Täydet 18!

18-vuotta sitten jännitettiin kovasti meidän esikoisen syntymää. Päivä oli sektion vuoksi suunniteltu jo etukäteen ja edellisenä iltana ajeltiin juurikin tähän kaupunkiin sairaalaan.

Vaikka päivä oli etukäteen suunniteltu ja leikkauspäivä sovittu, käynnistyi synnytys aamuyöstä. Tyttövauva olisi luultavasti syntynyt tuona päivänä ilman sektiotakin.

Tuo mustatukkainen, pienenpieni ihme, joka valloitti meidät molemmat välittömästi, tuntui heti ihan omalta! Samalla kun hän on kasvattanut meitä vanhempina, hän on kasvanut upeaksi nuoreksi naiseksi, joka omaa hersyvän huumorintajun, lämpimän sydämen, avoimen luonteen, tarpeeksi omaa tahtoa, uskallusta
 sanoa omat mielipiteensä ja on mitä parhain isosisko nuoremmille sisaruksilleen. 

Ei voisi vanhemmat esikoiseltaan enempää toivoa!!!

Kuva tyttären itsensä ottama!


Tätä kaunotarta juhlittiin eilen sunnuntaina hiukan etukäteen perheen ja läheisten kanssa. Myöhemmin illalla saapui vielä muutamat ystävät juhlimaan sankaritarta.
Oli kiva saada taas pitkästä aikaa talo täyteen ihmisiä juhlistamaan syntymäpäivää!
Tosin kuopuksen mielestä vieraita oli liian vähän, sillä jo tänään hän oli sitä mieltä, että voitaisiin pitää uudet juhlat ja kutsua enemmän väkeä.

Tarjoilut oli sankaritar jälleen miettinyt ja toivonut itse ja minä vain toteutin toiveet.

Tarjolla oli Tacopiirakkaa salaatin kera, vadelmajuustokakkua paahdetun valkosuklaan kera, mini cup cakeja, keksikakkua sekä susupaloja.

Suuret foliopallot käväisin hakemassa Jyväskylän Confetista, Palokasta! Ruusukullan sävyisenä ne sopivat kakkuun kuin nakutettu! 

Tuntuu niin omituiselta, että oma lapsemme täyttää jo 18, vaikka itselläkään ei ikää ole 25 vuotta enempää... Mihin tuo aika on oikein hujahtanut?

Niin kiitollinen olen esikoisestamme! Hän on täydellinen!!!

♡
Hanna

Ihana, kamala syksy

En ole lainkaan syksyihmisiä. Kyllä minut on tehty kevään ensi hetkiin ja kesän valoon!

Näin syksyn tullen mielen valtaa kaipaus kesään, siihen juuri menneeseen, joka meitä helli suloisuudellaan, kiireettömyydellään ja sanoinkuvaamattoman ihanalla lämmöllä!

Syksyn tullen alkaa aina arki, rytmi ja vesisateet. Kylmyyskin saapuu aina, joka vuosi ja sitä jos mitä inhoan ehkä eniten. Kirpsakan kauniit syysaamut on asia erikseen, sillä puhun nyt siitä kylmyydestä, joka tunkeutuu jokaiseen soluun eikä päästä otteestaan hetkellisesti kuin saunanlämmössä, takkatulen ääressä ja lopulta taas kevään tullessa.

Mutta on tässä syksyssä jotain kaunista ja lohdullista. 

Arki, tuo ihana arki, joka saapuu pelastamaan rytmittömän perheen elämän ja laittaa sen taas jotensakin järjestykseen.

 Koulu, joka tarjoaa Wilmojen, pedanettien ja Bingeleiden lisäksi lapsille tekemistä, kavereita, viihdykettä, tietoa, taitoa ja ilmaisen kouluruuan! Jälkimmäisestä olen niin kiitollinen ja iloinen, etten sitä osaa sanoin kuvata. Nim. äiti, joka inhoaa ruuanlaittoa!

Viileämmät päivät, jolloin kesäihmisenkin on ajauduttava sisätiloihin ja havahduttava siihen, että on kesän aikana laiminlöynyt lähestulkoon kaiken, mitä siivoukseen tulee. Sillä kuka nyt kauniita päiviä tuhlaa sisällä olemiseen saati siivoamiseen. Kuinka ihanalta puhdas ja juuri siivottu koti taas tuoksuukaan.

Tavarat löytävät omille paikoilleen ja kaikki on tiptop, hetken.

Syksyn tullen kypsyvät myös omenat, joista tänään paistoin mitä herkullisinta omenapaistosta!

Vaniljajäätelön kanssa tämä suloisuus on viedä kielen mennessään. 

Paistos kuuluu ehdottomasti jokaiseen syksyyn, eikä sitä juuri muulloin kaipaakaan.

