Niin se vaan tuli ja meni juhannus tänäkin vuonna. Me oltiin koko perheenä sekä myöskin koira
Keuruulla, entisissä kotimaisemissa, Juhannus Konferenssissa. Yleensä tykkään
olla siellä tosi paljon, mutta tänä vuonna olin jotenkin aivan poikki.
Ison mahan kanssa siellä kävely verotti voimia ja supistelujen takia vauhtia jouduttiin
hidastamaan lähestulkoon kokoajan.
Ihanaa oli kuitenkin nähdä ystäviä ja tuttuja, joita vain siellä näkee pitkien välimatkojen takia sekä
tietenkin nauttia siitä todellisesta sanomasta ja upeasta musiikista!
Muun muassa tämän komistuksen musiikista saatiin nauttia perjantai-iltana.
Siippa-rakas<3
Viiden viikon kesäloma alkaa lähestyä loppuaan. Tämän viikon voi vielä huilata ja maanantaina lähden
kokeilemaan työntekoa. Tosin, kuten neuvolalääkäri tänään sanoi, supistelut tuskin ainakaan helpottaa
tuolla työmaalla. Mutta kokeilenpahan nyt ainakin.
Eilen saatiin pitää pitkästä aikaa vieraina Mirvan perheestä 3/5.
Kyllä mukavien ystävien kanssa vaan aika rientää. Sitä ei huomaakaan kuinka aika juoksee, kun
on niin paljon yhteisiä juttuja!
Mirvan tuomat juhannusruusut tuoksuu nyt täällä sisällä. Ihme kyllä niistä ei meidän
allergisille ole tullut minkäänlaisia oireita, onneksi!
Vaaleanpunainen kauteni senkun vaan jatkuu ja sen tiesi myös Mirva. Sain häneltä myös tämän aivan ihanan
kynttilän, alusen sekä kuvun!
Ajatukset pyörii päivä päivältä enemmän vauvassa. Kova on pikkuinen potkimaan ja mylläämään, etenkin
iltaisin ja saa mut kovin kovin onnelliseksi jokaisella liikkeellään. Millainen hän on, onko kovasti sisarustensa näköinen ja millainen luonne hänellä on??? Näissä mietteet pyörii. Kovasti jo odotan vauvan syntymää. Odottaminen (kaikenlainen odottaminen) kun on mulle ollut aina vaikeaa, kärsimätön luonne kun olen.
Kovin on vielä pikkuinen tähän maailmaan, joten paras paikkahan on vielä kohdussa. Eiköhän me
vielä tovi jakseta odottaa!!!
by hanna
