.

.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Taimien kulta-aika

Keväällä eletään vuodenaikojen ihmeellisintä aikaa!
Lumien sulaessa maa paljastuu ja ilmojen lämmetessä maasta alkaa
nousemaan yhtä jos toista!
Eletään uuden alun aikaa.


 Kuinka mukava onkaan kulkea omassa pihassa ja tarkastella
päivä päivältä tapahtuvia muutoksia kasveissa ja
kuinka kuivuneen näköisistä risuista pilkistää uutta
ja vihertävää!

      

Tänään huomasin ensimmäiset silmut alppikärhöissä, jotka
viime kesänä istutin työkaverin vinkistä kiipeämään köynnöskaareen.
 Vielä viime viikolla
mietin, että pitääköhän niitä leikata näin keväällä. Onneksi en
leikannut!!! Ja nyt voi todeta, että aina oppii jotain uutta!


Keittiön ikkunalla taimet sen kun vahvistuvat!
Talvella kylvämäni siemet on itäneet kiitettävästi ja
koulimisen ja silmimisen jälkeenkin niistä on suurin osa vielä hengissä!


Ahkerta ahkeraliisat ovat tehneet ahkerasti nuppuja,
 joiden kasvamista seuraan 
herkeämättä. Luulenpa, että ihan muutaman päivän sisällä
ensimmäiset nuput aukeavat!


Ahkeraliisat, valkoiset ja pinkit sekä valkoiset petuniat on kokeilussa
ensimmäistä kertaa. Kesäkukat on siis tällä kertaa
omasta takaa siemenestä asti itse kasvatettu, eikä puutarhamyymälään
tarvitsisi välttämättä mennä lainkaan, jos pystyy olemaan sieltä
pois.


Keittiön ikkunalle jäi vain salusiini, kun kappa sai lähtöpassit,
jotta riippuvalla ikkunalaudalla olevat taimet saavat tarpeeksi valoa!
Ikkunalauta onkin ollut poissa käytöstä melko pitkän ajan, mutta
nyt se tuli tarpeeseen, sillä kaikki taimet ei millään mahtuneet muuten
valoisalle ikkunalle.


Kovasti yritän saada talvella ostamani pelargoniatkin
vielä kukkimaan uudelleen. Lehtiä se kyllä kasvattaa, mutta
kukintoja antaa odottaa. Ei auta, vaikka lepertelen sillä päivittäin niin, 
että kanssaeläjät katsovat minua hiukan kieroon. 
Olisiko sinulle vinkkiä, kuinka saan ne uudelleen kukkimaan?


Iloitsen jokaisesta kasvavasta taimesta ja kehittyvistä
viherpeukalon taidoista! Vielä on paljon paljon
opittavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Hanna

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lauantain lurinat

Pääsiäispyhät olivat ja menivät ja arki koitti jälleen!
Olipa ihana viettää pyhät kotosalla!!!
Arki imaisi kyllä vapaiden jälkeen ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin.


Kohtahan onkin edessä uusi juhlapyhä, kun vappu tekee tuloaan
jo ensi viikolla. Simat laitoin eilen käymään
ja tänään sain ne pullotettua. Kärsimättömin olisi ollut
vailla simaa jo tänään, mutta joutuu nyt kyllä odottelemaan
siihen saakka, kunnes rusinat nousevat pintaan.
Voi olla, että joudun vielä tässä ennen vappua tekemään toisenkin erän
vappujuomaa.


Vaikka ihan keväisiin olosuhteisiin ei olla vielä kunnolla päästykään,
niin tämän aamun viiden sentin lumikerros oli melkoinen yllätys,
 varsinkin kun illalla vielä katsoin säätietoja ja varauduin polkemaan 
tänä aamuna ensimmäisen kerran tänä keväänä töihin.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutoksia, kun pyörästä puuttuu
nastarenkaat. Vaikkakin jo muutaman kilometrin jälkeen lumesta ei pyöräteillä
ollut tietoakaan. Vain meillä täällä "vuoristossa" oli lunta ihan kunnolla.
Iltapäivällä oli lumet sulaneet ja pääsin taas hetkeksi haravan varteen.
Piha on vielä melko märkä, joten ihan joka paikkaan ei
vielä haravan kanssa viitsi mennä.


Me vietetään esikoisen kanssa vappua vähän
lämpöisemmissä maisemissa ja siksi sandaalit
kaipasi kuivaharjoitteluun pääsyä. Vanhat ja uskolliset sandaalit
käväisi korjattavana suutarilla ja niillä mennään
 toivottavasti vielä pitkään!

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!

Hanna



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Juhlahumua!!!

