Hiljaisuus

Hiljaisuus on meillä harvinaista!
Ennemmin täällä korvat soi lasten äänistä, itkusta, naurusta,
riidoista, musiikista, pyykkikoneen äänestä ja
koiran haukusta!
Tulee usein meluähky!

Hiljaisuus on joskus oikein odotettua ja kovin toivottua!
Ja sitten, kun joskus harvoin se hiljainen hetki koittaa,
 tulee kumma olo. Ei osaa olla...

Hiljaisuus voi olla pelottavaa, ahdistavaa, toivottavaa, rauhoittavaa tai
tyynnyttävää.
Voi pian vaikka kuulla mitä oikeasti ajattelee.
Kyllä, päässä risteilee aikuisten oikeesti ajatuksia,
niistä voi vaan olla välillä tässä melussa ja kiireessä vaikea
saada selvää.

On haaveita, unelmia, pelkoja, salaisuuksia, rukouksia ja
toiveita. Niin ja niitä tekemättömiä töitä, jotka
mulla ainakin yrittää työntää mielestä niitä
paljon tärkeämpiä asioita...

Viime viikonloppuna sain yhden tunnin itselleni!
Voitte kuvitella, miten oli aluksi vaikea olla!
Hiljaa!
Omien ajatusten ja rukousten kanssa!
Mutta se tuli niin tarpeeseen!

Kun ajatuksissa risteili arki, kiireet, tekemättömät työt,
muuttoasiat ja muu härdelli,
aivan ihmeellisesti
mieleni täytti
r a u h a !

Se on jotain mitä ei voi sanoin kuvata!

Hanna