.

.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kodin sydän!

Minä sitten tykkään tästä meidän keittiöstä!
Vaikka keittiön kasvojen kohotuksesta on aikaa jo puolitoista vuotta, 
miellyttää se edelleen silmää kaikin puolin!


Valitsisin edelleen samat välitilan laatat, hanan, altaan ja tasot!
Kaapistoihin emme silloin remontin aikaan koskeneet. Ne ovat elämää nähneet, mutta silti 
menevät vielä oikein hyvin! Eipähän tarvitse lasten kanssa varoa
jokikistä iskua ja naarmua!
Yksi muinaisjäänne meille on kyllä jäänyt ja se on tuo meidän
välirauhan ajalta oleva liesi. Ehkä sekin vielä joku kaunis päivä
saadaan uusittua... tähän asti on aina jotakin paljon tärkeämpää hankittavaa mennyt uuden
lieden edelle.
Kyllä siinä vielä pullat paistaa ja ruuat keittää, joten
ihan toimiva kapistus se vielä on, vaikkakin hidas ja vanhanaikainen.

Kuvia vanhasta keittiöstä näet täältä, klik! Yhtään ei ole tuota vanhaa
ikävä, voitko uskoa?!

    

Keittiön ruutuikkunat on myös mieleiset! Valoisuus ja avaruus ovat
asia, jota kaipaisin, jos sitä ei olisi. Näin syksyn tullen pitäisi
kaivaa kaapista salusiinit keittiön ikkunalle.


Nyt kaivaudun hetkeksi sohvalle palautumaan kohtalaisen
pitkästä ja uuvuttavasta työvuorosta ja kerään voimia aamuun, jolloin edessä
on jo seuraava vuoro. 
Siipan loihtima iltapala teen kera ja muutama silmukka
tekeillä olevaan käsityöhön, siinäpä 
tämän illan palauttavat ja päälle
sikeää unta kellon soittoon saakka ;)!
Niillä jaksaa taas!!!

Hanna

tiistai 13. syyskuuta 2016

Tuoreen pullan tuoksu

Mikään ei taida voittaa tuoreen pullan tuoksua!!!
On ihana nähdä, miten lapset ilahtuvat silminnähden koulusta 
tullessaan, kun jo eteisestä kuuluu huuto: "Ootko sä leiponut pullaa"?
Kolmosluokkalaisen mielestä kotona voisi joka päivä olla vastassa jotain
uunituoretta!!!


Aina ei pysty tätä toivetta toteuttamaan, mutta aina silloin tällöin
kuitenkin!

   

Aamupäivällä pyöräytettiin pullataikina yleiskoneella.
Vanhalla ja uskollisella koneella taikinan vaivaa nopeasti.
Sen verran kovaa meteliä se kuitenkin pitää, että pikkuapulainen
etsii aina esiin pelttarit, kun kone kaivetaan kaapista.
Tätä pientä apulaista ei tarvitse kahta kertaa pyytää kaveriksi leipomispuuhiin.
Ja sen kyllä huomaa, että pullaa ei hänen kanssaan leivottu ensimmäistä kertaa.
Äärimmäisen sujuvasti kaulitsi oman taikinansa pienellä kaulimellaan ja voiteli sen. Sokerit
ripotteli tottuneesti taikinalevylle, vain kanelin ripottelemisessa äiti avusti hiukan.
Itse tehdyt korvapuustit piti tietenkin säästää itse leipurille, eikä niihin
muut saaneet koskea. 


Aivan vahingossa yhdestä pullasta tulikin sydän, kun se kohotessa
avautui kerältä.


Nyt on hetkeksi vierasvaraa pakastimessa!


Vaikka eihän se aivan vedä vertoja tuoreelle pullalle!

Hanna

maanantai 12. syyskuuta 2016

Mitä tänään syötäisiin???

Tämä kysymys kaikuu kuuluville joka ikisen viikon alussa, kun viikonlopun
jälkeen suunnittelee kauppareissua.
Jääkaapissa on valon lisäksi tilkka maitoa, jota on viimeistään lauantai-iltana haettu kiireesti
lisää lähikaupasta tahi ABC:ltä sekä ehkä jotain rippeitä, joista töihin suuntaava äiti yrittää
epätoivoisesti kyhätä matkaan ravitsevat eväät.

Kuvat ei tällä kertaa millään tavalla liity tekstiin ;)!

