Rokulipäivää

Täällä olen potenut tuheltuneita keuhkoputkia 

viikonlopun yli. Tänäänkin olis ollut ihana ulkoiluilma, mutta

oli pakko tyytyä katselemaan vaan ikkunasta huurteista 

nurmea ja aurinkoista ilmaa. Lunta täällä jälkikasvu odottaa

malttamattomana. Ja olishan se kiva

jo sitä lunta saada, loppuis ainakin tämä synkkyys ja 

tulis enemmän joulufiilis.

Joulusta puheenollen...

Nämä Camillan säärystimet oli kiireesti menossa

pakettiin, kunnes jäin kiinni. Eihän ne sitten pakettiin asti

ehtinyt, vaan jalkaa piti saada heti, kun sain langat pääteltyä.

Ehkä pitää yrittää kutoa vielä jotain muuta pukin konttiin...

Jos vain voisi salassa kutoa.

Jo viime keväänä sain Ihanalta mummulta viisihaaraisen

kynttilänjalan. Silloin se oli messingin värinen ja etsi omaa 

paikkaansa meiltä tosi kauan, eikä sitä paikkaa vaan meinannut

löytyä. Kunnes se sai pintaansa uuden, valkoisen maali-

pinnan. 

Ja näin upea siitä tuli!!! Nyt se sopii meille kun nenä päähän!!!

Punaiset kynttilät laitoin siihen joulua tuomaan!!!

Koko tämän päivän on soinut päässä yksi

kauneimmista joululauluista. Ekan kerran tämän joululaulun

kuulin Leif Lindemanin laulamana sekä levyllä ja sitten myös

meidän upeaakin upeampi kuoro on sitä 

laulanut, viimeksi viime joulun joulukonsertissa!!!

Hiutaleet hiljalleen alas leijailee,

lapsi kirkkain silmin niitä ihailee.

Lumiharson maa nyt saa,

pimeyden karkoittaa,

Joulurauhan sydämeeni lahjoittaa.

Joulurauha ihmeinen täyttää mielen jokaisen

kun seimenlapsen löytää viereltään.

Sen lapsen kuninkuus on joulun salaisuus,

sitä ihmetellen katselemaan jään.

Hiutaleet hiljalleen alas leijailee,

lapsi kirkkain silmin niitä ihailee.

Tunnen lumen pehmeän ja tallin pimeän,

sinne valoasi hiljaa odotan.

Joulurauha ihmeinen täyttää mielen jokaisen

kun seimenlapsen löytää viereltään.

Sen lapsen kuninkuus on joulun salaisuus,

sitä ihmetellen katselemaan jään.

Hiutaleet hiljalleen alas leijailee,

jostain kaukaa joku mulle hymyilee.

Kuulen äänen lempeän ja tiedän olet hän,

 joka antoi mulle lahjaks elämän. 

Joulurauha ihmeinen täyttää mielen jokaisen

kun seimenlapsen löytää viereltään.

Sen lapsen kuninkuus on joulun salaisuus,

sitä ihmetellen katselemaan jään.

Etenkin tuo viimeinen säkeistö on tänään ollut mielessä.

Ja se, miksi me yleensä koko joulua vietetään. Se niin helposti 

monilta unohtuu ja hukkuu kaikkeen hössötykseen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!!!

Hanna

Ps. Hurjan paljon on jo osallistuttu arvontaan!!! Ihan jännittää!