kuumetta ja särkyä

Terveiset vaan täältä petin pohjalta. Meillä on sairastelut aloitettu jo viime viikon perjantaina, eikä vieläkään loppua näy. Ensin Daniel tuli kuumeeseen toissa perjantaina ja Camilla ja Ruuben sitten maanantaina. Kuume nousi lapsilla yli 40:een ja vei kyllä kaikki voimat. Muhun kuume nousi torstaina ja siippaan sitten eilen. En edes muista millon mulla olis ollut kuume melkein 39:ssä. Olo on ollut aivan järkyttävä. Jokapaikaa kolottaa ja vain hetkellisesti olo helpottuu kourallisella pilereitä (nyt on just se hetkellinen helpotus).

Huusholli on sen näköinen, ettei kukaan ole todellakaan jaksanut laittaa tikkua ristiin. Jääkaappikin olis jo huutanut tyhjyyttään ilma ihanaa naapuria, joka eilen soitti ja lupasi käydä kaupassa! Eipä meistä olisi siipan kanssa mihinkään eilen ollutkaan. Lapsetkin on lähes heitteillä. Onneksi osaavat jo ite ottaa jotain suuhunpantavaa.

Tässä on meidän tykötarpeet viime päivilta. Vaikka mitä pilleriä ottaa, ei kuume pysy hetkeä kauemmin alhaalla. Nyt alkaa kuitenkin Daniel ja Camilla olla kutakuinkin kunnossa, Ruubenille nousee aina vaan uudelleen kuume ja me nyt ei olla vielä läheskään kunnossa. Eli viikko meni Danielilla tämän taudin kanssa, oli koko viikon pois koulusta.

Jospa vaikka nämä sairastelut riittäis sitten koko kevääksi. 

Palaillaan, kunhan taas ollaan elävien kirjoissa!

Hanna

Ei oppi ojaan kaada

En ole koskaan oppinut lukemaan sukka- tai muita neuleohjeita. Ne vaan yksinkertaisesti on ollut mulle ihan täyttä hepreaa!!! Ennen joulua menin sitten lupaamaan itselleni, että kunhan joulutohinat on ohitettu, otan itseäni niskasta kiinni ja alan opettelemaan ohjeiden lukemista.

Novitan sukkalehti sai toimia oppaana ja valitsin sieltä kauniin mallin ja aloin kokeilemaan. Ja voitteko kuvitella, minä ONNISTUIN!!!

Sukan kuvio on lehden ohjeiden mukaan tehty, kantapää ja kärkikavennus on tehty omalla vanhalla mallilla, joka tulee suoraan selkärangasta. Lanka on 7-veljestä ja puikot Bamboot 3,5. Oon tosi tyytyväinen näihin sukkiin! Musta niistä tuli tosi kauniit! Mun piti tehdä ne alunperin itselleni, mutta Camilla tuli ja omi ne, meni niitä esittelemään naapuriin ja kas kas, sain elämäni ensimmäiset sukkatilaukset (jos oman perheen tilauksia ei lasketa)!!!

TIMPURI-merkki tuli tällä kertaa taakse yläreunaan ja passaa siihen oikein somasti. Naapurissa ei oikein meinattu uskoa, että merkkikin on meidän äidin oma ;)!

Tästä onnistumisesta innostuneena mulla on nyt kamala into kokeilla kaikkea uutta ja opetella uusia malleja.
Mutta, ensin siis tilaussukat pitää saada valmiiksi, tosin ovat jo hyvällä mallilla!

Aurinkoisia talvipäiviä teille kaikille!!!

Hanna

PS. Meillä voidaan ihan hyvin olosuhteisiin nähdän. Toiset päivät on parempia kun toiset! Kiitos kaikille rukouksista ja ajatuksista sekä kaikesta tuesta!!!

Pumpulin pehmoista

Käytiin ennen joulua vähän isommassa kaupungissa joululahjaostoksilla ja samalla hoitamassa vähän parisuhdetta. Lapset sai samalla viettää mukavaa aikaa mummin ja vaarin luona. Eli kaksin oltiin liikkeellä.
Näin yhdessä (en enää muista missä) liikkeessä todella kauniin ja niin pehmoisen kaulaliinan ja olin vähällä sen ostaakin, mutta vilkaisu hintalappuun sai mut järkiini ja sillä kertaa kaulaliina jäi sinne.

