Viikko auringon alla tekee ihmeitä...

...näin lupaa matkatoimiston mainos ja se on niin totta!

Hieman takakierästä rouvasta kuoriutuu ihan kelpo seuralainen miehelleen ja saattaa olla jopa hieman keskivertoa kivempaa matkaseuraa, kunhan pääsee ensin ylitse kotikynnyksen ja pahimman morkkiksen jättäessään lapset viikoksi isovanhempien hellään huomaan. Onhan rouva ikävöinyt lapsiaan jo etukäteen ainakin viikon ajan ja ajatellut peruvansa koko matkan sen vuoksi.

Lentokentällä rouva on jokuitenkin ihan fiiliksissä eikä lennon kolmen tunnin myöhästyminen ja saapuminen määränpäähän kello 5 aamuyöllä tunnu oikein missään, vaikka rouva tavallisesti piteleekin tiukasti kiinni langoista ja on kovin tarkka aikatauluista. 

                  

   

Uuteen paikkaan tutustuminen, auringon lämpö ja suolainen merivesi iholla hoitaa väsynyttä mieltä ja arjen ja kiireen kiristämää pariskuntaa. Kun aikaa on lähes rajattomasti ainakin viikko tehdä sitä mitä haluaa ja milloin haluaa, alkaa mielikin rentoutua lähes välittömästi! Kun kotoakin kantautuu vain mukavia uutisia siitä, mitä mukavaa isovanhempien kanssa on tehty, ei ikäväkään pääse mieltä liiaksi kaihertamaan. Me nautitaan kaikki, me lomasta, lapset isovanhempien antamista erivapauksista ja isovanhemmat lastenlasten seurasta, näin ainakin väittivät!

                

    

Joka iltainen dilemma siitä, missä ja mitä syötäisiin, on loman ehkä vaikeimpia päätöksiä. Ja kun tilaamansa ruuan saa syödä lämpimänä keskeytyksettä itse valitsemassaan parhaassa seurassa auringon kauniisti laskeutuessa läheisen vuoren taakse, ei asiat voisi enää kovin paljon paremmin olla.

 

Kun lomakohteesta löytyy uusi suosikkiravintola parhaalla mahdollisella paikalla, on sinne suunnattava uudelleen.  On ihailtava meren jatkuvaa aaltoilua, tunnettava keveä tuuli hiuksilla, tuoksuteltava herkullisia tuoksuja, maisteltava uusia, herkullisia makuja ja yritettävä painaa kaikki tämä syvälle mielen ja sydämen sopukoihin, jotta voisi vielä vuosienkin päästä palata ajatuksissa tähän ihanaan lomaan.

  Altaan reunalla aurinkotuolissa maaten 1200 sivua luettua tekstiä tempaa mukaansa, eikä kirjoja malta laskea kädestään, sillä silloin kun on mahdollisuus lukea ilman keskeytyksiä, sitä uppoutuu lukemaansa täysin. Jonkin toisen kirkuvat lapset, roiskuneet pisarat tai ympärillä tapahtuvat muut asiat ei häiritse keskittymistä lainkaan, sillä mihinkään ei tarvitse reagoida, jos ei halua!

Kun matka lähenee loppuaan, toivoisi voivansa jäädä lomalle vielä viikoksi, vaikka lapsia onkin jo ikävä. Ensimmäistä kertaa ikinä rouva toivoo varanneensa viikon sijasta kahden viikon matkan. Kotiinpaluun jälkeen arkeen kiinni pääseminen kestää yhtä pitkään kuin lomakin, jos ei jopa vähän pidempään. Alle vuorokauden päästä kotiin saapumisesta rouva löytää itsensä jälleen selaamasta matkoja... taitaa reppana kärsiä parantumattomasta kaukokaipuusta!

Ilman isovanhempia ei näitä reissuja tehdä ja me ollaan niin kiitollisia, että molempien vanhemmat ottivat omasta ajastaan ja mahdollistivat meille tämän ihana loman. 

Eipä olisi voinut täydellisempi loma olla!

♡

Hanna