerkki, jolla sinut tunnistaa!

Arvonta suoritetaan tiistaina 4.10 klo 21.00 ja voittaja julkaistaan sekä blogissa että

fb:ssä!

Koska kalentereita on kaksi, on voittajiakin kaksi!

Ensimmäinen voittaja saa perhekalenterin ja toiselle postitan

seinäkalenterin!

Toivotan onnea arvontaan!

Hanna

*Yhteistyöpostaus

Nilkkasukat kirjoneuleella

Siitä on kauan, kun olen kutonut kirjoneuletta. Löysin aivan ihanan

houkuttelevan mallin Mari neuloo-blogista, klik!

Ja tottahan niitä piti itsekin kokeilla!

Lankana käytin Novitan Baby Woolia, joka on 100% merinovillaa.

Lanka on kyllä mun uusi suosikki! Ihanan tuntuinen käteen ja mukavaa vaihtelua 7 veljekselle!

Saapa nähdä miten käytössä käyttäytyy ja kuinka nukkaantuu.

Puikot oli bambua ja kokoa 3,5. Seuraavan kerran kyseiseen lankaan käytän kyllä

4 puikkoja, kuten vyötteessäkin luki.

Kirjoneule on minulle vähän vierasta tai sanotaanko harvinaisempaa ja 

sen saaminen sopivan kauniiksi vaatii aina muutaman koekappaleen tekemisen.

Huomaan, että jo toisessa sukassa neule on kauniinpaa kuin ensimmäisessä.

Ei saisi tulla liian kireää eikä taas liian löysää.

Nilkkasukat olivat todella nopeat kutoa, kun varsi on niin lyhyt.

Tätä kuvion mallia voisin käyttää myös pidempien sukkien varressa. Ja vaikka missä

muussa, on se niin kaunis!!!

Nämä sukat oli tarkoitus tulla itselle, mutta koska 

käytin pienempiä puikkoja, tuli niistä aavistuksen liian pienet ja niinpä

 ne päätyvät lämmittämään siskontyttöni varpaita!

Ehkä seuraavat teen itselleni!!!

Hanna

Muista sanoa...

Aina joskus elämän rajallisuus tulee eteen ja vie ajattelemaan

sitä, mikä elämässä on tärkeintä.

Onko tärkeintä se, mitä omistaa vai se, mitä kantaa sisällä sisimmässään?

Uskoa, toivoa ja rakkautta!

Kunpa oppisi elämään niin, ettei pienistä asioista turhaan huolta kantaisi

Luottaisi siihen, että asioilla on tapana järjestyä

Muistaisi olla kiitollinen siitä mitä on

Oppisi kulkemaan jalat maassa, mutta kuitenkin pää pilvissä

Muistaisi pyytää ja antaa anteeksi

Viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa

Pitää kädestä, silittää hiuksista ja halata

Olla lähellä

ja sanoa, että rakastan!

Hanna

Pienet pupuset!

Ensimmäisen unipupun jälkeen sain tilauksen tehdä

kaksi uutta pupua pienille tytöille!

Näitä unipupuja on sitten kiva virkata! melko nopeitakin ne ovat, ainakin

tuon liinan osalta. Itselläni meni kuitenkin aikaa saada 

korvista saman kokoiset, vaikka hyvä ohje niihin olikin!

Tähtiliinan mallipiirros on täältä, klik!

Pupun pää ja korvat sen sijaan ovat Marin inspiroivasta blogista

Marineuloo, klik!

Käytin pupuissa Blend Bamboo-lankaa. Se tuntuu käteen todella pehmeältä ja

etenkin vauvoille sopivalta!

Meidän huomenna neljä vuotta täyttävä kuopus haluaisi itselleen

myös tälläisen, vaikkei enää vauva olekaan ;)!

Tänään nämä ihanuudet lähtivät matkaan määränpäähänsä!

Toivottavasti puput tuovat hyvät unet pienille tytöille!

Hanna

Kodin sydän!

Minä sitten tykkään tästä meidän keittiöstä!

Vaikka keittiön kasvojen kohotuksesta on aikaa jo puolitoista vuotta, 

miellyttää se edelleen silmää kaikin puolin!

Valitsisin edelleen samat välitilan laatat, hanan, altaan ja tasot!

Kaapistoihin emme silloin remontin aikaan koskeneet. Ne ovat elämää nähneet, mutta silti 

menevät vielä oikein hyvin! Eipähän tarvitse lasten kanssa varoa

jokikistä iskua ja naarmua!

Yksi muinaisjäänne meille on kyllä jäänyt ja se on tuo meidän

välirauhan ajalta oleva liesi. Ehkä sekin vielä joku kaunis päivä

saadaan uusittua... tähän asti on aina jotakin paljon tärkeämpää hankittavaa mennyt uuden

lieden edelle.