Meillä suositaan ihan tavallista kotiruokaa ja eineksiin sorrutaan vain äärimmäisessä hädässä
ja silloin kun äidin tekee mieli maksalaatikkoa.
 Ehkä eniten siksi välttelen eineksiä, koska itse olen sen verran nirso
niiden suhteen, enkä laita suuhuni ihan mitä vaan, joten en tarjoa niitä myöskään
jälkikasvulle.

Kun on jonkin sortin keittäjän koulutus välirauhan ajalta, 
luulisi saavan aikaiseksi vaikka minkälaisia
aterioita. Olen kuitenkin melkoisen huono kokeilemaan uusia juttuja, varsinkaan
arkena. Kokeellisen ruuanvalmistuksen kokee meidän perheessä omakseen enemmänkin
toinen talon aikuisista.

Kauppaan mennessä tykkään käyttää kauppalistaa, johon olen suunnitellut
useamman päivän ateriat valmiiksi. Mutta mitä ne ateriat ovat?
Usein kysyn lapsilta mielipiteitä ja lempiruokia, vähän jokaiselle jotain 
periaatteella. Mutta mitäs kun mielipiteitä on niin monta?


Yhdelle kelpaa kaikki.
Yksi kiinnittää huomiota ruokien terveellisyyteen ja kulinaristisiin nautintoihin.
Yksi syö mitä vaan ja kuinka paljon vaan, onhan hän teini-ikäinen ja hurjaa
vauhtia kasvava poikalapsi ja lisäksi keliaakikko.
Yksi ei tykkää sipulista, porkkanasta tai paprikasta, eikä uudet jutut ainakaan kolmella
ensimmäisellä kerralla saa naamaa näkkärille. 
Ja se viimeinen on edellisen kanssa kerrankin samaa mieltä jostain ja lisäksi
hänelle kelpaisi viikosta toiseen makaroonilaatikko!!!
Ja äidille on aivan sama, kunhan muut ovat suunnilleen kylläisiä
.

Siltikin, vaikka jokaisella onkin omat mieltymykset, meillä tehdään vain
ja ainoastaan yhtä ruokaa kerrallaan ja tarvittaessa siitä gluteeniton variaatio.
Jokaisen täytyy ainakin maistaa.
Eihän kaikesta välttämättä tykkää, mutta sitä ei voi maistamatta tietää!

Mikä nautinto onkaan päästä valmiiseen ruokapöytään!
Äidin ja anopin keittotaidot on kohdillaan ja aina mummolareissuilla
ollaan oikein hyvin ravittuja ja kumma kyllä mummo ja mummi
laittaa aina koko perheen lemppariruokia ;)!!!

Meillä syödään huomenna kanakeittoa!
Entäs teillä?

Hanna

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Olkkarin uusi pöytä ja lisää pallovaloja!!!

Meidän olohuoneen pöytä lähti kiertoon ja sain pitkään
haaveilemani, siippani tekemän rouhean 
penkkipöydän olohuoneeseen!


Entisen pöydän ollessa hivenen liian suuri ja massiivinen, kaipasin
sen tilalle jotain pienenpää. Porvoon reissulla kesällä näin juuri sopivan
vanhasta lankusta tehdyn penkin, mutta tietysti se oli
liian tyyris.
Onneksi pihapiiristä löytyi juuri sopivan paksua lankkua, josta siippa
askaroi käsityönä minulle juuri sopivan!
Käsihöylä piti vartavasten hankkia ;)!
 Nyt mahtuu hyvin levittämään muistipelit olkkarin lattialle!

     

Pienet ja sievät pallovalot löytyivät syksyn pimeyttä karkoittamaan!
Ihastuin tietysti niiden väriin, mutta kivaa on myös se, että ne toimivat
AA-pattereilla ja niissä on ajastin, jolloin ne syttyvät ja sammuvat aina tiettyyn aikaan.
Kerrallaan valot palavat kuusi tuntia. 
Olohuoneen puolella, makuuhuoneen ovella ne antavat
pienesti valoa ja sitäkin enemmän tunnelmaa!

Iloista alkavaa viikkoa!

Hanna

perjantai 9. syyskuuta 2016

Joitain pikkuiselle, taas ;)!

Kälyni toivoi minun tekevän heidän muutaman kuukauden ikäisellä, ihanalle
pikkuiselle peukalottomat lapaset syksyn viileneviin keleihin!
Mikä onkaan parempi syy kaivella lankakoreja ja etsiä sopivaa
lankaa juuri tähän työhön. 