Nyt on kaksi päivää yhtä juhlaa takana!
Päivänsankareita juhlittiin eilen useampia yhtäaikaa, kun perhepiirissä on
huhtikuun lapsia enemmänkin! Eilen sankareita oli paikalla viisi, joista
serkuksia kolme ja meitä aikuisia kaksi.


Vaikka itse yritin pitää matalaa profiilia oman synttäripäivän suhteen, sain
kuitenkin muutaman ihanan kukkakimpun!!
Omat vuosirenkaat lisääntyvät uhkaavasti, mutta kuten
kuopus äsken totesi, "et ole vielä vanha, kun naama ei ole vielä
ryppyinen"!!!
Tähän siis luottaen jatketaan matkaa iloiten eteenpäin
ja kannetaan eletty elämä kiitollisuudella ja mennään tulevaa
kohti avoimena!


Tämän päivän juhliin tein pääsiäisen kunniaksi
paljon puhutun ja kuvatun kinderkakun
Kinuskikissan ohjeella, ohje täältä, klik!
Kakun tein gluteenittomana keksejä vaihtamalla Schär-merkkisiin
suklaatäytekekseihin! Keksit sopivat pohjaan todella hyvin, eikä
makua juurikaan erottanut tavanomaisesta!!!
Tämä kakku oli kyllä ihan älyttömän hyvää ja sitä  teen aivan varmasti
vielä joskus uudelleen!


Olipa kiva pitkästä aikaa pitää meillä vieraita, vaikka eihän 
vieraat vieraita ollutkaan!
Ihan liian harvoin nykyisin ehtii kutsumaan ketään kylään
tai mennä itse kylään.
Onneksi kuitenkin on näitä synttäreitä, jolloin tulee
juhlittua sankareita isommalla porukalla!


Me jaetaan kuopuksen kanssa rakkaus
kukkiin! Hän halusi yhden hempeän vaaleanpunaisen 
ruusun kimpustani  omaa huoneeseen maljakkoon!
Kunpa vaan saisin pidettyä kukat hyvinä mahdollisimman
pitkään!!!

Täällä jatkuu pääsiäisvapaat vielä muutaman päivän! 
Pihan siistimisestä haaveilin näillä vapailla, mutta meillä on edelleen
osa pihasta lumen alla. Mutta ehkä jostain kohtaa voisi jo
päästä haravan kanssa rapsuttelemaan!
Kunpa ilmat hiukan lämpenisi ja 
kevät tulisi kohisten!

Hanna





perjantai 14. huhtikuuta 2017

Ehdinpäs ennen kuin...

Rauhallista pitkäperjantain iltaa sinulle!
Minä saan tällä erää viettää seuraavat neljä päivää
vapaalla ja nauttia näistä juhlapyhistä oikein kunnolla!
Tiedossa on synttäreitä sekä myös ihan vaan puuhastelua
  kotosalla.


Viime yön yövuoron jäljiltä otin muutaman tunnin unet ja sen jälkeen onkin
ihmeellisesti virtaa riittänyt huomisia juhlia 
järkkäillessä. Sen verran puuhakasta oli meno iltapäivällä, että
sain keittiön sulakkeen kärähtämään, kun kaikki mahdolliset koneet oli
päällä yhtä aikaa. 
Eli ihan perinteistä ja harrasta pitkäperjantain rauhaa ei meillä ole
tänään näkynyt. Onneksi pääsiäisen todellinen sanoma löytyy sydämestä!



Käynnissä on ollut myös pienimuotoinen kilpajuoksu aikaa vastaan.
Tekeillä on ollut nimittäin toiset pikkuruiset villahousut ja -takki pienelle pian 
syntyvälle tulokkaalle. Ensimmäisestä valmistuneesta asusta kirjoittelin jokin aika sitten 
Sain kuin sainkin molemmat asut valmiiksi ennen kuin kumpikaan
vauvoista on syntynyt!!!




Näitä on ollut aivan ihana kutoa ja pienistä vaatteista kun on
kyse, niin valmistakin tulee kohtuu nopeasti, kunhan vaan ehtii
käsityön parissa istua.


Malli molemmissa asuissa on sama, vain väri erottaa nämä
ihanuudet toisistaan. Pojan housuihin oli ihan pakko ommella pari nappia 
sepaluksen kohdalle!


