.

.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kurkistus juhlapöytään

Eilen saatiin juhlistaa meidän 15-vuotiasta sankaria perhepiirissä vietettyjen kekkereiden merkeissä!
Kuten aina, kyselen sankarilta tai sankarittarelta toiveita tarjottaviin. Tällä kertaa pojan toiveen oli ainoastaan Macaron-leivokset sekä suolaisena kolmioleivät. Loput tarjottavat sain pähkäillä ihan itse. 

Olen kuitenkin tunnetusti huono valitsemaan useasta vaihtoehdosta ja tekemään päätöstä suuntaan tai toiseen. Siksi tälläkin kertaa oli vaikea miettiä, mitä juhlapöytään leipoisin. Nettiä selaamalla päädyin loppujen lopuksi kokeilemaan uunissa paistettuja donitseja,  täytekakkua puolukka- ja kinuskitäytteellä sekä Key lime pieta vanhalla omalla ohjeella.


Ohjeen uunissa paistettaviin donitseihin löysin netistä ja tein siis gluteenittomia sekä tavallisia donitseja. Kaikkiin tein samanlaisen kuorrutteen Candy Meltseistä ja koristeeksi strösseleitä kullan sekä mustan sävyissä. Pinottuna kerrosvadille donitsit olivat kyllä kovin herkullisen näköisiä, eikä maussakaan mitään vikaa ollut.
Kerrosvadilla ylimmällä tasolla oli tarjolla gluteenittomat donitsit!


Key Lime Pie on yksi omista juustokakkusuosikeistani, vaikkei siinä varsinaisesti juustoa olekaan.
Ihanan helppo ja nopea se on tehdä ja maku on makean raikas! Koristeeksi paistoin marenkeja ja ripottelin niiden kaveriksi pensasmustikoita sekä puutarhavadelmia. Marjat toivat myös kivaa raikkautta tähän kakkuun!
Ohje tähän kakkuun on blogistani täältä, mutta hiukan suurensin ohjetta, jotta sain kakusta hiukan suuremman sekä vaihdoin keksit erilaisiin kuin alkuperäisessä ohjeessa.  Tämän kakun tein myös gluteenittomana.


Macaronsit kuuluvat 15-vuotiaan suosikkeihin, joten niitä on aina tarjolla, jos poika saa itse päättää.
Tällä kertaa tein jälleen vihreitä, joissa oli minttusuklaatäyte sekä uutena kokeiluna mustia, joissa oli täytteenä salmiakkisuklaatäyte. Salmiakkisuklaatäyte oli oikein herkullinen ja sitä teen varmasti myös joskus uudestaan.  Kooltaan nämä Macaronsit olivat aiempaa pienempiä. Ainuttakaan näistä ei jäänyt jäljelle, kuten arvata saattaa.


Täytekakun väliin tein puolukka- ja kinuskitäytteet, jotka olivat ihan ok-makuisia. Kakku oli kuitenkin hivenen kuivahko omaan makuuni, mutta siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni.
Eikä päällinenkään ollut aivan sitä, mitä etukäteen ajattelin, mutta hyvin tuntui tämäkin vieraille maistuvan. Harjoituksena voi tämän kakun ottaa, sillä ensimmäistä kertaa tein Ganachen valkosuklaasta ja sen värjäsin pastavärillä. Valumista tuli kyllä oikein kauniit!


Makeat tarjottavat asettelin tällä kertaa olohuoneen lipaston päälle. Aika kivaltahan ne siinä näyttivät, 
eikä keittiössä ollut ihan niin kovaa trafiikkia. Suolaisena oli tarjolla kolmioleipiä sekä dipattavia kasviksia. Hivenen sain siipalta ja nuoremmalta pojalta kummeksuvia katseita, kun tarjolla ei ollut lainkaan sipsiä ja karkkia. Näin siksi, että sankari itse on karkki- ja sipsilakossa!


Juhlat on aina kivoja ja on niin mukavaa, kun on talo täynnä vieraita! Nautin juhlien järjestelystä ja niihin leipomisesta! Erityisen mukavaa oli, kun veljeni perhe jäi vielä yökylään ja maailmaa parannettiin myöhään yöhön saakka. 

Hivenen keveimmissä merkeissä jatketaan tätä loma viikkoa pakkasten 
paukkuessa ja auringon paistaessa!

