Heihei kotiäitiys...

Hieman haikeana on tätä viikkoa kuljettu päivä päivältä eteenpäin

ja odotetaan ja jännätään tulevaa.

Urani pullantuoksuisena kotiäitinä päättyy

 lauantaiaamuna kello seitsemän, kun astun uuteen työpaikkaan

ja aloitan työt. Uranaista minusta ei kyllä saa,

mutta työstään nauttivan kyllä!

Tänään käytiin tutustumassa ensimmäistä kertaa

Hillan kanssa päiväkotiin.

Reippaasti neiti tutustui uusiin kavereihin, leluihin ja 

täteihin, käyden kuitenkin välillä

sylissä halaamassa ja tarkistamassa, ettei äiti ole kadonnut.

Kyllä Hilla selvästi aisti, että tänne pitää vielä

jonain aamuna jäädä ilman äitiä ja isiä.

Vähän jännittää, kuinka se päiväkotielämä lähtee käyntiin.

Haikeaahan tämä on.

Kotona vietetty aika on ollut kyllä oikein mukavaa ja

 aika on mennyt kuin siivillä.

On ollut mukava olla kotona odottamassa koululaisia

ja kuulla tuoreeltaan päivän kuulumiset, ne hyvät ja vähemmän hyvät.

Kovasti olisi tekemistä täällä edelleen, mutta

elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa ja siksi joskus on

 vaan pakko tehdä tiettyjä asioita.

Toisaalta odotan uutta työtä ja sen mukanaan tuomaa

rutiinia ja rytmiä, jos sellaista voi kolmivuorotyötä tekevällä

ollakaan...

Koska pullan-(tai sämpylän)tuoksuiset kotiäitipäivät ovat osaltani kohta

elettyä elämää, halusin ilahduttaa lapsia ja siippaa, kun vielä olen kotona nämä

muutamat päivät!

Tänään heitä odotti lämpimät porkkanasämpylät!

Kuka nyt ei tuoreista sämpylöistä tykkäisi!

 Taikinan tein summamutikassa näppituntumalla, enkä hoksannut

mittailla määriä. Taikinan tein veteen, jauhoina vehnäjauhot ja kaurahiutaleet,

oliiviöljyä loraus ja hienoksi raastettua porkkanaa mauksi.

Samanlaisen taikinan tein myös gluteenittomana, tosin hitusen

pienemmän.

Pitäkään peukut ja varpaat ristissä  uuden edessä!

Hanna