Lepoa

Aina joskus oma kalenteri täyttyy aivan kuin itsekseen ja niin, ettei siihen juurikaan voi itse vaikuttaa.

Kun menoa on paljon ja siihen päälle lisätään tavallista vähemmän yöunta, oma työ sekä kodin normaalit puuhat pyykkeineen ja ruuanlaittoineen, on auttamatta peli menetetty ja olo on sen mukainen. Kun on tarpeeksi pitkään tarpeeksi hektistä, kaipaa lepoa ihan koko kropalla ja koko mielellä. Väsyneenä ei ole oikein kivaa seuraa myöskään kanssaihmisille.

Parasta lepoa on tietysti nukkuminen, aah miten ihana nukkuminen onkaan! Melkein parasta mitä tiedän. Kaikkea väsymystä ei kuitenkaan unikaan poista. Mielen lepoa saa hirmuisesti mielekkäästä tekemisestä, oli se sitten leipomista, käsitöitä tai jotain ihan muuta.

Metsässä kävely on myös viime aikoina osoittautunut kovinkin levolliseksi puuhaksi. Vaikka kroppa joutuukin hommiin ainakin näissä jylhissä maisemissa ja reiteen saakka ulottuvassa umpihangessa rämpiessä, mieli 

tyhjenee siellä tehokkaasti. Meidän lähimetsässä on niin upeat ulkoilulenkit, ettei paremmasta väliä. Polkuja on näin talvella tietysti vähemmän, mutta mikäpä estää tekemästä uusia?

Tänään ihanan aurinkoinen sää houkutteli ulos vielä illansuussa ja kyllä kannatti lähteä! Seurana minulla oli 2/4 lapsista ja pikkusisko lensi tuon tuostakin vyötärön syvyiseen hankeen isoveljen toimesta. Kauniita talvisia maisemia, linnun laulua, tikan koputtelua, umpihankea ja ilon kiljahduksia, niistä oli meidän patikointi tehty! Ja mieli on sen jälkeen erityisen levollinen!

Pääsiäisen aikaan on oikein hyvä levähtää arjen kiireisen tohinan keskellä. Huomisen jälkeen minullakin alkaa kolmen päivän vapaat ja edessä on mukavia juttuja ulkoilun ja kotona puuhailuun

merkeissä ja onhan luvassa yhdet lettukestitkin!

Muistetaan huilata, kun siltä tuntuu!

Levollista pääsiäistä sinulle!

♡

Hanna

Blogisynttärit

Viime viikolla tuli kuluneeksi 7 vuotta tämän blogin ensipostauksesta.

Aika tuntuu aivan käsittämättömän pitkältä, kun sitä ajattelee taaksepäin, mutta se on kuitenkin vain

seitsemän vuotta. Niin paljon elettyä elämää mahtuu näihin vuosiin. 

Aloitin kirjoittamisen aikoinaan omaksi iloksi ja vähän kuin päiväkirjaksi. Sellaiseksi muistoksi omista puuhista ja touhuista sekä kuulumisista. Oman harrastamisen ja oman tekemisen kaipuu sai aloittamaan, sillä miehen ollessa paljon iltaisin töissä, oli minulla hyvin aikaa ja sain kirjoitella itsekseni lasten mentyä nukkumaan. Olen aina ollut kohtalaisen suulas ja siksikin kirjoittaminen sujuu ja tekstiä tulee välillä vähän liiaksikin. 

Viime vuosien mittaan ehkä tärkeimmät aiheet itselleni blogissa ovat olleet leipomukset sekä käsityöt. Ohjeita kirjoittelen tänne muiden iloksi, mutta tottakai myös itselle muistiin, etenkin niitä uusia kokeiluja. Käsitöitä myös on mukava ikuistaa, sillä aika usein monet niistä jatkavat matkaa, enkä aina muista mitä on tullut milloinkin tehtyä. 

Koska olen kissanristiäistyyppiä, leivoin blogisynttäreiden kunniaksi mitä kaapista löytyy-kakun. Kakun pohja oli mehevä suklaakakkupohja, täytteenä sitruuna-jogurttimoussea ja päällä muotoiltava valkosuklaamassa. Tähän kakkuun kaupasta hankin vain suklaamunat koristeeksi, kaikki muu löytyi kaapista. No, tämä kakku on enää muisto vain, meillä kun

 tällaiset herkut eivät ehdi kauaa kaapissa seisomaan.