Hanna

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kvalavåg-neuletakki

Hiihtolomaa täällä vietellään kohta jo koko perheen voimin, kun siippa käy vielä
huomenna tekemässä työpäivän.  Minä ja lapset ollaan oltu täydessä lomatunnelmassa jo 
perjantaista saakka ja ihanan rentoa oleilua ollaankin vietelty. 

Eilen oli todella kaunis päivä ulkoiluun ja jäällekin ehdittiin, vaikka toiminkin taksikuskina
ja kuskailin väkeä joka suuntaan. Aurinko lämmitti jo kirjaimellisesti. Ihana valo, joka antaa virtaa
niin paljon! 

Pieniä hiihtolomasuunnitelmia  meillä on, mutta saapa nähdä mitkä niistä toteutuu, sillä
täällä on nyt muutama nuhanenä, joiden voinnin mukaan menoja ja ohjelmaa suunnitellaan. Kylpylää, leffaa, luistelua ja yövieraita on ainakin listalla, jos vain voinnit antaa myöden. Isommilla lapsilla on menoa ja meininkiä leiristä lapinreissuun ja serkkujen kanssa oleiluun. Mieleni tekisi myös vierailla Harjun Paperissa sekä Pieni Kamarissa. Näihin saan luultavasti välittömästi seuraa kuopuksesta, joten yksin niihin ei tarvitse lähteä.
Nuha tai ei, niin huomenna on ainakin tarkoitus juhlistaa meidän nuorta miestä, 
joka täytti juuri 15 vuotta. Perheen parissa olisi tarkoistus pienesti juhlia 
ja kakut on jo jääkaapissa tekeytymässä. 


Käsityörintamalla oli pientä taukoa ja inspiraatio oli hukassa parin viikon ajan. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain valmiiksi niin kauan tekeillä olleen Kvalavåg-neuletakin kuopukselle.
Pienestä sen valmistuminen olikin kiinni, sillä vain toisen nappilistan viimeistely sekä napit puuttuivat. Takin sain valmiiksi tällä viikolla ja se on jo nyt valikoitunut suosikiksi haalarin alle lämmikkeeksi. 
Kvalavåg-haalarin olen tehnyt aiemmin, siitä voit lukea TÄÄLTÄ!


 Ohje on Klompelompen Neuleita koko perheelle-kirjasta. Takki oli tekeillä turhankin kauan, vaikka itse neulominen ei niin kauaa kestänytkään. Kuviota piti muutamaan kertaan purkaa, että sain se kohdilleen, enkä siltikään ole siihen aivan tyytyväinen. En lainkaan pidä lauseista: "lisää 35 silmukkaa tasavälein kerroksella 12"! Silmukoiden laskeminen ei ole mieleistä puuhaa, mutta tuli takista kuitenkin omankin silmän kestävä, vaikkei ihan täydellinen olekaan. Ehkä ne pikku virheet huomaakin vain itse, kun niihin osaa kiinnittää huomiota. 


 Eilen oli täydellinen kuvaussää aurinkoineen kaikkineen. Vain sormet oli jäätyä 12 asteen pakkasessa, kun en millään malttanut lähteä sisälle! 


  Takkia nelottiin ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena, eikä näin hihoja tarvinnut tehdä ja liittää erikseen. Sekään ei ole lempipuuhiani. Klompelompen ohjeista tykkään juuri siksi, että neuleista tulee siistit, kun ne tehdään yhtenä kappaleena. En saa liitoskohdista mielestäni tarpeeksi siistejä. 

   

Tällä hetkellä puikoilla on lentäjän lakki, myöskin Klompelompen 
kirjasta Ihania neuleita lapsille. 
Suunnitelmissa on seuraavaksi tehdä serkulleni villasukat. Malli ja väri on vielä
 vähän hukassa, mutta eiköhän  ne tästä ala selkiintyä!

Toivottelen sinulle oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa, 
olet sitten lomalla tai et!

Hanna

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Pari sanaa ystävyydestä!

Ystävä...

Sana herättää heti ajatuksia, ajatuksia joko ystävistä tai niiden puutteesta.
Elämän varrelle on mahtunut suurehko määrä ystäviä, lapsuuden ystäviä, nuoruuden ystäviä,
aikuisuuden ystäviä, työystäviä, ystäviä ja sydänystäviä!
Jotkin lapsuuden ja nuoruuden ystävät ovat pysyneet mukana koko elämän mittaisen matkan ja 
vaikka harvoin nähdään, side on sitkeä ja se kestää kuljettua matkaa ja kulunutta aikaa.