Kyllä siinä vielä pullat paistaa ja ruuat keittää, joten

ihan toimiva kapistus se vielä on, vaikkakin hidas ja vanhanaikainen.

Kuvia vanhasta keittiöstä näet täältä, klik! Yhtään ei ole tuota vanhaa

ikävä, voitko uskoa?!

                          

    

Keittiön ruutuikkunat on myös mieleiset! Valoisuus ja avaruus ovat

asia, jota kaipaisin, jos sitä ei olisi. Näin syksyn tullen pitäisi

kaivaa kaapista salusiinit keittiön ikkunalle.

Nyt kaivaudun hetkeksi sohvalle palautumaan kohtalaisen

pitkästä ja uuvuttavasta työvuorosta ja kerään voimia aamuun, jolloin edessä

on jo seuraava vuoro. 

Siipan loihtima iltapala teen kera ja muutama silmukka

tekeillä olevaan käsityöhön, siinäpä 

tämän illan palauttavat ja päälle

sikeää unta kellon soittoon saakka ;)!

Niillä jaksaa taas!!!

Hanna

Tuoreen pullan tuoksu

Mikään ei taida voittaa tuoreen pullan tuoksua!!!

On ihana nähdä, miten lapset ilahtuvat silminnähden koulusta 

tullessaan, kun jo eteisestä kuuluu huuto: "Ootko sä leiponut pullaa"?

Kolmosluokkalaisen mielestä kotona voisi joka päivä olla vastassa jotain

uunituoretta!!!

Aina ei pysty tätä toivetta toteuttamaan, mutta aina silloin tällöin

kuitenkin!

                 

   

Aamupäivällä pyöräytettiin pullataikina yleiskoneella.

Vanhalla ja uskollisella koneella taikinan vaivaa nopeasti.

Sen verran kovaa meteliä se kuitenkin pitää, että pikkuapulainen

etsii aina esiin pelttarit, kun kone kaivetaan kaapista.

Tätä pientä apulaista ei tarvitse kahta kertaa pyytää kaveriksi leipomispuuhiin.

Ja sen kyllä huomaa, että pullaa ei hänen kanssaan leivottu ensimmäistä kertaa.

Äärimmäisen sujuvasti kaulitsi oman taikinansa pienellä kaulimellaan ja voiteli sen. Sokerit

ripotteli tottuneesti taikinalevylle, vain kanelin ripottelemisessa äiti avusti hiukan.

Itse tehdyt korvapuustit piti tietenkin säästää itse leipurille, eikä niihin

muut saaneet koskea. 

Aivan vahingossa yhdestä pullasta tulikin sydän, kun se kohotessa

avautui kerältä.

Nyt on hetkeksi vierasvaraa pakastimessa!

Vaikka eihän se aivan vedä vertoja tuoreelle pullalle!

Hanna

Mitä tänään syötäisiin???

Tämä kysymys kaikuu kuuluville joka ikisen viikon alussa, kun viikonlopun

jälkeen suunnittelee kauppareissua.

Jääkaapissa on valon lisäksi tilkka maitoa, jota on viimeistään lauantai-iltana haettu kiireesti

lisää lähikaupasta tahi ABC:ltä sekä ehkä jotain rippeitä, joista töihin suuntaava äiti yrittää

epätoivoisesti kyhätä matkaan ravitsevat eväät.

Kuvat ei tällä kertaa millään tavalla liity tekstiin ;)!

Meillä suositaan ihan tavallista kotiruokaa ja eineksiin sorrutaan vain äärimmäisessä hädässä

ja silloin kun äidin tekee mieli maksalaatikkoa.

 Ehkä eniten siksi välttelen eineksiä, koska itse olen sen verran nirso

niiden suhteen, enkä laita suuhuni ihan mitä vaan, joten en tarjoa niitä myöskään

jälkikasvulle.

Kun on jonkin sortin keittäjän koulutus välirauhan ajalta, 

luulisi saavan aikaiseksi vaikka minkälaisia

aterioita. Olen kuitenkin melkoisen huono kokeilemaan uusia juttuja, varsinkaan

arkena. Kokeellisen ruuanvalmistuksen kokee meidän perheessä omakseen enemmänkin

toinen talon aikuisista.

Kauppaan mennessä tykkään käyttää kauppalistaa, johon olen suunnitellut

useamman päivän ateriat valmiiksi. Mutta mitä ne ateriat ovat?

Usein kysyn lapsilta mielipiteitä ja lempiruokia, vähän jokaiselle jotain 

periaatteella. Mutta mitäs kun mielipiteitä on niin monta?