Toivoisin blogini olevan iloisen hyväntuulinen ja ilman synkkiä pilviä, sillä niitä riittää jokaiselle ihan varmasti muutenkin. Myönteistä elämänasennetta ja hymyjä mahtuu tähän maailman lisää vaikka kuinka paljon! Ja jos jokunen saa täältä päähänpiston, inspiraation, hyvän mielen tai vaikka

hymynkareen huulille, olen onnellinen!

♡

Hanna

Tunika ja legginsit

Olen saanut pureman, ompelukärpäsen pureman. 

Ja se purema onkin oikein mukava purema, kunhan vaan vapaa-aikaa ja

 työstettävää materiaalia on riittävästi!

 Hankin tässä jo muutama viikko sitten innostuksissani Paapiin kaavakirja lapsille-opuksen ja 

tässä viikolla poikkesin iki-ihanaan ompelijan taivaaseen, Jyväskylän kangaskauppaan.

Olin jo vähän suunnitellut etukäteen hankintoja nettiä selailemalla, mutta kaikki suunnitelma valahti mielestä saman tien, kun näin kaikki ne ihanuuksia notkuvat kangashyllyt ja yhtäkkiä olikin vaikea päättää...

Silmiini osui kerrassaan ihana pupukuosinen trikookangas ja siitä päätin tehdä tunikan kuopukselle.

Kankaan nähdessään kuopus ihastui pupuihin oitis.

Pupujen kaveriksi pyörittelin useitakin vaihtoehtoja, mutta päädyin kuitenkin vanhan roosan sävyiseen talvitrikookankaaseen, jonka pehmeyttä ole hiplannut kotonakin aina kun silmä välttää.

Kun uppoutuu inspiroivaan tekemiseen, häviää ajantaju eikä nälkääkään enää tunne.

Meni monta tuntia niin etten hoksannut katsoa kelloa lainkaan saati sitten olisin voinut poistua saumurin ja ompelukoneen ääreltä. Nämä vempeleet ovatkin olleet turhan pitkään kaapin uumenissa, joten olikin jo aika kaivaa ne sieltä päivänvaloon. Nyt ne on levitetty keittiön pöydälle ja siinä ne saa olla, kunnes olen saanut kaiken haluamani tehtyä tai kunnes perhe kyllästyy niihin ja kehottaa siirtämään ne sinne, mihin ne kuuluukin.

Tyttö viisi vee ihastui saamaansa settiin välittömästi. Ja sopivatkin ne olivat!

Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet valmiit tuotokset, mutta tässä ne ovat vielä saajansa päällä. Tunikan hihoja käärittiin hiukan, mutta muuten setti on juuri sopiva.

Illalla kuului tytön suusta toive: " Ompelethan mulle lisää vaatteita"?

Ja minä lupasin. Seuraava artikkeli on jo mielessä!

Kunhan taas ennätän kangaskaupoille!!!

Sekä tunikaan, että legginseihin ompelin joskus kauan sitten teettämäni merkit, joissa 

lukee TIMPURI. Timpurin tarinan voit käydä lukesta yhteen!

Inspiroivia hetkiä sinulle 

♡

Hanna

Kevät jo mielessä!

Kun räntää on satanut pari päivää putkeen ei ihan kamalasti vielä keväältä tunnu. Kun aamulla yövuoron jälkeen astuin ulos, oli ilmassa kuitenkin jo kevään tuoksu, vaikka lunta on enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. 

Kelistä huolimatta mieli on jo pitkällä keväässä ja erilaiset istutus- ja puutarhajutut jo kovastikin ajatuksissa. Talven yli selvisi kaksi viime vuotista Belargoniaa ja niistä ole saanut jaettua pistokkaita useampiin ruukkuihin, jotka nyt näyttävät oikein terhakoilta ja hyvinvoivilta.

Ihan tässä sisällä talvehtinut belargonia teki jo helmikuussa ensimmäiset kukatkin, mikä oli erittäin iloinen yllätys. Varastossa talvea viettäneet lajitoverit taas eivät jaksaneet kevääseen saakka, vaikka joulun aikaan näytti siltä, että ne selviävät. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi pitänyt tuoda ne sisälle jo silloin ja aloittaa varovainen kastelu. Iloitsen kuitenkin näistä, mitkä selvisivät ja jos kaikki ne kasvavat aikuisiksi, on niitäkin ihan riittävästi.

Ensimmäiset kesäkukkien siemenet on täällä myös upotettu jo multaan. Tällä kertaa kokeillaan

miten saadaan Mustasilmäsusannat itämään ja hiukan myöhemmin laitetaan vielä ainakin tuoksuhernettä kasvamaan. Pikaisesti pitäisi myös päättä, kasvatanko valkoisia orvokkeja itse, vai ostanko ne keväällä puutarhalta. 