Aikuisena ystäviä onkin sitten hankalampi saada tai löytää. Etenkin, jos vaihtaa asuinpaikkaa kohtuullisen usein. Useinkaan muutaman vuoden aikana ei saa riittävän lujaa sidettä rakennetuksi ja muuton jälkeen heppoinen side ei kestäkään. Onneksi niitä poikkeuksiakin on ja jotkut ystävät ovat pysyneet matkalla mukana muutoista huolimatta ja ajan saatossa näistä ystävistä on tullut
entistä tärkeimpiä.


Uudella asuinpaikalla on taas jo olemassa valmiiksi omat porukat ja kaveripiirit, joihin on vaikea päästä sisään tai niihin ei edes halua tukkiutua. Muuton jälkeisinä aikoina on ainakin äiti -ja isäihmisillä lasten sopeutuminen ja olemisen helpottaminen päällimmäisenä mielessä ja silloin omat ystäväsuhteet ja muut tarpeet jäävät automaattisesti taka-alalle, vaikka olisikin niitä ihmisiä, jotka lähestyisivät pyytäen kylään tai lenkille. Kun tulee aika, että äiti -tai isäihmisellä olisi aikaa  ja voimavaroja alkaa rakentaa uusia ystävyyssuhteita, ei niitä kysyjiä olekaan enää tarjolla.

Toisinaan kaipaa niitä aikoja, kun ystävä saattoi soittaa ja ilmoittaa tulevansa käymään.
Tai kun saattoi itse tehdä samoin. Toisaalta oma työ on niin säännöllisen epäsäännöllistä, että kukaan ei voi koskaan tietää milloin olen kotona ja milloin töissä. 

Työystävät ovat niitä, joiden kanssa vietetään aikaa toisinaan enemmän kuin oman perheen kanssa, mutta aika on työaikaa. Aamut, päivät, illat ja yöt. Virkeänä ja väsyneenä. 
He taitavat tuntea minut aika hyvin, tietävät mihin pystyn ja mihin en. Missä olen hyvä ja missä huono. Mitä kestän ja mitä en. Milloin naama näyttää siltä, ettei kannata liiemmin lähestyä, milloin nieleskelen kyyneleitä tai milloin on lähellä tukehtua nauruun.
Ihan kaikkea ei nämä ystävät kuitenkaan tiedä, eikä ihan kaikkea onneksi tarvitsekaan. 

Entä millainen ystävä itse olen? Odotanko vain, vai osaanko myös itse antaa?
Kysynkö, lohduntanko, kannanko, kannustanko, kuuntelenko, tuenko ja tuuppaanko tarpeeksi? 
Annanko aikaa tarpeeksi, mutta en liikaa?
Vaadinko vai tyrkytänkö?

Entä, jos ei omista lainkaan ystävää, onko auttamatta ja automaattisesti yksinäinen?
Onko niitä, jotka eivät tarvitse tai kaipaa ystävää?

Tänään olen kiitollinen niistä muutamasta tosiystävästä, joita kohdalleni on suotu. Niistä, joita voin
sydänystävikseni kutsua. Niitä ei ole montaa, mutta uskon, että laatu korvaa määrän! 

Parhain ja tärkein ystävä on tietysti oma puoliso. Tietää, tuntee, tukee, kuuntelee ja kestää
melkoisesti ja siinä se aina vaan on. Onneksi! Ylämäet ja alamäet! Yhdessä ♡!

Toivottavasti sinulle on ainakin joku, jota voit ystäväksi kutsua!
Jos sitä haluat!

Lämmin halaus ystävänpäivänä!

Hanna

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Arvonnan voittaja!!!

Olen ällikällä lyöty aivan ihanista viesteistä, joita olitte jättäneet arvonnan kommentteihin!
Olen sanaton ja ikihyviksi ilahtunut kaikista ihanista viesteistä!
Nämä ihanat viestit saavat jatkamaan tämän blogin parissa, vaikka
aina joskus mielessä vilahtaa lopettamisen mahdollisuus!


