Vaaleanpunaista

Kiitos Miia-Rebekalle ja Pirjolle haasteesta ja tunnustuksesta!

Vastasin pitkät pätkät haasteseen, mutta niin vaan kävi, että bittiavaruus vei kaiken 

mennessään, enkä enää uudelleen jaksa niitä kirjoitella!

Ihanasti aurinko näyttäytyy ja tuo kevätmieltä!

Meille kevät hiipii pikkuhiljaa, kun tekee mieli laittaa

kaikkea hempeän vaaleanpunaista esille.

Pikkuiset kynttilät tilasin Täältä!

Edelleen ootan, että pääsen putiikkiin käymään...

Myös servetit ovat samasta paikasta!

Virkkausvuorossa on isot isoäidin neliöt ontelokuteesta. Näistä olis tarkoitus

tehdä keinutuoliin päällinen.

Vuosi sitten tähän aikaan meillä oli meillä hiukkasen erilaiset tunnelmat.

Siippa oli juuri sairastunut työuupumukseen ja sen asian kanssa

yritettiin oppia elämään. 

Niin vaan siitäkin selvittiin, päivä kerrallaan.

Ihanaa tuona aikana oli se, että niin monet ihmiset

oli tukena! 

Ja me saatiin huomata, että meitä kannattaa iankaikkiset käsivarret!

Tässä on oppinut yhtä ja toista vuoden aikana.

Kuten sen, että kukaan ei ole korvaamaton ja ettei työ ole

elämässä pääasia, vaikka onkin hienoa, että sitä on!

Pitää osata kuunnella ja lukea itseään ja sitä siippaa!

Ja välillä on pakko vaan ottaa rennommin!

Vuosi sitten jyrkässä alamäessä kirjoitin tänne 

Joskus elämän on mentävä rikki,

että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,

jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä

antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Vaikka olisit tänään rikki, älä pelkää.

Rikottu rakastaa hellemmin,

rikottu huomaa herkemmin,

rikottu tuntee syvemmin,

rikottu rakentuu vahvemmin.

Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista!

Ja nyt voi sanoa, että tää on niin totta!!!

Aurinkoista viikkoa!

Hanna