Viherpeukalon tynkä

Eilen oli melkoinen päivä!

Hain lapsia kotiin kesäloma- ja leirireissulta, jolla olivat olleet

lähes viikon.

Olivat vanhassa kotikaupungissa.

Kävin hakureissulla vanhalla työpaikalla moikkaamassa

ihania työkavereita ja samalla kävin kahden ystävän luona pikaisesti

kahvittelemassa.

Ihana oli nähdä rakkaita ystäviä ja työkavereita, mutta kyllä oli raskaskin päivä.

Kotiin lähtiessä pyyhkäisin ikävän kyyneleet silmänurkasta.

Kyllä sinne palanen sydäntä on jäänyt, eikä mikään ihan pieni 

palanen!

Ja sitten itse aiheeseen...

 Sain tässä taannoin äidiltä kirsikkatomaatin taimia.

Äiti oli ne esikasvattanut ja kukkiakin niissä jo oli.

Istutin ne koriin ja olen jopa muistanut niitä ahkerasti kastellakin!

Harvinaista tässä on se, että ne on olleet hengissä jo monen monta

viikkoa! Kukkia on tullut valtavasti lisää!

Ja ihan oikeita pikkutomaatteja! Näitä on pitkästi 

toista kymmentä! Ja lisää tuntuu tulevan kuin sieniä sateella!

Nyt vaan odotellaan, että aurinko kypsyttää ne ihanan

punaisiksi ja maukkaiksi.

Tuossa ne paistattelee keittiön ikkunan alla ehkä

kaikista aurinkoisimmalla paikalla, mikä terassilta löytyy!

Viherpeukaloa mulla ei ole ennen ollut, mutta

nyt voisi jopa luulla, että viherpeukalon tynkä on kasvamassa ;)

Hanna