Arvonnan palkintona oli siis kutomani Pohjantähti-villasukat, jotka postitan 
mitä pikimmin onnelliselle voittajalle!


Sukat voitti itselleen blogin FB-sivuilla
Hanna Kujala kommentillaan:

On niin mukava lukea teidän kuulumisia  Ja välillä tulee kokeiltua jotain ohjettakin 😊 Osaat kirjoittaa niin innostuneesti 👍 Villasukista voitais tapella Venlan kans kumpi ne sais 




Onnea paljon Hannalle! 
Voitte nyt miettiä Venlan kanssa, että kumpi 
teistä niitä voi käyttää tai voittehan käyttää niitä aina vuoropäivinä!
Laitathan Hanna minulle osoitteen, niin laitan sukat tulemaan!


Ihanaa, että juuri sinä olet mukana blogin 
matkassa mukana!

Hanna


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Talvipäivän suolaisen makea herkku!!!

Ihan ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia niin kauniista sanoistanne edellisen
postauksen kommenteissa! 
Olette ihania ♡!!!

Aivan ihanasta auringonpaisteesta ja kirpsakasta pakkasesta ollaan saatu nauttia
 tänä viikonloppuna! Lunta on täällä meillä ennätyspaljon, eikä enää oikein tiedä mihin sitä kulkuväyliltä kolaisi, sillä kinokset on niin korkeat joka paikassa. Kaunista ulkona on joka tapauksessa hankien kimallellessa auringon säteissä! 


Ulkoilua, lötköttelyä, kirppistelyä, leivontaa, kotiruokaa ja
hitaita aamuja on mahtunut tähän vapaaseen viikonloppuun. Valon määrän huomaan
lisääntyneen myös aamuisin, sillä aamuisin olen herännyt valon tunteeseen, siihen, kun
päivä kirkastuu jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Kun vielä kuukausi sitten olisi voinut nukkua vaikka kellon ympäri, niin nyt herää päivän sarastukseen! Ja se jos ikä on ihana tunne!
Aina vaan uudestaan tulen siihen tulokseen, että toimin aurinkovoimalla!!!


Tämän vapaan viikonlopun kunniaksi halusin kokeilla uutta kakkureseptiä, 
jonka löysin T Ä Ä L T Ä ! ! !
Muutin kakun gluteenittomaksi ja voi miten se olikin hyvää! Tässä olisi erittäin hyvä vaihtoehto myös yhdeksi juhlapöydän herkuista tulevan kesän juhliin! Tämä kakku on parhaimmillaan kylmänä, joten sen voisi oikein hyvin tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin valmiiksi, mikä taas helpottaa juhlapäivän valmisteluhässäkkää!

Salted Caramel Cheese Cake
Gluteeniton
Pohja:
170 g gluteenittomia digestivekeksejä
50 g sulatettua rasvaa

Juustotäyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
2 munaa
1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:
1 dl fariinisokeria
1 2/3 kuohukermaa

Pinnalle:
sormisuolaa

Voitele 24 cm Ø irtopohjavuoka. Itse oikaisin tässä ja vuorasin vuoan leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu rasva. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 160 °C n. 12 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää siihen sokerit, sitruunamehu sekä suola. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi.
Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista n. 30-35 minuuttia 160°C uunissa, kunnes pinta ei enää kiillä ja täyte on "pysähtynyt". Anna jäähtyä.

Kaada kattilaan fariinisokeri ja kuohukerma. Keitä kinuskia hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kokeile laittaa ensin pisara kinuskia jäähtyneen kakun päälle, jos pisara pitää muotonsa on kinuski valmista. Anna kinuskin jäähtyä muutama minuutti ja kaada kinuski kakun päälle hyvin varovasti, jotta se ei valu kakun reunoilta.

Laita kakku jääkaappiin yöksi. Nosta kakku tarjoiluvadille ja ripottele pinnalle sormisuolaa juuri ennen tarjoilua!


Herkullisen makunsa ja helpon reseptin ansioista tämä kakku jää varmasti minun
suosikkikakkujen joukkoon ja tätä teen varmasti toistekin! 
Kiitos vaan herkullisesta reseptistä Kanelitytölle!!!


Hanna

PS. Muistathan osallistua arvontaan edellisessä postauksessa!!!
Aikaa osallistumiseen on vielä viikko!!!