Kivaa (ja edullista) tekemistä kesällä on vierailla
ihmisten pihoilleen järkkäämille pihakirppiksille.
Me tehtiin eilen retki Keuruun Asunnalla sijaitsevalle Vehkomäen lammastilalle,
jossa telkkaristakin tuttu Paula (Maajussitar) myy lähes kaiken
omaisuutensa.
Lampaita ei paikan nimestä huolimatta ikäväkseni kylläkään kovin läheltä päästy
näkemään, vaikka niitä nimenomaan lapsille kovasti mainostin :/.
Tien varressa tämä näkymä oli ottamassa vastaan.
Kaikkea kaunista ja vanhaa sekä tosi vanhaa oli kaupan.
Hinnat oli mun makuun kyllä vaan vähän turhan tyyriitä.
Mutta kiva oli käydä katselemassa ja ihailemassa.
Pojat ja Hilla oli meillä mukana, joten kovin rauhallisesta
katseluretkestä ei voi puhu.
Niin paljon mielenkiintoista nähtävää siellä oli, että joidenkin oli melko
vaikea pitää näppinsä kurissa.
Jokusen kerran piti muistuttaa, että tavarat on tooosi vanhoja
ja saattavat mennä rikki.
Pitkää pinnaa nämä reissut usein kysyvät, mutta eipä ole paljon
vaihtoehtoja, jos meinaa omasta pihapiiristä kauemmas
päästä.
Lannoitemainos on kuuleman mukaan ollut talon seinässä sen sata vuotta.
Tämä oli yksi niistä, jotka ei ollut myytävänä. Juuri sen kun siippa olisi
halunnut työpöytänsä läheisyyteen.
Näillä jokaisella tavaralla olisi varmasti tuhat ja yksi
tarinaa kerrottavanaan.
Mitenkähän moni lapsi tuossakin keinussa on kiikkunut?
En aivan tyhjin käsin päässyt pihakirppikseltä lähtemään.
Ostin Arabian melko vanhan tarjoilukulhon sekä neljä
pientä lasipulloa.
Lasisiin pulloihin on mukava sujauttaa pienten käsien keräämät
lyhytvartiset kukkakimput!
Arabiakulhosta oli hivenen lasitus kärsinyt, mutta eipä anneta
sen häiritä.
Paikka sijaistee melko lähellä äitini lapsuusmaisemia, joten siksikin
siellä oli kiva poiketa.
Omista nurkistakin löytyisi jos jonkinlaista myytävää.
Pitäisiköhän laittaa pihakirppis pystyyn???
Hanna