Testing, testing

Vierivä kivi ei sammaloidu, aina kannattaa  yrittää, 

vanhakin voi oppia uutta ja mitä näitä nyt olikaan!

Tällä motolla lähdin liikkeelle, kun halusin kokeilla jotain mulle

täysin uutta kakkurintamalla.

Lapsethan toivoivat viime viikonlopun pöllökakun jälkeen harjoituskakkuja ja

 sellaisen sitten teinkin! 

Huomenna I-HA-NA esikoisemme täyttää sweet sixteen ja

muutama kaveri tulee käymään. Pienen, kolmen munan kakun tein heille synttäriherkuksi.

Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla! Harjoituskakku, joka tulee kuitenkin tarpeeseen.

Pitkään olen ihastellut pitsikuvioisia kakkuja ja haaveillut sellaisen kokeilemisesta.

Niinpä lopulta päätin marssia paikalliseen Confettiin ja hankin

pulverin pitsin tekoa varten. Silikonimuotit sain siskontytöltä lainaan, joten 

niitä ei onneksi tarvinnut hankkia.

Pienen arkuuden vallassa ja luettuani ohjeet sen sata kertaa pääsin

kokeilemaan pitsin tekoa. Eikä se sitten niin vaikeaa ollutkaan.

Kärsivällisyyttä se vain vaatii, jotta massa paistuu ja lisäksi kuivuu tarpeeksi hyvin.

Silloin sen irrottaminen muotista on hyvinkin helppoa.

Pitsin kiinnittäminen sokerimassakakun

reunalle onnistui kivasti ihan vaan vedellä ja hyvin pysyi ja olin hyvin tyytyväinen

lopputuloseen.

Kaikki sujui tähän asti siis ihan kivasti. 

Kunnes...

...vasta kuvia ottaessani huomasin, että pitsit oli keikahtanut kakun kylkeen

ylösalaisin ;)!!!

Niin innoissani ilmeisesti kiinnittelin pitsejä, etten lainkaan huomannut niiden menevän

väärin päin.

Kakku kyllä tulee syödyksi, mutta tulipahan todettua, että 

aina joskus kannattaa harjoitella!!!

Onni tosiaan on se, ettei sen ihmeemmät juhlat ole kyseessä, eikä

esikoinenkaan moisesta mokasta ollut millänsäkään!

Onneksi. 

Olisihan se nyt ollut kurjaa, jos kakku olisi pilannut juhlat.

Pitsikakku on oikein kaunis, mutta täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa, ettei

se niin kovin hyvälle maistunut, ainakaan pelkiltään.

Tuulisesta ja myrskyisestä illasta

huolimatta oikein leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!

Hanna