Lisäksi päätin kokeilla laittaa kirsikkatomaattia kokeeksi multaan. 

Viipaloin kirsikkatomaatin ja laitoin viipaleet viime viikolla taimimultaan kannelliseen kirsikkatomaattirasiaan ja toivoin parasta. Eilen ei näkynyt vielä mitään eloa "minikasvihuoneessa", mutta tänään sieltä pilkisti jo vajaan sentin mittainen pikkuruinen taimi. Melko hyvät olosuhteet näyttäisi tuossa kasvihuoneessa olevan, sillä rasian pohjassa on reikiä, joista vesi imeytyy multaan ja samoin kannessa, joista pääsee ilmaa rasiaan. Kansi pitää kuitenkin mullan hyvin kosteana.

Nämä viljelmät on minulla etelän puoleisella ikkunalla kodinhoitohuoneessa, jossa on hiukan lämpimämpi ja kosteampi huoneilma kuin muualla talossa. 

Istutuslaatikoiden kohtalo on tällä tontilla vaakalaudalla ja mietinnässä onkin nyt se, että saavatko ne jatkoaikaa vai laitetaanko ne maan tasalle. Toisaalta olisi kiva istuttaa porkkanaa, salaatti, ruohosipulia sekä hernettä ja odottaa myös mansikkasatoa, mutta kokemukset muutaman viime vuoden ajalta puoltaisi niiden hyvästelemistä. Täällä meillä kun kirotut jänikset ovat turhan aktiivisia vierailemaan laatikoilla ja lisäksi viimekesäisen kurjan sään vuoksi mansikkasatokin jäi kovin onnettomaksi.

Laatikoiden tilalle voisi ajatella vaikka pionipenkkiä 😀.

Saapa nähdä kumpi näistä vie voiton loppujen lopuksi.

Kahta viimeistä kuvaa menneiltä vuosilta kun katsoo, ajatus laatikoiden jatkoajasta tuntuu

kyllä aika houkuttelevalta... Olen valtavan huono päättämään ylipäänsä mistään, joten voi olla, että tarvitsen perheen apua tämän päätöksen tekemiseen.

Näköjään tästä aiheesta voisi kirjoitella vaikka kuinka paljon, mutta jätänpä

jotain toiseen kertaan. Hienoa, jos jaksoit lukea tänne saakka!!!

♡

Hanna

Naistenpäivänä!

Naistenpäivän kunniaksi me tämän perheen naiset saatiin nousta siipan kattamalle 

aamiaiselle valmiiseen pöytään! Pitkän kaavan mukaan nautittu aamiainen ja monta kuppia kahvia, voisiko aamu ja naistenpäivä enää paremmin alkaa?

Minulla oli tänään onni muutenkin myöten, kun ihana ystävän piipahti meillä päiväkahvilla

ohikulkumatkalla! Näitä tapaamisia ei pitkän matkan vuoksi turhan usein ole ja siksikin

oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa! Liian äkkiä se aika vaan rientää, kun kuulumisia on vaihdettavaksi niin kovin paljon! Kunpa voisi ja ehtisi tavata ystäviä useammin...

Porkkanakakkua teki mieli leipoa pitkästä aikaa ja nythän oli hyvä syykin leipoa. 

Törmäsin netissä maailman parhaaseen porkkanakakkureseptiin ja sitä piti ehdottomasti kokeilla.

Tämä kakku oli kyllä nimensä veroinen, tarpeeksi kostea ja mehevä ja kuorrutuskin oikein maukas ja makea!

Ohje on anniuunissa-blogista, mutta tässä siitä lähinnä itselle muistiin oma versio.

Maailman paras porkkanakakku

(gluteeniton)

pohja:

3 dl tummaa ruokokidesokeria

2 munaa

3 dl rypsiöljyä

4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl ruokasoodaa

1 tö leivinjauhetta

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

0,5 tl suolaa

0,5 tl vaniljasokeria

300 g porkkanaraastetta

kuorrutus:

100g margariinia

6 dl tomusokeria

250 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa kevyesti keskenään sokerit, munat ja öljy. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne munaseokseen kolmessa erässä siivilän läpi hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi hienoksi raasteeksi raastettu porkkana ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja gluteenittomilla korppujauhoilla jauhotettuun kakku vuokaan (Ø 24 cm). Kaada taikina vuokaan ja paista 160 °C n. 45-60 min. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla. Anna kakun hetki jäähtyä vuoassa ja kumoa. Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä, vaikka seuraavaan päivään.

Halkaise pohja kolmeen osaan.