Katsoin kuitenkin hiukan mallia liinasta ja hain langat sekä tarpeeksi paksut puikot kaupasta ja tylysti tein itselleni kopion kyseisestä liinasta!

Tykkään, että kaula pitää olla talvella hyvin suojattu ja jos kaula on paljaana, palelen aivan älyttömästi. Niinpä tein tästä liinasta tarpeeksi leveän, että sen saa kivasti jopa poskien peitoksi. Ja pitkäkin sen pitää olla, jotta sen saa tarpeeksi monta kertaa kaulan ympäri. Ja vielä yksi kriteeri liinalla on: se EI saa kutittaa!!!
Tässä liinassa käytin lankana Novitan Jennikaa ja puikot oli Bamboot (tietenkin) ja numeroa 4,5! Lanka on just sopivan pumpulin pehmoista!!! Tästä tuli siis sittenkin perempi kuin siitä kalliista kaupan huivista! Ja tämä on itse tehty ja sitä koristaa ihan oma merkki ;)

Hanna

Talven riemua ja tuliaisia!

Ensiksi kiitos teille kaikille, jotka olette meidän perhettä muistanut viime päivien aikana. Kun elämässä on vaikeaa, on ihana tietää, että on ystäviä ja rakkaita, jotka kantaa ja auttaa silloin kun ei itse jaksa!!! Ilman teitä olisimme ollut tosi yksin viime päivinä!!! Ja vaikka ei olla edes nähty, me tiedetään, että meitä ajatellaan ja muistetaan rukouksin!

Ja sitten itse asiaan... Lapset on nauttineet vihdoinkin saapuneesta talvesta. Tähän ihan viereen on tehty kaupungin toimesta luistelujää! Loistavaa sanon minä! Lapset vetää luistimet eteisessä jalkaan ja hipsivät tien yli kentälle. Ei voisi enään helpommaksi harrastamista tehdä.

Kuva on otettu meidän kodinhoitohuoneen ikkunasta. Jos ei itse ehdi kentän laidalle niin tästä on tosi hyvä vahtia kentän touhuja!

Siellä on sulassa sovussa koko naapuruston tytöt ja pojat, jääkiekkoilijat ja taitoluistelijat sekä ne, jotka luottavat enemmän potkukelkan voimaan ;)! Myös koirat on hyväksytty joukkoon mukaan. Kentällä käy kaupungin toimesta aurausmies, mutta nyt kun lunta on tullut niin kauheesti, on fiksut lapset vieneet, jokainen kotoaan, lumikolan ja yhteistuumin auranneet kenttää! Daniel vietti eilen luistimilla 4 tuntia, mikä on saavutus sinänsä!!! Eka tunti koulussa ja loput tuossa kentällä. Välillä kävi vaan syömässä ja vaihtamassa kuivat vaatteet. Voi sitä liikunnan riemua!!!

Tänään meillä kävi rakkaita kylässä. Äiti ja sisko ja vähän muitakin. Minnan kaupasta (niinkuin lapset asian ilmaisee)  sisko toi mulle tuliaisia, jotka oli kuulemma heti olleet mun näköiset!!! Kiitos Minna!!!

Keittiöön uudet VALKOISET verhot!!! 

Joulunpunaisen jälkeen valkoinen on taas niin ihana väri!!!

Sekä samaa sarjaa olevan liinan ruokapöytään!

Kuvassa oleva lyhty on siskontytön mulle antama joululahja!

Myöskin kovasti mun mieleen!! Kiitos Jenna!

Leppoista viikonloppua! Muistakaa levätä, antaa aikaa rakkaille ja läheisille

ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä!!!

(Mun viikonloppu loppuu tänään ja huomenna töihin)

Hanna

Alamäessä...

              Ainahan se on tiedetty, että elämään kuluu olennaisena osana ylä- ja alamäet. Tällä kertaa lasketellaan alamäkeen aika lujaa. Monestihan on niin, että elämä näyttää aurinkoset kasvot ja niissä paistatellaan ja ollaan onnellisia ja seuraavassa hetkessä alkaa synkät varjot peittää taivasta tai jopa yllättävä rajumyrsky iskee vasten kasvoja, eikä silloin enää paljon naurata. Elämä yllättää, eikä aina niin positiivisesti. 
             