Löysinkin juuri passelin värisen, farkunsinisen Novitan nallelangan, josta
riittäisi varmasti lapasiin ja lisäksi myös pieniin sukkiin!
Edellisistä näin pienistä sukista ja lapasista on sen verran aikaa, että jouduin muutamaan kertaan 
työn purkamaan ennen kuin löysin sopivan määrän silmukoita.
Nallelankaan ja 3,5 puikoille laitoin lapasiin 8 silmukkaa puikolle ja 
sukkiin 10+8+8+10 eli 36 silmukkaa. 
Tämä erityisesti itselle muistiin!!!


Perinteisen sukan sijaan tein varresta hiukan erilaisen ja vain
osaan siitä joustinneuletta, jotta sukka istuisi paremmin pieneen jalkaan!
Juuri ennen kantapäätä kavensin silmukkamäärän 32:een, jotta jalkaterästä ei tulisi 
kovin löysä.

       

Lopuksi virkkasin tähdet sekä sukkien varteen että
lapasien kämmenselkään. Hirmu suloisethan näistä
tuli, mutta mitäpä muuta sitä suloiselle vauvalle voisi tehdäkään???

Leppoisaa viikonloppua!

Hanna

maanantai 5. syyskuuta 2016

Mennään metsään

Olen niin kiitollinen tästä meidän kodista kaikin puolin, enkä vähiten
tästä sijainnista! Oma tontti rajoittuu metsään ja alle sadan metrin päässä menee
pururata, josta voi valita itselle sopivia eri mittaisia reittejä.
Pururata on meidän kuopukselle aivan liian tylsää, hän on mieltynyt enemmän
polkuihin, joita metsässä risteilee kilometrikaupalla!


Aurinkoinen aamupäivä houkutteli meidät metsään pyöräilyharjoitusten sijaan.
Seuraa johtajaa-meinigillä mentiin, pääosin minä olin se seuraaja!

   

Metsä on hyvin kallioista ja mäkistä, joten kiipeilyä ja tasapainoilua tulee väkisinkin 
treenattua näitä polkuja tallatessa. Sade on lisäksi tehnyt kivistä ja puunjuurista
melko liukkaita, joten varovainen saa kyllä olla!
Melkein neljävuotiaan silmin kun katselee luontoa, näkee monta ihmeellistä
asiaa!

   

Matkan varrella maisteltiin mustikoita ja puolukoita ja yritettiin tunnistaa sieniä!
Minulla ja kuopuksella on yhtä hyvät sienientunnistustaidot.
On niitä myrkkysieniä ja sitten on niitä tavallisia sieniä!
Emme tosin erota kuin sen kärpässienen ;)!
On se onni, etten kokkaa perheelle sieniruokia itse keräämistäni sienistä!

      

Pitkäkään matka ei tunnu pitkältä, kun kulkee kiemurtelevia polkuja ja välillä
pysähtyy ihmettelemään ja tarkastelemaan mielenkiintoisia juttuja!
Rentouttavaa on kuunnella pienen ihmisen tärkeitä asioita, tuulen huminaa
ja lintujen ääniä! Koko matkalla ei tavattu lainkaan muita ihmisiä!



Tuskin maltan odottaa, että päästään uudelleen metsään vaeltelemaan.
 Ehkäpä ensi kerralla pakataan mehut ja eväsleivät mukaan
ja pidetään eväshetki korkeimman kallion laella!

Hanna

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Unipupu vauvalle!

Saatiin tänään olla ihanan pienen poikavauvan nimijuhlissa
vieraina! 
Lahjaksi pienokaiselle virkkasin unipupun!


Ohjeita näihin unipupuriepuihin löytyy netistä monenlaisia. Itse tein


Pupun pään ohje on taas Marineuloo-blogista täältä, klik! 
Hyvin onnistui kahden ohjeen yhdistäminen ja unipupusta tuli todella suloinen!
Lankana oli Blend Bamboo ja siitä tuli ihanan pehmoinen juuri tuolla 
langalla tehtynä!


Syksyn tultua valokuvaus käy haastavaksi riittävän valon puuttuessa.
Kesällä valoa on riittävästi melkein ympäri vuorokauden, mutta syksyllä se ei tahdo
riittää edes kirkkaina päivinä, eikä tilanne yhtään parane talveen päin mentäessä.
Yritänkin opetella manuaalisti säätämään valokuvien valkotasapainot kohdilleen!
Painotan sanaa opetella ja toivon teiltä ja erityisesti itseltäni! kärsivällisyyttä kuvien suhteen!
Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, näin toivon ja uskon!

Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Hanna