Silti reseptiä tähän ei tarvita vaan se tulee kuin itsestään ja on aina yhtä hyvää.

Kynttilät, käsityöt, hämärät illat, villasukat ja tietenkin lähestyvä joulu on kaikki 

vielä edessä. Nautin kuitenkin vielä näistä elokuun päivistä ja siitä, että pian edessä on aivan pian kiva pikku loma!

♡

Hanna

Hamam-pyyhkeet!

Meillä kuumeillaan ja kuume on aaltoileva, mutta kova.

Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollista hankkia kuumetta alentavaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä tähän kuumeeseen löydetään lääke.

Kuumeilemme nimittäin mökkikuumetta. Minä, joka en ole koskaan ollut oikein mökki-ihmisiä, olen löytänyt itsestäni viime vuosien aikana haaveilijan, joka haaveilee omasta pienestä saunamökistä ja laiturinpätkästä tietyn järven rannalla. Ehkä tämä niin kovin kiireinen aika saa meidät molemmat kaipaamaan paikkaa, jossa voisi oikein todenteolla rauhoittua. Saunoa ja uida, loikoilla ja syödä yksinkertaista mökkiruokaa, istua laiturin nokassa ja katsella järvelle ja vain kuunnella!

Ei olisi nurmikkoa, sillä kukaan ei jaksaisi sitä leikata. Ei olisi kesäkukkia, sillä kukaan ei jaksaisi niitä kastella. Ei olisi mitään luksusta vaan simppeliä mökkielämää, johon voisi kadota aina tilaisuuden tullen.

Vaikka tähän haaveeseen on vielä tuntemattoman pitkä matka, hankin jo asuntomessureissulta meille mökkipyyhkeet! Eikä pelkästään mökkipyyhkeet vaan pyyhkeet, jotka ovat olleet hankinnasta lähtien kovassa käytössä, niin rannalla kuin kotonakin. 

Linan Hamam-pyyhkeet ovat ihastuttaneet jo vuosia, mutta vasta nyt ne sain hankittua, enkä ole kyllä katunut hetkeäkään. Niin pehmeät ja keveät ne ovat. Pyyhe imee kosteuden iholta erittäin hyvin ja kuivuu todella nopeasti. Hamam-pyyhkeeseen on kiva kietaista hiukset saunan jälkeen, eikä pää tunnun lainkaan liian raskaalta pyyhkeineen päivineen.

 Ja onhan nämä ihan valtavan kauniit!!!

Hankin näitä ensin kokeeksi vain kaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koko perheelle on saatava omat ja lisäksi vieraspyyhkeitäkin olisi hyvä olla. 

Jos ja kun sitten joskus omistamme sen unelmiemme mökin, on pyyhkeet sinne jo valmiina. Ja nämähän menevät niin pieneen tilaan, ettei suuria säilytystiloja niille mökilläkään tarvita!

Värivaihtoehtoja oli niin monta, että jonkin aikaa pyörittelimme niitä käsissämme, ennen kuin kumpikin osasi päättää oman suosikkinsa. Kun kaikille perheenjäsenille hankkii mieluisan värin, on kiva värikartta valmiina!

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Arki on täällä taas ja se tuntuu hyvälle!

♡

 Hanna

* Tämä EI ole maksettu mainos!

Kudottu tyynynpäällinen

Kun ilman lämpötila on pudonnut vajaalla kymmenellä asteella, tuntuu jo hiukan viileältä, vaikka asteita on todellisuudessa vielä reippaasti yli kaksikymmentä ja hellerajan tuntumassa ollaan tänäänkin oltu. Niin se vaan on, että ihminen tai ainakin tämä ihminen tottuu tähän lämpöiseen ilmanalaan ja kun sitten hiukan viilenee, niin heti sen kyllä ihossaan tuntee.

Ehkä vähän naurettavaakin on se, että hetki sitten mietittiin, että tarkeneekohan sitä vielä mennä uimaan 😃! Toivottavasti vesi on sen verran lämmintä, että uskaltaa ainakin pulahtaa.

Vaikka todellinen syksy ei ole vielä lähelläkään ja loppukesän hetkiä tässä elellään, niin olen tässä kaivanut jo puikot ja langat esiin. Siskoni nimittäin toivoi JOULUlahjaksi itselleen kudottua sohvatyynypäällistä. Paksusta harmaasta langasta ja palmikoita sekä isot napit taisi olla toive ja niiden perusteella suunnittelin tämän mallin, joka ei todellakaan ole ihan vielä ajankohtainen. Mutta koska inspiraatio iski, en voinut jättää lankoja ostamatta kesän kuumimmilla helteillä. 

Joululahjaa tästä ei kyllä tullut, vaan ihan muuten vaan-lahja, sillä enhän millään olisi malttanut tätä ihanuutta pidellä piilossa jouluun saakka.

