Kudottu tyynynpäällinen

Kun ilman lämpötila on pudonnut vajaalla kymmenellä asteella, tuntuu jo hiukan viileältä, vaikka asteita on todellisuudessa vielä reippaasti yli kaksikymmentä ja hellerajan tuntumassa ollaan tänäänkin oltu. Niin se vaan on, että ihminen tai ainakin tämä ihminen tottuu tähän lämpöiseen ilmanalaan ja kun sitten hiukan viilenee, niin heti sen kyllä ihossaan tuntee.

Ehkä vähän naurettavaakin on se, että hetki sitten mietittiin, että tarkeneekohan sitä vielä mennä uimaan 😃! Toivottavasti vesi on sen verran lämmintä, että uskaltaa ainakin pulahtaa.

Vaikka todellinen syksy ei ole vielä lähelläkään ja loppukesän hetkiä tässä elellään, niin olen tässä kaivanut jo puikot ja langat esiin. Siskoni nimittäin toivoi JOULUlahjaksi itselleen kudottua sohvatyynypäällistä. Paksusta harmaasta langasta ja palmikoita sekä isot napit taisi olla toive ja niiden perusteella suunnittelin tämän mallin, joka ei todellakaan ole ihan vielä ajankohtainen. Mutta koska inspiraatio iski, en voinut jättää lankoja ostamatta kesän kuumimmilla helteillä. 

Joululahjaa tästä ei kyllä tullut, vaan ihan muuten vaan-lahja, sillä enhän millään olisi malttanut tätä ihanuutta pidellä piilossa jouluun saakka.

Lanka on Novitan Isoveli-lankaa ja pyöröpuikot kokoa 6. Suuret napit tilasin Paaposta, jonka toimitus oli muuten äärimmäisen nopea. Niin nopea, ettei näinkään hätäinen ihminen ennättänyt vielä edes odottaa pakettia. Kokoa sillä on 40 x 70cm. Tänään siskoni sai päällisen itselleen ja kovin oli tyytyväinen!

Lapset ovat kesän aikana olleet vuoron perään reissussa, toiset pidemmän aikaa ja toiset muutaman päivän pätkiä. Eilen sitten vihdoin ja viimein oli se päivä, kun kaikki olivat taas turvallisesti kotona. Kyllä äidin ikävä on melkoinen, kun vanhinkin oli poissa kotoa juhannuksesta saakka. Olenkin tässä kesän aikana useampaan kertaan pohtinut, että kuinka siihen ikinä tottuu, kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa.

Syksyn tullen meiltä lähtee koulutaipaleelle 1 x abi, 1 x ysiluokkalainen, 1 x viitosluokkalainen ja kuopuskin suuntaa jo eskariin. Tähän saakka olen saanut viettää aina arkivapaani kulloinkin kotona olevan lapsen/lasten kanssa, mutta tästä syksystä eteenpäin sekin muuttuu eskarin myötä. Saapa nähdä, kuinka saan aikani täällä yksin kulumaan. Alkuun voi olla hiukan haastetta saada mitään aikaiseksi, mutta toisaalta yritän opetella nauttimaan rauhallisista hetkistä muuten kiireisen elämän keskellä.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä lasten muutamista lomapäivistä ennen koulun alkua, vaikka itsellä onkin töitä ihan normaalisti!

♡
Hanna