Diagnoosi

Kyseessä reilusti yli kolmekymppinen nainen, neljän lapsen äiti ja yhden miehen vaimo.

Kärsinyt jo useita vuosia ajoittain lähes pakonomaisesta

vimmasta tehdä käsillään jotain. Viime vuosina tarve keskittynyt

pääsääntöisesti kutomiseen ja aina enenevissä määrin virkkaamiseen.

Toisinaan potilaan on vaikea saada ajatuksiaan käännettyä muihin asioihin. 

Uudet mallit ja ideat pyörivät päässä myös silloin, kun potilaan tulisi käydä nukkumaan.

Toistaiseksi potilas on kuitenkin saanut nukuttua.

Vaivan on todettu olevan periytyvä, äidiltä tyttärelle!

Potilaan kertoman mukaan myös muita samasta taudista kärsiviä on havaittu, joten tila ei

liene harvinainen saati vakava. Vierailu lanka- ja käsityöliikkeissä saattaa helpottaa oireita, mutta

vain väliaikaisesti ja vaarana niissä on menettää euro jos toinenkin.

Diagnoosiksi määräytyykin lanka- ja käsityömania. 

Parantavaa hoitoa vaivaan ei ole, mutta

tilaa helpottaa oireenmukainen hoito! Tila voi myös edelleen voimistua.

Oireen mukaisena hoitona vaivaan määrätään 

tehtäväksi käsitöitä aina, kun se on mahdollista, kuitenkin niin, että potilas

pyrkii hoitamaan myös muut velvollisuudet kuten perhe, koti ja palkkatyö!

Seuraava kontrolli vuoden kuluttua tai oireiden rajusti

lisääntyessä.

Hanna

Onnellinen voittaja...

Pika-arvonnan voittaja on nyt selvillä!!!

Ennen kuin kerron, kuka voittaja on, haluan kiittää kaikkia osallistujia!

Teitä oli hurjan paljon niin täällä blogin puolella kuin

myös face bookissa! Kiitos siis jokaiselle!!!

Arvonta suoritettiin Ruubenin toimesta!

Johanna Lahti27. elokuuta 2015 klo 21.40

Ihana pussukka. Toivon, että voitan sen.

Tällä kommentilla voittajaksi arvottu Johanna Lahti!!!

Onnea kovasti voittajalle! 

Otan sinuun yhteyttä!

Iloa syksyiseen viikkoon toivottaa

Hanna

Arvonta!!!

Hei te ihanat ja uskolliset sekä myös satunnaiset kulkijat ja uudet

kävijät!

Lupailin tässä jo jokin aika sitten syksyistä arvontaa ja nyt sen aika on tullut!!!

Koska olen itse ihan höpsähtänyt virkattuihin pussukoihin ja etenkin tähän vaahtokarkki-

väritykseen, halua arpoa teidän kesken yhden sellaisen.

Pussukka on kooltaan noin 17x11 ja virkattu rakkaudella tällä ohjeella.

Pitsivetoketju ja nahkainen Hand made-merkki viimeistelevät sen!

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta.

Myös face book kommentit osallistuvat arvontaan.

Anonyymit, muistakaa jättää nimimerkki!

Tasapuolisuuden nimissä jokaisella on käytössään yksi arpa!

Arvonta päättyy jo sunnuntaina 30.8 klo 20 ja voittaja julkaistaan pian sen jälkeen.

Pidähän kiirettä!

Onnea matkaan!

Hanna

Viikonloppu

Pitkästä aikaa meillä vietetään harvinaista, (melkein) vapaata

viikonloppua! Minulla on täysin vapaa viikonloppu ja siipallakin melkein. Viikkosiivojen saattelemana ollaan päästy helposti viikonlopun

tunnelmaan! Sellaiseen kuin se varmasti melko monella ei-vuorotyötä-tekevällä

on. Kun se meidän kohdalle osuu äärettömän harvoin molemmille yhtaikaa, ilmassa on

melkein juhlan tuntua. 

Neilikoita toin kaupasta jo tässä viikolla ja niiden nuput vasta aukeavat

tuossa piirongin päällä. Mutta näitä tienvarsilta kerättyjä luonnonkukkia saan

vielä lisäksi laittaa pieneen lasipulloon, kunhan niitä on ensin pyöritelty tarpeeksi

pienen tytön hellissä sormissa.

Alkukesästä ilmestyi takapihalle metsänlaitaan pieni nuotiopaikka.

Makkaranapaistoa ja roskanpolttoa, sitäpä tuolla on harrastettu. Mikäpä sen

mukavampaa on katsella liekkien tanssia. Liekkejä voisi katsella vaikka kuinka pitkään,

samoin kuin tätä nuotiopaikalta avautuvaa kivikkoista metsää. Ilta-auringon säteitä

hiipii puiden raoissa ja maiseman värit muuttuvat vähitellen.