Lanka on Novitan Isoveli-lankaa ja pyöröpuikot kokoa 6. Suuret napit tilasin Paaposta, jonka toimitus oli muuten äärimmäisen nopea. Niin nopea, ettei näinkään hätäinen ihminen ennättänyt vielä edes odottaa pakettia. Kokoa sillä on 40 x 70cm. Tänään siskoni sai päällisen itselleen ja kovin oli tyytyväinen!

Lapset ovat kesän aikana olleet vuoron perään reissussa, toiset pidemmän aikaa ja toiset muutaman päivän pätkiä. Eilen sitten vihdoin ja viimein oli se päivä, kun kaikki olivat taas turvallisesti kotona. Kyllä äidin ikävä on melkoinen, kun vanhinkin oli poissa kotoa juhannuksesta saakka. Olenkin tässä kesän aikana useampaan kertaan pohtinut, että kuinka siihen ikinä tottuu, kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa.

Syksyn tullen meiltä lähtee koulutaipaleelle 1 x abi, 1 x ysiluokkalainen, 1 x viitosluokkalainen ja kuopuskin suuntaa jo eskariin. Tähän saakka olen saanut viettää aina arkivapaani kulloinkin kotona olevan lapsen/lasten kanssa, mutta tästä syksystä eteenpäin sekin muuttuu eskarin myötä. Saapa nähdä, kuinka saan aikani täällä yksin kulumaan. Alkuun voi olla hiukan haastetta saada mitään aikaiseksi, mutta toisaalta yritän opetella nauttimaan rauhallisista hetkistä muuten kiireisen elämän keskellä.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä lasten muutamista lomapäivistä ennen koulun alkua, vaikka itsellä onkin töitä ihan normaalisti!

♡
Hanna

Kesäinen Yyteri

Kuten osa teistä tietääkin, meillä on jo muutamana vuonna ollut tapana käydä siipan kanssa asuntomessuilla ja siihen samaan ajankohtaan on yhdistetty pieni lomanen aivan kahden kesken. 

Tänä vuonnahan siis nuo asuntomessut ovat Porissa ja sinne suuntasimmekin heti miten messujen alkupäivinä. Messuista lupaan tehdä vielä ihan oman jutun, kunhan ennätän paneutua kuviin oikein ajan kanssa.

Tällä reissulla saatiin vierailla myös serkkuni perheen kodissa Raumalla ja viettää muutamat yhteiset ihanat hetket. Ei olisi millään malttanut illalla mennä nukkumaan, sillä niin paljon puhuttavaa meillä oli! Kierreltiin myös upeaa Rauman vanhaa kaupunkia ja pulahdettiin mereen illan kuluessa. Kiitos ihanista hetkistä Sanna ja perhe ❤️!

Messujen jälkeen suunnattiin Porin Yyterin dyyneille! Enpä olisi uskonut, että Suomesta löytyy jotain näin kaunista! Olenhan toki nähnyt lukuisia kuvia Yyteristä, mutta omin silmin nähtynä paikka oli sanoinkuvaamaton. 

Niin hienoa hiekkaa, pitkä rantaviiva ja niin leppoisa tunnelma! Vaikka helteisellä rannalla oli satoja muitakin kesänviettäjiä, ei ihmispaljous haitannut lainkaan. Pyyhkeet levitettiin pehmeälle rantahiekalle ja vain nautittiin! Vajaan vuorokauden vierailu Yyterissä tuntui viikolta etelässä. Niin hyvin siellä pääsi lepäämään ja nauttimaan olostaan.

  Ilta-aurinko antoi meille parastaan ja sitä olisi voinut ihastella pidempäänkin. Pitkin rantaviivaa kuljettiin paljan jaloin, merta ja dyynejä ihastellen. Muistojen lisäksi talteen jäi myös lukuisia kuvia, joista muutamasta olisi tarkoitus teettää olohuoneen seinälle kollaasi!

Länsirannikko on meille vähän vieraampaa aluetta tästä rakkaasta ja niin kauniista kotimaasta. Kunpa joku kesä päästäisiin palaamaan noihin ihaniin maisemiin ja lisäksi voitaisiin tutustua enemmän tuohon kauniiseen rannikkoon.

Yhteinen aika siipan kanssa on aina kallisarvoista ja näin upeissa maisemissa se saa lisäksi vielä kultareunukset! Ilman isovanhempia ei tämä(kään) reissu olisi ollut mahdollinen. Olemmekin niin kiitollisia Mummille ja Vaarille, että ottavat lapsia luokseen, jotta meillä aikuisilla on välillä aikaa vain ja ainoastaan toisillemme. Kiitos siis vielä Mummi ja Vaari ❤️! Olette kultakimpaleita!

♡

Hanna