Takissa lankana käytin Dropsin Merino Extra fine-lankaa ja housuissa
Baby Merino-lankaa, joka on hivenen ohuempaa kuin takin lanka.
Puunapit olen tilannut Paapon nettikaupasta täältä!.
Ohjeet on jälleen kerran Klompelompe  Ihania neuleita lapsille-kirjasta.
Kirjassa kerrotaan, että nämä neuleet on alun perin ajateltu vauvan ensimmäiseksi
asuksi ja sopii vaikka kotiintulovaatteeksi, etenkin näin viileänä keväänä.
Teinkin molemmat kokoa 0-3 kk, jotta ne olisi heti käytettävissä ennen toivottavasti
lämmintä kesää. 
Aika pienethän niistä tuli, mutta luultavasti molemmat pienokaiset 
hukkuvat niihin ainakin vastasyntyneinä. 

Takin ja housujen mallia yhdistelemällä voisi toteuttaa
neulehaalarin, jossa mallineule toistuisi koko matkalla!
Saapa nähdä pitääkö kokeilla sitä seuraavaksi, vai mitähän sitä keksisi?!

Pääsiäisrauhaa toivotellen 

Hanna

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Mudcake

Palmusunnuntai on kääntynyt iltaan !
Aamupäivällä meiltä lähti liikkeelle kaksi virpojaa, jotka
eivät olleet niinkään perinteiseen asuun pukeutuneita!
Toinen halusi olla keiju ja toinen sähkövelho!
Itse näin näistä hahmoista vain kuvia, sillä vietin tämänkin
pyhäpäivän töissä. 
Naapurustoa on nyt kuitenkin virvottu ja varvottu ja 
palkatkin taitaa olla syötynä!


Loppiaisesta saakka kestänyt karkkilakkoni lähenee loppuaan.
Päätin vuoden alussa, että joulusuklaiden jälkeen
aloitan karkkilakon, joka kestää pääsiäislauantaihin saakka.
Siihen on siis aikaa enää viikko. Nyt olenkin alkanut
pohtia, että kannattaako hyvin käyntiin lähtenyttä lakkoa
lopettaa lainkaan tai ainakaan vielä.
Sen tiedän, että jos irtokarkkipusiin sorrun, niin olo tulee olemaan 
sen mukainen, eli ei kovin hyvä, minulla kun ei oikein
rajotin pelaa sen suhteen, kuinka paljon karkkia on sopivasti!


Lakkoni on koskenut vain ja ainoastaan karkkia. Kaikenmoisia
leivonnaisia on kyllä tullut mussutettua ihan riittävästi niitäkin,
mutta niiden kohdalla holtti pelaa jotenkin paremmin, enkä
niitä syö kuin kohtuudella.


Tänään teinipoika innostui jälleen leipomaan kiitos kotitalouden!!! ja 
teki sen helpon ja herkullisen Mudcaken, jota meillä
jossain vaiheessa leivottiin enemmän kuin tarpeeksi.
Edellisestä kerrasta on nyt kuitenkin sen verran aikaa, että 
mutakakku maistui oikein hyvältä.

Tähän kakkuun riittää ne perus raaka-aineet, joita
jokaisesta keittiöstä pitäisi aina löytyä!
Tämäkin ohje on gluteeniton ja sen lisäksi myös laktoositon!

MUD CAKE

100 g laktoositonta margariinia
3 dl sokeria
2 munaa
1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
4 rkl  kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Sulata rasva ja anna hiukan jäähtyä. Lisää joukkoon sokeri ja munat
hyvin sekoittaen. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Vuoraa irtopohjavuoan (Ø n. 20cm) pohja leivinpaperilla, voitele ja korppujauhota vuoan pohja ja reunat. Kaada taikina vuokaan
ja paista uunin alatasolla 175 ° noin 30 minuuttia.

Kakku kuuluu olla keskeltä hiukan valuva!


Meidän tämän päivän kakku jäi hiukan liian valuvaksi keskeltä, sillä 
reunat oli tulla liian kypsäksi, joten kakku oli pakko ottaa pois 
uunista muutamaa minuuttia liian aikaisin. Onneksi kuitenkin meidän väki
pitää myös kaikenlaisista kakkutaikinoista, joten liian valuva raaka kakku ei
haitannut ketään.  En
edelleenkään ole väleissä uunini kanssa, joka on selvästikin
lopettamassa uraansa ihan milloin tahansa. 
Näillä kuitenkin mennään siihen asti, kunnes uusi saadaan
hankittua.


Ensi viikolla päästäänkin pääsiäiseen ja muutamiin synttärijuhliin,
taas vaihteeksi!
Luultavasti kakkuja on tiedossa myös ensi viikolla!

Hanna

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Puutarhaunelmia, joka keväinen ilmiö!

Ensimmäinen keväinen päivä ja lämmittävät auringon säteet.
Hetken uppoutuminen lehden kesäisiin kuviin ja toinen toistaan
kauniimpiin puutarhoihin...