Valmista täyte. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini sekä tomusokeri huolellisesti. Lisää jääkaappikylmä tuorejuusto ja vatkaa kuohkeaksi ja vaaleaksi. Varo kuitenkin, ettei kuorrute juoksetu.

Täytä kakku kuorrutteella ja jätä sitä myös kakun päälle levitettäväksi. Ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Tätä reseptiä kannattaa kyllä kokeilla!

Tein myös pitkästä aikaa tomaatti-mozzarellapiirakan, tällä kertaa tein sen gluteenittomana.

Ohje on Kinuskikissan sivuilta, vaihdoin siihen vain jauhot gluteenittomiksi. Tämä ohje on muuten myös munaton! Gluteenittomana tämä piirakka onnistui ihan hyvin, tosi hiukan mureneva pohjasta.

Maku on kuitenkin herkullinen ja pinnalle tuleva basilika-öljy tuoksuu taivaalliselle.

Iltapäivän auringon valossa tämä piirakka näyttää yhtä herkulliselta kuin maistuukin!

HILLAK EI ISI ÄITI

⬆⬆⬆

Kuopuksen terveiset teille!!!

Naistenpäivän iltaan toivon sinulle onnenhetkiä ja iloa!

Olet tärkeä!

Olet ihana!

Olet aarre!

♡

Hanna

Amerikkalaiset pannukakut loman loppuhuipennuksena

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin käy myös tälle minun talvilomalle, joka päättyy tänään.

Huomenna iltavuoro kutsuu ja sitä myöten arki taas alkaa, tosin loppu perhe jatkaa vielä lomailujaan viikonlopun ja muutamat sen ylikin. 

Tällainen kotiloma on tehnyt oikein hyvää. Mukavaa puuhastelua kotona ja lähiympäristössä ja tietenkin tarpeeksi lepoa, niin että akkuja on taas ladattu ja jaksaa taas töitä painaa ja kevättä odottaa.

Koko viikon on ollut aivan ihanat ilmat ja auringon voimaannuttavasta valosta ollaan saatu nauttia joka päivä! Joka päivälle mukavaa ulkoilua on riittänyt ja raittiista ilmasta on saanut nauttia täysin rinnoin. Tänään Jyväsjärven jäällä tuli luistellessa ihan lämmin, kun mittarikin näytti enää vain -3° ja aurinko paistoi jo melko lämpimästi. 

Oman lomani loppuhuipennukseksi paistoin tänään amerikkalaisia pannukakkuja ja me pidettiin pienet kestit! Kuopus kävi kutsumassa naapurista kaverinsa myös kesteille mukaan.

Amerikkalaiset pannukakut ovat koko perheen herkkua, jota ei kyllä kovin usein tule paistettua. Aikaa paistamiseen menee melko kauan, kun niitä miedolla lämmöllä paistelee, mutta ovat kyllä joka hetken arvoisia. Tein jälleen kahta laatua, gluteenittomia sekä tavallisia. Sama ohje käy molempiin, kunhan vain käyttää sopivia jauhoja ja molemmat maistuvat melko samalta, eli hirmuisen herkullisilta!

Amerikkalaiset pannukakut

(gluteeniton)

n. 10 kpl

2 dl gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai) tai vehnäjauhoja

3 tl sokeria

1/2 tl suolaa

3/4 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 muna

2,5 dl maustamatonta jogurttia

loraus öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita keskenään jogurtti, muna sekä öljy ja lisää kuivien aineiden joukkoon sekoittaen samalla tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki. Taikinan kuuluu olla melko paksua, mutta jos se tuntuu liian jämäkältä, voit lorauttaa siihen hiukan lisää jogurttia. Paista paistinpannulla miedolla lämmöllä paksuhkoja lettuja. Tarjoile lämpimänä vaahterasiirapin, kermavaahdon sekä pensasmustikoiden kanssa.  

Tässä loman aikana käännettiin kalenterista maaliskuu esiin ja näin alkoi kevään ensimmäinen kuukausi. Keväässä parasta taitaa olla valon ja lämmön lisääntyminen, lumien sulaminen sekä kutkuttava kesän odotus! 

Tälle keväälle ensimmäiset tintin viserrykset on jo kuultu ja voi miten ihanalta ne jälleen kuulostikaan! Vanha kunnon lupaus "maaliskuu maata näyttää" kuulostaa oikein lupaavalta, huolimatta siitä, että pihassa on melkein metrinen hanki!

Ihanaa kevään ensimmäistä viikonloppua sinulle!

Kiva, että olet juuri siinä!

♡

Hanna