Pihakirppiksellä

Kivaa (ja edullista) tekemistä kesällä on vierailla

ihmisten pihoilleen järkkäämille pihakirppiksille.

Me tehtiin eilen retki Keuruun Asunnalla sijaitsevalle Vehkomäen lammastilalle,

jossa telkkaristakin tuttu Paula (Maajussitar) myy lähes kaiken 

omaisuutensa.

Lampaita ei paikan nimestä huolimatta ikäväkseni kylläkään kovin läheltä päästy

näkemään, vaikka niitä nimenomaan lapsille kovasti mainostin :/.

Tien varressa tämä näkymä oli ottamassa vastaan.

Kaikkea kaunista ja vanhaa sekä tosi vanhaa oli kaupan.

Hinnat oli mun makuun kyllä vaan vähän turhan tyyriitä.

                 

Mutta kiva oli käydä katselemassa ja ihailemassa.

Pojat ja Hilla oli meillä mukana, joten kovin rauhallisesta

katseluretkestä ei voi puhu.

Niin paljon mielenkiintoista nähtävää siellä oli, että joidenkin oli melko

vaikea pitää näppinsä kurissa.

Jokusen kerran piti muistuttaa, että tavarat on tooosi vanhoja 

ja saattavat mennä rikki.

Pitkää pinnaa nämä reissut usein kysyvät, mutta eipä ole paljon 

vaihtoehtoja, jos meinaa omasta pihapiiristä kauemmas 

päästä.

Lannoitemainos on kuuleman mukaan ollut talon seinässä sen sata vuotta.

Tämä oli yksi niistä, jotka ei ollut myytävänä. Juuri sen kun siippa olisi 

halunnut työpöytänsä läheisyyteen.

Näillä jokaisella tavaralla olisi varmasti tuhat ja yksi

tarinaa kerrottavanaan.

Mitenkähän moni lapsi tuossakin keinussa on kiikkunut?

En aivan tyhjin käsin päässyt pihakirppikseltä lähtemään.

Ostin Arabian melko vanhan tarjoilukulhon sekä neljä

pientä lasipulloa.

Lasisiin pulloihin on mukava sujauttaa pienten käsien keräämät

lyhytvartiset kukkakimput!

Arabiakulhosta oli hivenen lasitus kärsinyt, mutta eipä anneta

sen häiritä.

Paikka sijaistee melko lähellä äitini lapsuusmaisemia, joten siksikin

siellä oli kiva poiketa.

Omista nurkistakin löytyisi jos jonkinlaista myytävää.

Pitäisiköhän laittaa pihakirppis pystyyn???

Hanna