Creme brulee

Blogi ei näemmä pysy millään tässä elämisen vauhdissa mukana.

Antanette anteeksi etanamaisen hitaan päivitysvaihdin!

Viime viikko lomailtiin koko porukka ja ajattelin etukäteen, että ehdin mukavasti

antaa aikaa myös tälle hivenen hunningolle jääneelle blogille kaiken

muun lisäksi, mutta kuinkas kävikään...

En ehtinyt, mutta en ehtinyt lukemaan odottamassa olevia kirjoja, en

pesemään loppuja ikkunoita, enkä keittiön mattoa. Ei myöskään maalattu

olohuonetta, vaikka niin vähän suunniteltiin.

Ehdin kuitenkin paljon muuta, sitäkin, mitä ei etukäteen niin suunniteltu, joten

taisin jäädä kuitenkin plussan puolelle.

Syyslomalla innostuin kokeilemaan kauan suunnitteilla ollutta herkkua, jota

en ole eläessäni tehnyt. Kokeilin tehdä Creme bruleeta! Voi mitä herkkua

se olikaan!!! Teen ihan varmasti sitä vielä uudelleen. 

Sen verran on jouluinen menu pyörinyt päässä tässä viime aikoina lahjojen

lisäksi, että ajattelin poiketa perinteistä ja tarjota perheelle jouluaterian

jälkiruuaksi piparkakkujäädykkeen tilalta nimenomaan Creme bruleeta jouluisin

maustein sikäli mikäli perhe pystyy olemaan yhden jouluaterian ilman sitä perinteistä!

Ohje on Valion sivuilta ja sitä kyllä uskallan suositella!

En omista hienoja Creme bruleevuokia ja siksi tein jälkiruuan

uunin kestäviin Pentikin Vanilja-kahvikuppeihin!

Creme Brulee    (6:lle)

Puolikas vaniljatanko

3,3 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

4 keltuiaista

0,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi siemenet kuoresta ja laita ne

kattilaan kerman ja maidon kanssa. Kuumenna seosta hitaasti kiehumispisteeseen.

Yhdistä keltuaiset ja sokeri ja vaahdota ne käsin kevyesti. Kaada kuuma kermamaito keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana kokoajan sekoittaen, mutta varo vatkaamasta liikaa, ettei 

pinnalle muodostu vaahtoa.

Kaada seos annoskuppeihin ja nosta kupit syvään uunivuokaan tai -pannulle. Nosta vuoka uuniin ja kaada vuokaan kuumaa vettä niin, että se ulottuu kuppien puoleen väliin saakka.

Kypsennä uunin alaosassa n. 190 asteessa 25-30 minuuttia. Laske tarvittaessa lämpötilaa, ettei

pinta tummu liikaa ja pidennä tarvittaessa paistoaikaa.

Ota kupit uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa. Anna jäähtyä jääkaapissa

2-3 tuntia tai seuraavaan päivään.

Sulata 1 dl sokeria paksupohjaisessa kattilassa. Anna sokerin sulaa ja saada hivenen kullanruskeaa väriä, mutta varo polttamasta sitä. Kaada sula sokeri leivinpaperille ja levitä se heti teräslastalla ohueksi levyksi ja anna jäähtyä täysin. Murskaa kovettunut sokerilevy esim kaulimella

pieniksi muruiksi ja ripottele jälkiruokien pinnalle ennen tarjoilua.

Jos omistat kaasupolttimen, voit ripotella bruleen pinnalle ruokokidesokeria ja

paahtaa polttimella jälkiruokaan rapean pinnan.

Jälkiruoka on gluteeniton ja tarvittaessa helposti myös laktoositon, kun käyttää

laktoositonta  kermaa ja maitoa. Itse tein juurikin 

laktoosittoman version ja se onnistui oikein hyvin!

En omista myöskään kaasupoltinta, joten käytin sulatetusta sokerista tehtyä viimeistelyä

bruleeseen ja oikeastaan tykkäsinkin siitä tosi paljon, joten luultavasti teen

niin seuraavallakin kerralla. Tällä ohjeella tulee melko pienet (n. 1 dl) annokset

jälkiruokaa, mutta on se sen verran imelää, etten ainakaan minä kaivannut sitä yhtään enempää.

Makeaa maanantai-iltaa sinulle!

Kiva, kun olet ja luet!

♡

Hanna

Pyykkietikka

Jos pitäisi valita yksi kotityösuosikki, olisi se kohdallani ehdottomasti 

pyykkääminen; peseminen, 

kuivumaan ripustaminen sekä puhtaan pyykin kääriminen

kaappiin! 

Minulla on muotoutunut omat pyykkäysrutiinit jo kauan sitten ja

ne ovat toimivia edelleenkin. Näinkin suuressa perheessä pyykkiä tulee

melkoisia määriä viikoittain ja pyykkikone onkin ahkerassa käytössä.

Usko tai älä, mutta pyykin ripustaminen narulle kuivumaan on melko tarkkaa

puuhaa, sillä ne pitää asetella sinne juuri tietyllä tavalla, jotta

sitä pyykkiä mahtuu kuivumaan mahdollisimman paljon kerralla.

Toisinaan joudun hivenen hillitsemään itseäni, jos joku muu perheestä

on ripustanut pyykit kuivumaan narulle, hyvää hyvyyttään ja omalla tavallaan...

Nykyisin osaan jo melko hyvin nieleskellä omat kommenttini ja vain

vaivihkaa siirrellä vaatteita niin, että narulle mahtuu lisää vaatetta kuivumaan.

Puhtaan pyykin tuoksu on käsittämättömän ihana!

Minusta puhtaassa pyykissä tuoksuu onni ja kodikkuus!