Yhdelle kelpaa kaikki.

Yksi kiinnittää huomiota ruokien terveellisyyteen ja kulinaristisiin nautintoihin.

Yksi syö mitä vaan ja kuinka paljon vaan, onhan hän teini-ikäinen ja hurjaa

vauhtia kasvava poikalapsi ja lisäksi keliaakikko.

Yksi ei tykkää sipulista, porkkanasta tai paprikasta, eikä uudet jutut ainakaan kolmella

ensimmäisellä kerralla saa naamaa näkkärille. 

Ja se viimeinen on edellisen kanssa kerrankin samaa mieltä jostain ja lisäksi

hänelle kelpaisi viikosta toiseen makaroonilaatikko!!!

Ja äidille on aivan sama, kunhan muut ovat suunnilleen kylläisiä

.

Siltikin, vaikka jokaisella onkin omat mieltymykset, meillä tehdään vain

ja ainoastaan yhtä ruokaa kerrallaan ja tarvittaessa siitä gluteeniton variaatio.

Jokaisen täytyy ainakin maistaa.

Eihän kaikesta välttämättä tykkää, mutta sitä ei voi maistamatta tietää!

Mikä nautinto onkaan päästä valmiiseen ruokapöytään!

Äidin ja anopin keittotaidot on kohdillaan ja aina mummolareissuilla

ollaan oikein hyvin ravittuja ja kumma kyllä mummo ja mummi

laittaa aina koko perheen lemppariruokia ;)!!!

Meillä syödään huomenna kanakeittoa!

Entäs teillä?

Hanna

Olkkarin uusi pöytä ja lisää pallovaloja!!!

Meidän olohuoneen pöytä lähti kiertoon ja sain pitkään

haaveilemani, siippani tekemän rouhean 

penkkipöydän olohuoneeseen!

Entisen pöydän ollessa hivenen liian suuri ja massiivinen, kaipasin

sen tilalle jotain pienenpää. Porvoon reissulla kesällä näin juuri sopivan

vanhasta lankusta tehdyn penkin, mutta tietysti se oli

liian tyyris.

Onneksi pihapiiristä löytyi juuri sopivan paksua lankkua, josta siippa

askaroi käsityönä minulle juuri sopivan!

Käsihöylä piti vartavasten hankkia ;)!

 Nyt mahtuu hyvin levittämään muistipelit olkkarin lattialle!

                       

     

Pienet ja sievät pallovalot löytyivät syksyn pimeyttä karkoittamaan!

Ihastuin tietysti niiden väriin, mutta kivaa on myös se, että ne toimivat

AA-pattereilla ja niissä on ajastin, jolloin ne syttyvät ja sammuvat aina tiettyyn aikaan.

Kerrallaan valot palavat kuusi tuntia. 

Olohuoneen puolella, makuuhuoneen ovella ne antavat

pienesti valoa ja sitäkin enemmän tunnelmaa!

Iloista alkavaa viikkoa!

Hanna

Joitain pikkuiselle, taas ;)!

Kälyni toivoi minun tekevän heidän muutaman kuukauden ikäisellä, ihanalle

pikkuiselle peukalottomat lapaset syksyn viileneviin keleihin!

Mikä onkaan parempi syy kaivella lankakoreja ja etsiä sopivaa

lankaa juuri tähän työhön. 

Löysinkin juuri passelin värisen, farkunsinisen Novitan nallelangan, josta

riittäisi varmasti lapasiin ja lisäksi myös pieniin sukkiin!

Edellisistä näin pienistä sukista ja lapasista on sen verran aikaa, että jouduin muutamaan kertaan 

työn purkamaan ennen kuin löysin sopivan määrän silmukoita.

Nallelankaan ja 3,5 puikoille laitoin lapasiin 8 silmukkaa puikolle ja 

sukkiin 10+8+8+10 eli 36 silmukkaa. 

Tämä erityisesti itselle muistiin!!!

Perinteisen sukan sijaan tein varresta hiukan erilaisen ja vain

osaan siitä joustinneuletta, jotta sukka istuisi paremmin pieneen jalkaan!

Juuri ennen kantapäätä kavensin silmukkamäärän 32:een, jotta jalkaterästä ei tulisi 

kovin löysä.

                      

       

Lopuksi virkkasin tähdet sekä sukkien varteen että

lapasien kämmenselkään. Hirmu suloisethan näistä

tuli, mutta mitäpä muuta sitä suloiselle vauvalle voisi tehdäkään???

Leppoisaa viikonloppua!