           Mieli on ollut tänään maassa ja harhaillut siellä ja täällä. Kurttuja on otsalla ja huoli painaa mieltä. Mutta silloinkin, kun elämä ei hymyile, voi muistaa mitä kallisarvoista omistaa, huolista ja murheista huolimatta. Meillä on toisemme, ihanat lapset, terveys,vaatteet ja ruokaa, kodikas ja rakas koti sekä paljon ihania ystäviä ja rakkaita. 

Juuri tänään, kun mieli on musta ja itku herkässä, löysin jotenkin niin koskettavan runon, joka kyllä lohdutti mua suuresti. Haluan jakaa sen sulle, jospa se vaikka auttaisia suakin juuri tänään tai sitten vasta huomenna!

Joskus elämän on mentävä rikki, 

että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,

jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä

antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Vaikka olisit tänään rikki, älä pelkää.

Rikottu rakastaa hellemmin,

rikottu huomaa herkemmin,

rikottu tuntee syvemmin,

rikottu rakentuu vahvemmin.

Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista.

Kaikkien vaikeuksien keskellä saan aina muistaa, että

Meitä kantavat iankaikkiset käsivarret!!!

Hanna

Pakkassäässä

Aivan ihana pakkaspäivä (vaikka en talvesta tykkääkään)!

Auringon paiste tekee kaikesta niin paljon kauniinpaa.

Muutamaan kertaan uskaltauduin tänään käymään ulkona
ja ensimmäisellä kerralla ulkoilutin kameraa ja toisella koiraa ja miestä ;).

Vaikka onkin kaunista, niin tämä pakkanen ei ole 

yhtään mun juttu! Korkeintaan 8 astetta pakkasta

sais olla, jotta tarkenis ulkoilla, eikä tarvis pukea niin kamalan 

paljon päälle aina ulos mennessä. 

Tulppaniuni on ollut hiukan talvihorteessa.

Ehkä se heräilee pikkuhiljaa auringon kanssa ja 

kun taas alkaa päivät pitenemään ja kevät ja KESÄ

tulee, niin minäkin heräilen!

Jonkinverran on käsitöitäkin valmistunut. Kunhan saan niitä

pääteltyä (edelleen inhoan päättelemistä) ja kuvattua niitä,

laitan kuvia myös tänne. 

Siskoni tulee muuten huomenna käymään ja se tykkää

päättelemisestä. Taidankin heti ovella lyödä sille 

töitä kouraan ;). Palkaksi tarjoan kahvia ja

valkosuklaa-vadelmakakkua uudella ohjeella tehtynä!

Aamukahviterassikin on talvihorroksessa... 

Kevättä siis odotellaan!!!

Hanna

Asiat järjestykseen

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!!!

Tämä vuosi on alkanut vapaiden merkeissä ja läheisten ihmisten

seurassa! Oltiin kotikonnuilla ottamassa uutta vuotta vastaan!

Raketteja paukuteltiin kirkkaan tähtitaivaan alla kivassa pakkassäässä!

Saunottiin ja herkkuja vedettiin  napaan ja pelailtiin joululahjalautapelejä! Niin 

ihanaa ja rentoa maalaiselämää!!!

Uuden vuoden lupauksia en tänäkään vuonna tehnyt! Mitä suotta,

 kun ei ne pidä kuitenkaan! Riittää, kun parhaansa

tekee, jos se ei riitä, niin sitten ei voi mitään!

Sain tässä juuri ennen joulua paketin Paavolta ja siellä oli 

muunmuassa 

Sisustustarroja! Juuri oikea määrä ja juuri oikeanlaiset!!

Kyllä meillä onkin fiksu kummipoika ;)

Liimailin ne tähän lipastoon! Ehkä nyt pysyy tavarat 

oikeissa paikoissa!!!

Minusta nämä sopii meille kun nenä päähän, vaikka

Ruuben ei ollutkaan mun kanssa samaa mieltä ;).

Huomenna meillä alkaa taas melkein arki, kun menen

töihin. Lapset vielä lomailee tämän viikon ja loppuviikosta 

saadaan vielä serkkutyttökin yökylään! 

Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle!

Hanna