Pitkän sateisen viikon jälkeen auringon säteet on vihdoinkin löytäneet meidät!
Heti, kun se pilkahti eilen puolen päivän jälkeen, tehtiin pieni retki
tähän lähelle upeisiin maisemiin, josta kerron myöhemmin kuvien kera!
Kylläpä ulkoilma tuoksuikin hyvälle monen päivän sisälläolon jälkeen.
Iltaa kohti taivas selkeytyi aina vaan ja sitä piti juhlia kattamalla iltapala
ulos!
Pikaisesti leivoin tuoretta leipää ja kävin kutsumassa ihanat ystävät naapurista
extempore-tyyliin iltateelle!
Siippa hiukan nikotteli, kun halusin tuoda pöydän terassilta ilta-aurinkoon
keskelle pihaa.
Vanha verho päätyi pöytäliinaksi ja lyhtyyn kynttilä tunnelmaa tuomaan.
Vilttejä vielä tuolin selkänojalle varmuuden vuoksi, ettei vilu pääse yllättämään!
Aikuiset ja isommat lapset meidän 10 hengen seurueesta nauttivat teet ja leivät
sievästi pöydän ääressä. Kolmen koplalle, johon siis kuuluu meidän kuopus ja naapurin kaksi vanhinta,
tehtiin sen sijaan koriin leivät, keksit ja mehut eväskoriin, jonka sisällön söivät reippaasti tyhjäksi
röllimetsässä. Vaikkei ruoka aina niin maistuisikaan ruokapöydän ääressä, niin kummasti se
vaan katoaa parempiin suihin eväsretkellä! Ihania kesämuistoja pienten ihmisten muistojen reppuun!!!
Vielä on sen verran valoisat illat, ettei vastahankitut ulkovalot juuri valoisuudellaan erottunut.
Odotellaan rauhassa kuitenkin muuttamat viikot ja johon alkaa valot erottua pimenevissä illoissa!
Ajansaatossa olemme sen verran muuttaneet ja vaihtaneet paikkakuntaa, että ajoittain
on yksinäisyys päässyt vaivaamaan. Uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen ei ole aina ihan helppoa. Siksi nyt olenkin niin kiitollinen, kun lähipiiristä
löytyy ystäviä, joita voi ihan ykskaks yllättäen pyytää pihamaalle iltaa istumaan ilman sen suurempia
suunnitelmia, hetken mielijohteesta!
Ystävistä kiitollinen!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!