Hanna

Mennään metsään

Olen niin kiitollinen tästä meidän kodista kaikin puolin, enkä vähiten

tästä sijainnista! Oma tontti rajoittuu metsään ja alle sadan metrin päässä menee

pururata, josta voi valita itselle sopivia eri mittaisia reittejä.

Pururata on meidän kuopukselle aivan liian tylsää, hän on mieltynyt enemmän

polkuihin, joita metsässä risteilee kilometrikaupalla!

Aurinkoinen aamupäivä houkutteli meidät metsään pyöräilyharjoitusten sijaan.

Seuraa johtajaa-meinigillä mentiin, pääosin minä olin se seuraaja!

                  

   

Metsä on hyvin kallioista ja mäkistä, joten kiipeilyä ja tasapainoilua tulee väkisinkin 

treenattua näitä polkuja tallatessa. Sade on lisäksi tehnyt kivistä ja puunjuurista
melko liukkaita, joten varovainen saa kyllä olla!

Melkein neljävuotiaan silmin kun katselee luontoa, näkee monta ihmeellistä

asiaa!

                 

   

Matkan varrella maisteltiin mustikoita ja puolukoita ja yritettiin tunnistaa sieniä!

Minulla ja kuopuksella on yhtä hyvät sienientunnistustaidot.

On niitä myrkkysieniä ja sitten on niitä tavallisia sieniä!
Emme tosin erota kuin sen kärpässienen ;)!

On se onni, etten kokkaa perheelle sieniruokia itse keräämistäni sienistä!

                

      

Pitkäkään matka ei tunnu pitkältä, kun kulkee kiemurtelevia polkuja ja välillä
pysähtyy ihmettelemään ja tarkastelemaan mielenkiintoisia juttuja!
Rentouttavaa on kuunnella pienen ihmisen tärkeitä asioita, tuulen huminaa
ja lintujen ääniä! Koko matkalla ei tavattu lainkaan muita ihmisiä!

                     

Tuskin maltan odottaa, että päästään uudelleen metsään vaeltelemaan.

 Ehkäpä ensi kerralla pakataan mehut ja eväsleivät mukaan
ja pidetään eväshetki korkeimman kallion laella!

Hanna

Unipupu vauvalle!

Saatiin tänään olla ihanan pienen poikavauvan nimijuhlissa

vieraina! 

Lahjaksi pienokaiselle virkkasin unipupun!

Ohjeita näihin unipupuriepuihin löytyy netistä monenlaisia. Itse tein

tähtiliinan täältä löytyvän piirustuksen perusteella, klik!

Pupun pään ohje on taas Marineuloo-blogista täältä, klik! 

Hyvin onnistui kahden ohjeen yhdistäminen ja unipupusta tuli todella suloinen!

Lankana oli Blend Bamboo ja siitä tuli ihanan pehmoinen juuri tuolla 

langalla tehtynä!

Syksyn tultua valokuvaus käy haastavaksi riittävän valon puuttuessa.

Kesällä valoa on riittävästi melkein ympäri vuorokauden, mutta syksyllä se ei tahdo

riittää edes kirkkaina päivinä, eikä tilanne yhtään parane talveen päin mentäessä.

Yritänkin opetella manuaalisti säätämään valokuvien valkotasapainot kohdilleen!

Painotan sanaa opetella ja toivon teiltä ja erityisesti itseltäni! kärsivällisyyttä kuvien suhteen!

Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, näin toivon ja uskon!

Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Hanna

Juhlat juhlittu!

Tältä erää juhlat on taas juhlittu! 

Ihanan rentoa jutustelua ja yhdessäoloa läheisten kesken, sitähän

nämä synttärijuhlat on! Pieniä ja vähän isompiakin serkuksia oli taas tupa pullollaan

ja kaikille oli samanikäistä seuraa! Pienin tuhista nukkui vuoron perään

innokkaiden sylittelijöiden sylissä, touhukolmikko

touhuili juhlatamineissa ulkona, poikaporukka metsästi Pokemoneja ja pomppi

hikipäässä trampalla ja neidit jutteli omiaan yläkerrassa!

Aikuisilla riitti kovastikin juttua maan ja taivaan väliltä!

Välillä tankattiin kakkuja ja kahvia!

Pitsikakusta tein aiemmin harjoituskakun, jossa pitsi oli nurin päin.

Tähän juhlakakkuun laitoin pitsitkin oikein päin! Kakkupohja oli suklainen, täytteeksi

tein minttu-suklaarahkatäytteen!

Vielä löytyi kaupasta tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita, joilla 

koristelin juustokakun!

Raikasta makua sain kakkuun vadelmakastikkeella!

Kakkujen ohjeita laitan mielelläni, jos niitä joku kaipailee!

Lepposiaa lauantai-iltaa!

Hanna