Sydämessäni on taivas

Takana kolmas päivä yksinhuoltajana neljälle lapselle!

Olen nyt jo valmis nostamaan hattua kaikille, jotka huolehtivat

jälkikasvustaan yksin!

Ennen puoltapäivää olin jo laittanut lapset kouluvalmiiksi, 

syöttänyt ja tehnyt Hillan aamutoimet, kuskannut lapsia

kouluun, käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä, laittanut tiskejä, tehnyt 

lumityöt, pessyt vessat, käynyt Hillan nukutuslenkillä ja tehnyt

ruuan ja puhunut siskon kanssa vajaan tunnin puhelun!

Äiti sanoo varmaan, että laiska töitään luettelee...

Mutta minä huokasin syvään, kun söin kalakeittoni lounaaksi.

Päiväkahvi ja -glögiseuraksi sain kuitenkin ihanat ystävät!

Piristi kummasti mieltä!!! Ja pääsinpä nuuskuttamaan 

tasan kolmeviikkoista tyttövauvaa!

Hillaan nousi yllättäen iltapäivällä melko korkea kuume!

Olisko hampaita tulossa??? Ainakin nyrkki maistuu siihen malliin!

Ja kuikkuinenkin on kuin ampiainen!

Tulevasta muutosta huolimatta oli ihan pakko laittaa

piirongin päälle lyhtyyn tonttutyttö ja valot!

Äkkiähän nämä on sitten pakattu laatikkoon ja viety uuteen kotiin

odottamaan joulua!

Puikoiltakin on jotain valmistunut pukinkonttiin!

Mutta eipä tästä sen enempää ;)!

Kuuntelepa vielä mun tän joulun lempparibiisi!

Jotenkin nuo sanat kourasee syvältä sydämestä

näin lähdön kynnyksellä!

Meidän seurakunnan kuoro lauloi tämän myös meidän

lähtöjuhlassa! Kyllä oli kaunis ja koskettava!!!

Näihin tunnelmiin <3!

Hanna