Ei siihen näköjään muuta tarvita, että minä alan
haaveilla olevani todellinen viherpeukalo ja puutarhuri!
Vaikka siemeniä onkin tullut jo laitettua multaan aikaa sitten eikä 
keittiön ikkunalle  juuri muuta mahdu, niin 
se todellinen puutarhuri minussa on hukassa.

       

Edelleen mielessä on nämä ikuiselta tuntuvat kysymykset:
Mitä pihaan ja puutarhaan haluaisin?
Mikä missäkin kohtaa menestyisi?
Saisinko alppiruusun kukkimaan?
Onko päässä vielä samat ajatukset kuin viime vuonna?
Ja mitäs ne viimevuotiset ajatukset olikaan?
Millaisia mahdollisuuksia tontilla on?
Entäpä kukkarolla?
Ja mikä olisi kaunista, mutta silti helppohoitoista ja
kauaskantoista?


Omenapuita haluaisin johonkin kohtaa laittaa!
Kasvaisipa viime kesänä istutetut alppikärhöt pikapikaa
köynnöskaaren ympärille!
Kasvaisipa toissa kesänä istutetut sireenit vieläkin nopeampaa!
Paviljongin ympärille olisi kiva saada jotain runsasta, kiipeävää ja
koko kesän kukkivaa!


Entäpä kasvimaa?!
Miten ihmeessä pidän jänikset ja räkätit loitolla?
Pitääköhän sen ympärille rakentaa jonkin sortin aita, jotta
ylimääräiset otukset pysyvät poissa?
Porkkanaa, sipulia, ruohosipulia, hernettä ja salaatteja pitää
ainakin laittaa!
Niin ja raparperi puuttuu vielä kokonaan!


Haluaisin pihan, jossa olisi tilaa lasten temmeltää ja pelailla, mutta silti
sellaisen, jossa olisi mukavia oleskelualueita, omenapuun katve,
perennapenkki tai pari ja kaikki nivoutuisi sujuvasti toisiinsa!
Pihasuunnittelija ja -suunnitelma olisi kiva, mutta siihen ei ole varaa ja
se poistaisi liian monta päässä pyöriteltävää kysymystä yhdellä kertaa.


Sen kuitenkin tiedän, että kaikkea ei aina saa, ainakaan kerralla
eikä sellaista eliksiiriä olekaan, jolla saisi kaiken kasvamaan 
täyteen mittaansa silmän räpäyksessä tai edes yhdessä kesässä.
Tiedän myös, että haaveilemani kesähuone ei nouse tänäkään kesänä, 
kuten ei myöskään lasikuisti.


Mutta sen tiedän, että puutarhuri-innostus on lopahtanut
viimeistään elokuun loppuun mennessä  ja syksyllä 
lumi sataa haravoimattoman pihan ylle ja perennat lannoittavat
maata ensi talvenakin!

Hanna

Kaikki postauksen kuvat on meidän puutarhasta kahdelta edelliseltä kesältä!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pienelle ihmeelle

Pienet, tulossa olevat ihmislapset inspiroivat tekemään heille
kaikkea pientä ja kaunista!
Lähiperheeseen on tulossa näitä pieniä ihmeitä tänä keväänä  oikein
kaksin kappalein ja sehän on vallan ihanaa!


Tämä täti on hiukan höyrähtänyt näihin pikkuruisiin 
jo ennen heidän saapumistaan ja innostuin  neulomaan heille jotain
pientä!


Klompelompen kirjassa on toinen toistaan ihananempia
juttuja juuri pienille, joten sieltä nappasin idean ja ohjeet
villahousuihin ja neuletakkiin!


        

Housut oli helpot toteuttaa, mutta jännitin hiukan
neuletakin raglanhihoja, joita en ennen ollut tehnyt.
Ohjeet oli onneksi melko selkeät ja onnistuin hihoissa yli
odotusten!


Puiset napit viimeistelevät nämä neuleet täydellisesti!
Luvattoman kauan vaan meni aikaa, ennen kuin sain takin
viimeisteltyä  niin, että langat tuli pääteltyä ja napit kiinnitettyä.
Nyt ensimmäinen setti on valmiina ja toinen on hyvää vauhtia valmistumassa.
Housut on jo valmiina ja takkikin jo hyvässä vauhdissa. 
Niistä kuvia myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi!


Täällä vietellään viidestä vapaapäivästä keskimmäistä!
Pyhistä kertyvät vapaat on kyllä luksusta arjen keskellä.
Vielä kun aurinko näyttäytyisi!!!

Hanna