Vanha löytö

Viime viikon kesäreissulla siippa teki divarista löydön.

Lähes sata vuotta vanha vihkiraamattu päätyi meille!

Vasta myöhemmin huomattiin, että raamatun ensimmäisille lehdille oli kirjoitettu

nuorenparin nimet, syntymäajat ja vihkipäivä.

Myöskin lasten syntymäajat löytyy kirjan sivuilta. 

Sekä lähiperheen ja sukulaisten syntymä- ja kuolinpäiviä.

Elämän koko kirjo siis yksien kansien sivuilla.

Päivämääriä tutkiessani huomasin, että pari oli vihitty tammikuussa 1926 ja heidän

ensimmäinen lapsensa syntyi jo huhtikuussa samana vuonna. Tämä sai mut miettimään, menivätkö he 

naimisiin rakkaudesta vaiko siksi, että vielä tuolloin oli häpeä synnyttää avioton lapsi. Yhtäkaikki he olivat kirjan tietojen mukaan naimisissa "kunnes kuolema erottaa". Ihailtavaa!!! Yhteistä taivalta heille kertyi 42 vuotta ennen kun aviomies kuoli. 

Nostin viereen meidän oman vihkiraamatun. Uusi ja vanha, musta ja valkoinen.

Meidän vihkiraamatussa ei ole tilaa kirjata perhetapahtumia, ikävä kyllä.

Olen säästänyt meidän raamatun väliin meidän avioliittolupauksen 14 vuoden takaa. 

Edelleen se on musta niin kaunis!

Jumalan nimessä, minä Hanna otan sinut, Kenneth, miehekseni, 

kuuluakseni sinulle ja tukeakseni sinua tästä päivästä alkaen,

hyvinä ja pahoina päivinä, rikkauden ja kyöhyyden,

sairauden ja terveyden päivinä,

rakastaakseni ja vaaliakseni sinua,

kunnes kuolema meidät erottaa.

Tämä on pyhä lupaukseni.

by hanna

Ensimmäinen nimipäivä

Mulla sattuu niin kivasti, että nimpparit on melkein peräkkäin, kaikki kolme, näin heinäkuussa! Tänä vuonna vaan kävi niin, että olin ihan unohtanut koko nimpparit, tosin eipä meillä niitä sen kummemmin juhlita. Todellisuuteen heräsin vasta aamupäivällä, kun fb:ssä sain nimpparionnittelut ;)!

Nimpparit on kuitenkin hyvä syy leipoa jotain hyvää! Tänään kokeilin britatorttua. Maku oli mitä parhain, mutta ulkonäkö ei oikein tyydyttänyt mun silmää. Mutta eipä se menoa haitannut, kakku on nyt jo melkein tuhottu.

Sainpa iltateelle seuraa, kun lapsuudenystävä oli töiden merkeissä ohikulkumatkalla ja poikkesi käymään.

Näillä leveyksillä ei juurikaan kukaan ole koskaan ohikulkumatkalla, joten tämä oli ihana poikkeus!

Olipa kiva rupatella pitkästä aikaa oikein kunnolla. Puheenaiheet oli kuulumisien lisäksi lähinnä raskauksissa ja synnytyksissä sekä lapsissa, yllätys yllätys :).

Pesänrakennus on edelleen kovassa vauhdissa, vaikka vauvan sänkyä en vielä ole sisälle tuonut (vaikka siippa sitä on jo ehdottanutkin). Vauvapyykkiä olen innoissani pessyt ja hiukan jo makkarin mööpelit on vaihtanut paikkaa.

Siipan yöpöytänä toimineita vanhoja laatikoita tarvittiin mualla, joten niiden tilalle vaihdoin oman yöpöytäni ja itselleni toin muutaman rottinkilaatikon toimittamaan yöpöydän virkaa. Hyvin toimii!!! Pääasia on, että yöllä voi tarkistaa helposti mitä kello näyttää ja että Renniet on käden ulottuvilla, myös yöllä ;).

Tässä vielä mallia masusta! Rv 29+3. 

Nyt operaatio vauvan vaatteiden silitys saa alkaa. Mikäpä sen mukavempaa näin lauantai-iltana.

by hanna

Kesäkassi

Aika sen kun menee, hurjaa vauhtia!!!

Raskausviikkoja alkaa olla jo hurja määrä ja enää kymmenen viikkoa pikkuruisen saapumiseen.

