Kaikki!

Usein sitä ihminen miettii ja haaveilee siitä, mitä hänellä ei ole. Mitä pitäisi saada ja

mitä haluaisi saada. Mitä tarvitsee.

 Näitä minäkin usein, ehkä liiankin, mietin.

Nyt kuitenkin istun kaksivuotiaan sängyn vieressä nukuttamassa kuopusta, joka

juttelee, kömpii, kierii, laulaa ja potkii. Pitäen kuitenkin kokoajan kiinni äidin

sormesta.

Kuuntelen samalla, kun isommat lapset tekevät iltatoimia ja kömpivät kukin

vuorollaan omiin lämpimiin peittoihinsa.

Muutaman hetken päästä kuopuksen ote sormestani heltiää 

samaan tahtiin, kun hän vaipuu syvään, pienen lapsen uneen.

Kääriydyn torkkupeittoon sohvalle lanka ja koukku kädessä.

 Siippani viereen. Kynttilän valossa.

Hetken päästä jo uni painaa.

Mullahan on kaikki!!! 

Tässä!

Nyt!

Hanna