Vapaapäivän iloja...

Miksi nämä vapaapäivät menee näin nopsaan??? Tekemistä olis vaikka kuinka paljon, mutta aika loppuu kesken. Tämä vapaapäivä alkoikin oikein mukavasti aamupäivällä ystävän luona. Kerrassaan ihanaa, kun saa rauhassa jutella kaikesta mahdollisesta ja parantaa maailmaa. Ystävät on valtava rikkaus, etenkin sellaiset joiden kanssa saa olla juuri se mikä on!

Iltapäivällä iski hirmuinen vimma saada vaihtaa olkkarissa huonekalujen paikkaa, mutta vahvat käsivarret ei ollu kotona, joten tyydyin vain siivoamaan ja tekemään suunnittelemia tulevan varalle. Ehkä jo tällä viikolla saan suunnitelmat toteutettua. Pikkusen himottais lähteä käymään Ikealla niin, että takapenkkiläiset jäis kotiin, että saisin haaveilemani moopelin mahtumaan autoon... Ehkä tässä kevään korvalla sinne päästäänkin, tiedä häntä...

Tässä vielä muutama kuva ihanasta tulpaanikimpusta, jonka sain rakkaalta siipaltani naistenpäivän kunniaksi. 20 niin kaunista ja valkoista lempikukkaani!!! Nyt jo niin lakastuneet, että piti pois heittää, mutta onneksi sain ikuistettua ne kauniiksi muistoksi.

Ei tää päivä kuitenkaan aivan putkeen mennyt. Jouduin ostamaan tyttärelle uuden puhelimen edellisen rikki menneen tilalle. Kuinkas sitten kävikään, kun  illalla uuden puhelimen uusi laturi oli jäänyt tytön sängylle hetkeksi vahtimatta. Rakas nelijalkainen otuksemme oli syönyt sitä niin, ettei sillä enää tee yhtään mitään. Siinä tuli tytölle itku ja koiralla äkkilähtö jäähylle. Onneksi isin kännykkä on samaa rotua kun tyttären, joten ehkä he nyt selviävät yhdellä laturilla. Ja me ollaan taas aavistuksen verran viisaampia, eikä jätetä mitään syötäväksi kelpaavaa koiran ulottuville (koiran, joka ei juurikaan ole mitään ennen tuhonnutkaan...)

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

<3 Hanna