Sairaana soffalla...

Niin siinä sitten kävi, että flunssa iski kyntensä minuunkin, vaikka yleensä (onneksi) vältyn siltä. Nyt kuitenkin kuume nousi, mikä on todella harvinaista. Olin kuitenkin niin sinnikäs (tyhmä), että lähdin töihin. Sain hetimiten käskyn lähteä kotiin sairastamaan. Ja onneksi lähdin, sillä olo on ollut aika kurja. Päätä särkee lääkkeistä huolimatta, kuumetta on ja olo on surkea. Toivottavasti tästä äkkiä paranee ja pääsee taas vauhtiin.
Ulkona on ihana ilma ja vielä niin valoisaa. Kevät siis tekee tuloaan. Nyt kuitenkin jään ulkoilusta paitsi, mutta ihana on seurata poikien lumilinnoituksen rakentamista keittiön ikkunasta.

Eilinen siivous- ja petivaatteiden tuuletus tuskin auttoi tähän asiaan. Illalla oli kuitenkin ihanaa päästä putipuhtaiden lakanoiden väliin vapaapäivän päätteeksi. Ja siisti koti hoitaa mun sielua!!!

Eilen sain aikaiseksi lasten, erityisesti poikien herkkua, eli tahmeaa suklaakakkua, joka meillä paremmin tunnetaan nimellä kurakakku ;), joka vaniljajäätelön kanssa on aivan taivaallista!! Ja kaiken lisäksi se on idioottivarma valmistaa, eikä siihen kulu aikaa kuin reilut puoli tuntia!

Tahmea suklaakakku

100 g margariinia

3 dl sokeria

2 munaa

0,5 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

Sulata rasva. Lisää joukkoon sokeri ja munat. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Kakun on siis tarkoitus jäädää "raa'aksi". 

Herkullinen kahvihetki!!!

Eilen opiskelin vielä ne kauan mielessä olleet isoäidin neliöt. Mun olemattomalla kärsivällisyydellä siitä hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta työkaverin tukiopetuksella sekä youtuben autuaalla oheistuksella opin kuin opinkin sen tekemään. Ja nyt siitä hyvästä etusormeni on turvoksissa siitä virkkaamisesta.

Ajattelin näin alkuun harjoitella paksummalla koukulla ja langalla. Innostuin kuitenkin niin, että ajattelin käyttää jämälankoja ja tehdä näistä jonkin sortin torkkupeiton sohvan nurkkaan. Katsotaan, tuleeko siitä tyttären nuken vai jonkun muun peitto...

Tässä vielä aamullisia tunnelmia. Koira tekee lähes joka aamu pesän lasten toppavaatteitten ja reppujen päälle. Se ei yhtään tykkää, kun talo aamulla hiljenee ja se jää yksin. Voitte vain kuvitella sitä riemua ja intoa, joka sillä on iltapäivällä kun koko lauma yksitellen tulee kotiin...

Hanna