Metsän ja tontin rajalle on "kasvamassa" kiviaita tontilta löytyneistä

kivistä. Ja kas, kaksi nuorta koivuakin siellä nojailevat toisiisa melko romanttisesti!

Näissä maisemissa sielu ja mielikin lepää...

... minkä ehtii!!!

Hanna

Pizzakekkerit!

Kuten tiedätte, tykkään kaikenmaailman kekkereistä ja niiden järjestämisestä!

Siskoni sai tässä kesällä kuningasidean järjestää pizzakekkerit näin

koulujen alkajaisiksi heidän kotonaan.

Ja ei kun kalenterit esiin ja sopivaa päivää etsimään.

Tänään se päivä sitten valkeni ja toiset vapailta ja toiset töistä suoraan, toiset

läheltä ja toiset kaukaa hurautimme siskoni kotiin kekkereille!

Pizzataikinaa oli melkien saavillinen, olihan meitä 20 syöjääkin.

Täytteitä oli jokaiseen makuun. 

Pizzataikinasta leipurimestari kaulitsi ohuita pohjia, jotka laitettiin pyöreisiin foliovuokiin.

Pizzat paistettiin ulkona kaasugrillissä sitä mukaan, kun itse kukin oli oman pizzansa

täyttänyt mieleisillään täytteillä. 

Tässä minun versioni täydellisestä pizzasta! Kanaa, punasipulia, vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä.

Lisäksi kypsän pizzan päälle vielä rukolaa ja paholaisenhilloa!

Olin sanaton, niin kauan kuin tätä herkkua riitti.

Sää oli täydellinen moisiin kekkereihin! Aurinko paistoi elokuiselta taivaalta

oikein lämpimästi. Mölkky, frisbeegolf sekä läheinen uimaranta

olivat oivia viihdykkeitä jutustelun lomassa.

Olihan kekkereille oikea syykin...

Äitini täytti eilen vuosia! Oli ihana nähdä taas kaikki sisarukseni ja 

heidän lapsensa. Ja tietysti mummi ja vaari!

Siskontyttöni on melkoinen leipurimestari! Hän oli taiteillut mummille 

mitä maittavimman täytekakun lahjaksi!

Jälkiruokana tämä kakku maistui kera kahvin sekä hedelmäsalaatin!

Kamera jäi taas yllättäen lähtöhässäkässä kotiin ja kuvat on puhelimella napsittuja.

Osaksi surkeita otoksia, tiedän ja valitan...

Mukavaa alkavaa viikkoa! Josta on muuten lupailtu helteistä!

Sopii mulle!!!

Hanna

Odotus palkitaan

Odotus on ollut pitkä, enkä uskonut, että näkisin näiden kukkien kukkivan.

Lähtötilanne kun oli olemattoman pieni, vain pikkuruisen siemenen kokoinen.

Jo muutamien lehtien ilmestyttyä riemuitsin niistä toden teolla. En siltikään uskonut,

että ne jonain päivänä kukkisivat oikein kunnolla.

Niin siinä vaan kävi, että kauan nupullaan olevat kukkavarret ovat alkaneet

avautua auringon niitä helliessä lämmöllään.

Kukkien väri on hiukan eri, mitä oli siemenpussissa, mutta tykkään tästä

väristä kyllä oikein paljon! Näky on varmasti silmiä hivelevä, kunhan kaikki

nuput avautuvat.

Lapsilla alkoi eilen koulu. Kavereiden näkeminen pitkän loman jälkeen taisi olla 

kaikkien kolmen mielestä parasta koko ensimmäisessä koulupäivässä.

Lasten koulu muutti kesän aikana uusiin, huomaatavasti entistä parempiin tiloihin ja

samalla koulumatka pidentyi jonkin verran. Samalla bussilla menevät, mutta kävelymatka

pysäkiltä koululle on huomattavasti pidempi kuin ennen. Viime yönä murehdin sitä, kuinka

nuorin koululainen oppii uuden reitin pysäkiltä koululle, hän kun joutuu välillä kulkemaan matkaa yksinkin. Murehtiminen kuulunee äidin toimenkuvaan. 

Silti pyydän varjelusta pienten ja 

isompienkin koululaisten koulutielle!

Hanna

Omasta maasta...

Kuinka upealta tuntuikaan vetää omasta maasta itse kasvamaan

laitettuja perunoita!!!

Fiilis oli kerrassaan upea. Minä, joka olen aina inhonnut perunan nostoa, nautin siitä 

sydämeni kyllyydestä. Odotin hyvin pientä satoa, mutta...

 Perunoillahan oli koko ihan mukavasti! Ja makukin oli ihan kohdillaan!

Niin ikään omasta maasta vetäisin nämä pienet sipulit, jotka oli kyllä hirmu herkullisia ja

saivat kokin kyyneliin...

Uusia perunoita sipulikastikkeella sekä oman pihan nuotiopaikalla grillattua

makkaraa maistui tälle remusakille päivälliseksi!