Niitä pikkuruisia vauvanvaatteita olen jo alkanut pesemään ja silittelemään kaappiin laitettavaksi. Asiaa vauhditti kauan haaveissa olleen kuivausrummun hankinta. Pakkohan sitä oli heti päästä testaamaan ja mikäs sen parempaa kuin vauvanvaatteiden peseminen ;).

Camilla oli leirillä viime viikonloppuna ja kotiin tullessa olikin tyttö kuumeessa. Hiukan meni lomasuunnitelmat uusiksi ja Camillan ja kaverinsa Jasminin minilomareissua piti siirtää päivällä eteenpäin. 

Kuumenton päivä piti viettää siis kotosalla ja Camilla sai idean tehdä itselleen kesäkassin.

Hetken tilkkuvarastojani kaiveltuaan mieleinen kangas löytyi ja siitä se sitten lähti...

Pätkä pitsiä, muutama nappi ja itse virkatut kukat sekä vähän luovuutta, niistä se kesäkassi syntyi.

Näin äitinä olen tosi ylpeä tyttäreni upeasta kädenjäljestä. Taitava tyttö!!!

Vain hiukan tarvitsi apua kassin tekemisessä, vähemmän mitä aluksi ajattelin. 

Kassi pääsi heti mukaan reissuun!

by hanna

Kuuma kesäpäivä

Nyt ne helteet on täällä, eikä se olekaan nyt yhtään niin mukavaa, kun ilman vauvamasua!

Ei jaksa ottaa aurinkoa (yleensä sitä rakastan)!

Kuumuus väsyttää ja on tukala olla ja jalat turpoaa.

Tykkään olla sisällä ja varjossa, jota en yleensä ikinä tee, jos on aurinkoista.

Se siitä valittamisesta!

Nautin, kun lapset nauttii lämmöstä!

Ja rakastaa uimista! Kaikki ovat oikeita vesipetoja ja rannalla voisi olla vaikka 

kuinka kauan.

Eväitä otetaan usein mukaan, jotta jaksetaan olla pidempään.

Kerroin joskus kesäkuun alussa meidän istutuslaatikoista!

Satoa ollaan saatu nauttia  jo muutaman viikon.

Salaatinlehdet on jo näin suuret ja niitäpä kilvan haetaan aamu- ja iltapalalle leivän päälle. 

Usein onkin tullut riitaa, että kenen vuoro on milloinkin niitä hakea.

Mikäpä sen parempaa ja halvempaa, kun hakea salaatit omasta maasta! 

Herneetkin on jo noussut kivasti, tosin vielä ei niistä olla löydetty yhtään palkoa.

Näitä me jaksetaan vielä odottaa. Jospa niistä tulisi yhtä hyviä kun salaateista.

Nyt illalla, kun oltiin Ruubenin kanssa kastelemassa näitä vihreyksiä, oli ihan pakko ottaa

yksi porkkanan poikanen ja katsoa, miten isoja niistä on tullut. Koko ei vielä 

päätä huimaa, mutta kyllä ne alkaa porkkanoilta pikkuhiljaa näyttämään :)!

Jaksetaan siis vielä odotella!!!

Ihania hellepäivä kaikille (niistä nauttiville)!!!

by hanna (hormoonihuurujen keskeltä)

Pesää rakentamassa

Ihan ekaks TERVETULOA uusille lukijoille! Kiva, kun ootte löytänyt tänne!!!

Kyllä se vaan on niin, että meihin odottaviin äiteihin vaan on rakennettu se juttu, 

joka laittaa meidät rakentamaan pesää.

Tänään oon yrittänyt vastustaa tuota viettiä, mutta en onnistunut...

Ihan vielä en viitsi laittaa vauvan sänkyä paikoilleen, mutta hoitopyödän virkaa toimittavan 

kodinhoitohuoneen pöydän ja kaapin oon siivonnut ja siirrellyt tavaroita pois vauvan vaatteiden ja tarvikkeiden tieltä.

Ja ihan pakko olis ollut päästä pesemään niitä pikkuruisia ja ihania vauvan vaatteita, mutta sain kuitenkin hillittyä

itteni ja aloitin harsoista ;).

Siispä, niitä on nyt osa pesty ja silitetty ja ne on nätissä pinossa kaapissa.

Itseni tuntien, tiedän, ettei tämä jää tähän ja kohta on kaikki vauvan vaatteet pesty, silitetty ja järjestetty

kaappeihin. Vaikka mikään kiirus niillä ei vielä olekaan.

Iloa ja aurinkoa alkavaan viikkoon!

by hanna