Kaikkein parhaimmalle tuoksuu tietysti ulkona kuivattu pyykki, mutta

näin siitepölyallergisten klaanissa ulkona kuivaus

onnistuu vain harvoin. Omistan myös kuivausrummun, mutta

siitäkin huolimatta meillä on lähes aina pyykkiä narulla kuivumassa ja

rummussa kuivaan lähinnä lakanat, pyyhkeet ja satunnaisia käyttövaatteita.

Käydessäni tässä joku aika sitten Muuramen Annivalissa hankin 

sieltä itselleni kauan haaveissa olleen pyykkietikan!

Pieni pyykkäri minussa halusi päästä kokeilemaan ihan itse, 

kuinka paljon kehuttu pyykkietikka toimii!

Pyykkietikan ominaisuuksista voit faktat lukea täältä, klik! Ja 

voin kyllä hyvällä omallatunnolla ne allekirjoittaa!

Itselläni on juurikin tuota Cotton-puuvillankukan tuoksuista 

pyykkietikkaa ja sen tuoksu on juuri niin hyvä, kun vain voi kuvitella.

Pyykkietikkaa annostelen vain sen kaksi korkillista koneelliseen ja se 

on mielestäni riittävä määrä, jotta tuoksu on maltillisen sopiva!

Etikka on myös hyvin riittoisaa juuri annostelun vuoksi ja pyykistä tulee

pehmoista ja raikasta!

Taidanpa tästä lähteä laittamaan loman kunniaksi

pyykkiä koneeseen!

♡

Hanna

Villasukat vilpoista vastaan!

Harmaata ja niin märkää on tänään ollut

koko päivän. Aamulla bussipysäkille kävellessä tuulikin niin, 

että oli tukka lähteä päästä! 

Onneksi on kuitenkin suht siisti sisätyö, eikä tarvitse

ulkona viettää koko päivää. Vaikka toisaalta pikkuinen

kävely raittiissa ilmassa aamulla ennen töitä tekeekin ihan hyvää. 

Heijastimet on ollut pakko kaivaa esiin jo muutama viikko sitten, sillä

aamut ja illat on jo niin pimeitä, että jos aikoo näkyä, on 

heijastin hyvä henkivakuutus!

Syksyn tullen villasukat on myös pakko kaivaa esiin.

Kaipasin itselleni erittäin lyhytvartisia sukkia, joita

voisin käyttää öisin ja jotka on helppo potkaista unissaan pois jalasta, 

jos sattuu tulemaan liian lämmin. Kaivelin jämälankavarastoani ja 

löysin sieltä riittävästi Dropsin Merino Extrafineä, jota jäi yli

vauvan neuletakista. 

Lanka tuntuu aivan käsittämättömän ihanalta paljaalle jalalle.

Lanka on 100% villaa, mutta se ei kutita lainkaan eikä ole

liian lämmin.

Kuvailin sukkia tuossa "meidän" metsässä silloin,

kun aurinko vielä paistoi ja ilma oli sumuinen.

 En vaan voi vastustaa noita sammalmättäitä.

Niin pehmeitä ja satumaisilta ne näyttävät.

Olen pitänyt periaatteena, etten aloita toista käsityötä niin kauan kuin

edellinen on kesken. Tässä tein kyllä poikkeuksen näiden sukkien kanssa.

Sukat kun oli melkein pakko saada nopsasti valmiiksi, eikä niissä mennytkään

kuin muutama hassu ilta.

Harmaa pitkä neuletakki on edelleen sen verran kesken, että

hihat odottavat kiinnittämistä itse takkiin. Se ei nyt vaan yhtään

inspiroi, joten hihat on aina vaan irrallaan... Pakko tässä on ottaa itseään

niskasta kiinni ja vaan tehdä neuletakki loppuun, jotta voi aloittaa taas uutta työtä!

Pitäkäähän varpaat lämpiminä!!!

♡

Hanna

Omenapiirakka kaurapaistostwistillä, gluteenittomana tietenkin!

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä perheelle jälkiruokaa

lounaalle. Mummilta saatuja omenoita on vielä jäljellä, joten niistä

halusin tehdä jotain, mitä en aiemmin ole tehnyt. 

Näin omenoiden aikaan uudet piirakkareseptit on kovassa

huudossa. Perinteinen kauraomenapaistos on meidän perheen ehdoton suosikki, mutta

nyt löysin netin viidakosta ohjeiden joukosta erittäin

hyvän vastineen sille. Vähän kuin vanhanajan omenapiirakka tuunattuna

kauratwistillä!

Alkuperäisessä ohjeessa  luvattiin, että piirakka on lähes täydellistä, enkä

voi kyllä väittää vastaan. Muutin ohjeen gluteenittomaksi ja 

puolitin ohjeen sekä tein hiukan suuremman annoksen kauramurua, koska se

juuri on meidän perheen suosikkia!

Jos teet tätä piirakkaa keliaakikolle, huomioi, että kaura sopii

hänelle ja että se on puhdasta kauraa!

Ohje on sopiva pyöreään piirakkavuokaan.

Ohje toimii aivan hyvin myös vehnäjauhoilla tehtynä!

Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

75g sulaa voita tai margariinia

2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

1 dl maitoa

1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:

75g sulaa voita tai margariinia

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

vaniljasokeria

 kanelia

 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.

Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.

Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 

reilusti kanelia.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 

omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.

Tarjoile vaniljavaahdon kera!

Tämä ohje jää varmasti itselle suosikkien listalle ja uskoisin, että

täytteeseen sopisi aivan hyvin myös puolukka, karpalo ja miksei myös raparperi!

Leipomisen iloa!

♡

Hanna