Siinä syödessä suunnittelin jo ensi kesän istutuksia ja totesin, ettei taida mun

viljelylaatikot riittää siihen kaikkeen, mitä haluaisin kokeilla. Siippa siinä

vähän toppuutteli, mutta josko tuo vaikka kevääseen mennessä olisi unohtanut puheensa ja 

tekisikin minulle muutaman laatikon lisää...

Melko raskas kolmen viikon mittainen työrupeama vain muutamalla yksittäisellä

vapaalla siellä täällä on nyt takana ja se tuntuu jaloissa.

Edessä on kaksi odotettua vapaapäivää.

Tänään töistä tullessa heitin heti vapaalle ja muutaman hetken sain nauttia

auringosta omalla terassilla.

Illansuussa päätettiin vielä lähteä yhteen kaupungin suosikkipaikoista!

Satamaan!!!

Ensin yritettiin uhkarohkeaa extremetemppua, nimittäin rauhallista sunnuntai-illan

kävelyä rantaraitilla. Todettiin homma liian vaaralliseksi, kun pyöräilijät ajoi siellä todella lujaa.

Oli turha edes haaveilla rauhallista kävelystä, kun sinne tänne säntäilevät lapset oli vähällä jäädä

pyörien yliajamiksi. Käännyimme kannoillamme ja palasimme leppoisaan satamaan.

Jätskille!!!

Laivalaiturilla oli meille sopivan rauhallista nautiskella jäätelöt ja samalla

seurailla lokkien kaartelua ja sorsien ruokailua.

Eikä satamajätskit ilmeisesti ikinä meiltä onnistu ilman, että joku pudottaa 

jäätelöpallonsa maahan. Tänään niin kävi Ruubenille.

Huomenna onkin koululaisilla viimeinen vapaa ennen tiistaina alkavaa uurastusta

koulun penkillä.

Kynät ja kumit on meillä vielä hankkimatta, joten huomenna suuntaamme 

niiden perässä kaupunkiin.

Hanna

Gluteeniton mustikkapiirakka

Parasta aikaa uunissa paistuu mustikkapiirakka, toinen tälle viikolle.

Älkää olko huolissanne, en aio syöttää sitä perheelleni, vaan 

ihanille työkavereille huomenissa!

Kyytipojaksi vaahdotan Flora vanillaa!

Ihan vaan siksi, että osaavat olla melko huippuja tyyppejä!

Töihin vien ihan tavallisen piirakan, mutta ohje tässä on gluteenittomaan versioon,

sen perään kun on kyselty!

 Mustikkapiirakka (pellillinen)

5 munaa

5 dl sokeria

3,75 dl sulatettua margariinia

2,5 dl maitoa

7,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

2,5 tl leivinjauhetta

5 dl mustikoita (jäisetkin käy)

Muruseos:

50 g margariinia

1,25 dl sokeria

1,25 dl gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeria vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja

lisää  ne taikinaan vuorotellen rasvan ja maidon kanssa varovasti

sekoittaen. Kaada taikina uunipellille

ja ripottele pinnalle mustikat. 

Nypi muruseoksen aineet keskenään ja ripottele mustikoiden päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Gluteenittomassa piirakassa mustikat painuvat pohjaan kuin pommi ja 

muruseos leviää tasaiseksi pinnaksi, mutta maku ja koostumus 

pelastaa tämän piirakan!!! Mehevä, kostea ja maukas, nam!

Ohjetta voi muuntaa niin, että vaihtaa gluteenittomien jauhojen tilalle 

vehnäjauhoja.

Kokeilepa!!!

Hanna 

Syksy

Elokuu on käännetty kalentereissa esiin ja heinäkuulle on sanottu

heipat. Koululaisilla on lomaa enää viikko ja siitä se taas lähtee,

arkinen uurastus.

Kynttilöitä on jo polteltu ja ensimmäiset tunnelmavalot on aseteltu olohuoneeseen.

Se on syksy nyt!

Syksy, vaikkei kesääkään ole vielä kunnolla nähty...

Tänään pistäydyimme maalla, mummolassa. Siellä ruispellolla näytti näin kauniilta!!!

Toisaalta sitä kaipaa kesän vapautta ja elämän helppoutta.

Toisaalta mieli jo kaipaa syksyn tuomaa rytmiä lasten koulujen ja 

päiväkodin alettua. 

Syksyn saapumisen huomaa myös siitä, että sukkapuikot olisi kaivettava

esille. Villasukkia tekisi mieli muutamat kutoa.

Muutamia kivoja mallejakin olen jo löytänyt, joita voisi 

kokeilla. Silti virkkaustyötkin vielä houkuttelee...

Syksyinen arvontakin olisi kiva pyöräyttää käyntiin... 

Saas nähdä mitä tässä vielä keksii!!!

Hanna